Rakentelet junarataa ja
yrität asetella tunnelia oikealle paikalleen. Muuten palat jo menevät
sujuvasti, mutta tunnelin asentaminen on vielä hankalaa, kun siinä on
monta peräkkäistä palaa, joiden pitää mennä oikein. Mietin uskallanko
auttaa vai katselenko vain touhuasi, kun keskittyneesti mietit, miksei
juna kulje sillan yli, kun ramppipala puuttuu. Leikkiäsi voi katsella
vaikka kuinka kauan. Tyyny käsissäni suojaa vääjäämättömältä raivarilta,
jonka seurauksena joko siltapala, junanvaunu tai jokin käteen muu
sattuva tavara lentää minua kohti. Se lentää minua kohti myös jos autan
liian aikaisin.
Leikit kylvyssä ja suihkussa. Sitä voisi katsella vaikka kuinka kauan. Kaadat vettä astiaan ja astiasta pois. Rakennat kasattavia muovilaivoja ja ojennat ne minulle avattavaksi. Kaadat taas vettä astiaan. Laitat päätäsi suihkun alle ja pärisytät. Heität kaksi kannullista vettä päälleni. HEI!!! ÄLÄ HEITÄ TÄNNEPÄIN! Katselen loppuajan leikkiäsi oman kylpytakkisi takaa ihan vaan varmuuden vuoksi.
Olit pieni ja nukuit
siinä pientä viatonta lapsen unta. Voisin katsella sitä vaikka kuinka
kauan. Oikeastaan minun oli pakkokin katsella, koska jostain syystä
heräsit välittömästi jos otin askeleenkin johonkin suuntaan. Siinähän
sitten pimeässä katselin, kun hengitit ja tuhisit. Olisin voinut soittaa
nokkahuilua tai paukuttaa seinää vasaralla, muttet olisi herännyt.
Villasukka jalassa otettu askel maton päällä sen sijaan sai silmäsi
rävähtämään auki alle sekunnin murto-osassa. Eikä se ollut unista
tuhinaa, johon heräät. Ei todellakaan ollut. Se oli välitön täyteen
valmiuteen nousu, josta kesti vähintään yhtä kauan nukahtaa kuin
ensimmäiselläkin kerralla, ja toisella, ja kolmannella... jne.
Istut veljesi vieressä ja silität pikkumiehen jalkaa. Sitäkin voisi katsella vaikka kuinka kauan. Sitä ei vain voisi, vaan sitä pitää katsoa juuri niin kauan kuin siinä istut. Vaikka silmäsi ovat tapittamassa kohti Frozenin Olafia ei se tarkoita, ettetkö voisi mikä hetki tahansa vähän motata, potkaista tai vaan kaatua pikkuveljen päälle. Et sinä sitä tahallasi tee, kyllä minä sen tiedän. Mutta kun kätesi ja jalkasi eivät ihan vielä tee niin kuin haluat. Paitsi silloin kun haluat heittää junalla.
Juokset ulkona puistossa. Naurat ja kiljut riemusta. Ilo on helposti tarttuvaa. Penkillä on lämmin ja touhujasi voisi katsella vaikka kuinka kauan. Erehdyn silti vilkaisemaan kännykkääni. Minulla ei ole aavistustakaan missä olet. Riemunkiljahduksesi kuuluu kyllä jostain, mutta joudun liian monen sekunnin ajan pyörittelemään päätäni. Seisot kukkulan laella, liukumäen päällä. Rakastat liukumäkiä. Et vain ihan vielä osaa noin isoista mennä.
Istut ruokapöydässä. Minua ei todellakaan huvita katsoa miten syöt nuudeleita ja tomaattikastiketta. Sitä on silti pakko katsoa tai muuten ne ovat koiran ruokana lattialla. Jos taas katson liikaa niin oletat sen olevan kutsu heittää ne koiralle ruoaksi. Ei tätä katsomista, seuraamista ja sen pienen pieniä, erikoisia ja jatkuvasti vaihtuvia vivahteita kyllä aikuinen ihminen oikeasti voi ymmärtää. Älä anna sitä ruokaa koiralle...
Pikkuveljesi makaa sohvalla pötkönä. Ai että sitä on kiva katella.
0 comments:
Lähetä kommentti