Koulut alkavat ja loppuvat eri aikoihin. Uudessa peruskoulussa
voitaisiin kiinnittää huomiota niinkin yksinkertaiseen hyvinvointiin ja
terveyteen liittyvään asiaan, kuin koulun alkamisaika. Meillä olisi
aamu- ja iltapäiväryhmiä tai jopa mahdollisuus opiskella osa opinnoista
etämuotoisesti ja itsenäisesti.
Tämä oli toinen teesini tekstissä, joka käsitteli peruskoulun muutosta ja sitä minkälainen peruskoulu voisi olla, jos se kehitettäisiin tänä päivänä. Tietysti minulle osuvasti huomautettiin, että tänä päivänä se kehitettäisiin markkinatalouden ehdoilla maksullisena palveluna jne. mikä varmastikin pitäisi paikkansa.
Siksipä jouduin omassa päässäni muotoilemaan kysymykseen uudelleen muotoon, millainen peruskoulu voisi olla, jos se kehitettäisiin palvelemaan nykymaailmaa kansallisena instituutiona, kuten tehtiin aikanaan. En jaksa sitä joka otsikkoon vaihtaa, mutta piti asia huomioida tässä tekstissä.
Muut tekstit löydät alta.
Minkälainen peruskoulu voisi olla, jos se kehitettäisiin nyt (osa 1)
Minkälainen peruskoulu voisi olla, jos se kehitettäisiin nyt (osa 2)
Minkälainen peruskoulu voisi olla, jos se kehitettäisiin nyt (osa 1)
Minkälainen peruskoulu voisi olla, jos se kehitettäisiin nyt (osa 2)
Koulujen alkamisajasta on väännetty kättä jo aika kauan. Tasaisin väliajoin unitutkija tai joku taho esittää, että koululaisten väsymykseen, joka on ihan tutkittu asia, voitaisiin saada apua sillä yksinkertaisella menetelmällä, että koulun aloitusaikaa myöhästettäisiin hieman.
Perinteiset argumentit iskevät välittömästi mitä tahansa ehdotusta vastaan.
"Sitten lapset vaan menevät myöhemmin nukkumaan".
"Miten ne oppii ikinä heräämään ajoissa"?
"Tulee aika rankkaa armeijassa/työelämässä/jne.".
"Miksi kaikessa pitää mennä lasten ehdoilla"?
Nämä argumentit löytyivät mm. vuoden 2014 Uuden Suomen uutisessa, joka käsitteli asiasta tehtyä tutkimusta Yhdysvalloissa ja Kai-Ari Lundellin suositussa Pro peruskoulu -blogin tekstissä vuodelta 2015
Lundell sortuu itsekin tähän argumentointiin, jonka mukaan koulun myöhäistäminen aiheuttaisi hetkessä vain uuden rytmin ja kierto jatkuisi. Tällä argumentoinnilla voidaan tietysti katsoa olevan retorista arvoa, mutta käytännössä mitään näyttöä asiasta ei ole esimerkiksi kansainvälisissä tutkimuksissa. Päinvastoin tutkimuksissa on järjestään huomattu lasten ja nuorten saavan enemmän unta.
Äärimmäisen hyvä tietolähde, johon on kasattu tutkimuksia ja pilotteja Yhdysvalloissa löytyy advokaattisivustolta Start School Later.
Täytyy tietysti myös huomioida, että edes tämä päivärytmi ei ole kaikilla se syy siihen tuskaiseen aamuun. On myös olemassa aamu- ja iltaihmisiä. Tämä ominaisuus näkyy jo lapsissa.
http://www.fastcodesign.com/3046391/evidence/morning-people-vs-night-people-9-insights-backed-by-science
No jos olettaisimme koulupäivän alkavan todella myöhemmin, oletetaan vaikka tunnin siirtymän olevan mahdollinen ja lainmukainen, jota se olisi jo nyt. Koulut alkaisivat tällöin yhdeksältä tai kymmeneltä. Alakoululaisilla koulupäivät kestäisivät kahdentoista sijaan vähintään yhteen ja viides- tai kuudesluokkalaisilla säännöllisesti kahteen tai kolmeen.
Yläkouluissa suurin osa päivistä kestäisi kolmeen tai neljään. Nykyään neljään kestävä koulupäivä taitaa olla harvinaisuus yläkouluissa ja normaalia vasta toisen asteen opinnoissa.
Vastalauseena on käytetty mm. sitä, että oppilailla tulee kiire harrastuksiin tai he eivät ehdi tehdä asioita. Kiire harrastuksiin voi pitää ihan varmasti paikkansa. Samaan aikaan meillä kuitenkin koulujen tilat makaavat tunteja tai kokonaisia iltoja tyhjillään viikonlopuista puhumattakaan. Nyt en tarkoita pelkästään urheilu- ja liikuntatiloja vaan kaikenlaisia koulun yhteisiä tiloja.
Lundell kirjoittaa blogitekstissään siitä, etteivät urheilujoukkueiden valmentajat ehdi vetämään harjoituksia aiemmin, kun ovat päivätyössä. Tässä on varmasti osin perää, mutta jos harrastukset siirrettäisiin lähelle oppilaita ja organisoitaisiin kiinteäksi osaksi koulun toimintaa vapaaehtoismielessä voitaisiin saavuttaa huomattavia etuja siihen verrattuna, että oppilaita raahataan ympäri kaupunkia erilaisiin aktiviteetteihin.
Suomessa puhutaan usein koulupäivän pituudesta. Meillä on varsin lyhyt koulupäivä OECD-maihin vertaillessa. Se on monessa mielessä positiivinen asia. Mutta miksi se ei voisi pidentyä juuri harrastusten, kerhojen, vapaaehtoistoiminnan ja omaehtoisen työskentelyn kautta. Mikseivät lukio-opiskelijat tai ammatillista tutkintoa opiskelevat voisi saada opintopisteitä kerhojen ja harrasteiden ohjaamisesta? Mikseivät korkeakouluopiskelijat voisi tehdä sivutyönä ja kurssityönä tällaista ohjausta? Mikseivät yritykset, yhteisöt ja kunnat tarjoa tällaisia mahdollisuuksia? Kaikki vaatii uudelleenorganisointia, mutta oppilaiden lätkätreeneihin ehtiminen vaihtoehtona sille, että me saisimme oppilaiden unen määrää paremmaksi ja oppilaiden jaksamista ja terveyttä korotettua eivät voi olla keskinäiset vastakkain asetettavat vaihtoehdot.
Harrastusargumentti on kuitenkin siinä mielessä toissijainen, että Suomessa peruskoulua usein pidetään erillisenä entiteettinä kaikesta muusta. Se on kokonaan toisen postauksen aihe, joka tulee myöhemmin.
Ihan puhtaasti koulun alkamisajan ja nukkumisen sekä ajankäytön kannalta voisi olla myös järkevää miettiä minkälaisia tunteja aamutunnit olisivat. Olisiko mahdollista järjestää esimerkiksi sellaista opiskelua aamutunteihin, joka on osittain järkevää tai edes mahdollista suorittaa etäopiskeluina. Voisiko ylipäänsä koulussa suorittaa opintoja jossain muualla kuin fyysisesti koulurakennuksessa aikansa viettämällä?
Missä opiskelut sitten hoidettaisiin? Virtuaalisesti? Kotisohvalla maaten? Kuka vahtii, kuka huolehtii? Kaikki tällaiset asiat pitää tietysti järjestää, mutta mikään ei estäisi sitä, että opiskelijat voisivat peruskoulun tasolla suorittaa opintoja jo muualla kuin koulurakennuksessa ikätasonsa mukaisesti. En siis ole pistämässä pieniä seitsenvuotiaita koulupolun aloittavia kulkemaan bussilla kirjastoon päivittämään opintoryhmänsä projekteja sähköiseen portfolioon. Ei sitä kukaan muukaan digitalisaatiota tai uusi oppimiskäytänteitä ehdottava sano.
Mutta olisiko isommilla oppilailla mahdollisuutta käyttää niitä teknologioita ja keinoja, jotka meillä jo on siten, että joka tunti ei olisi läsnäolovelvollisuutta. Vastuukysymykset ja oppilaiden turvallisuus nousevat varmasti ensimmäisinä esiin. Ne pitäisi ratkaista. Onko ne mahdollista ratkaista? Kyllä. Ne vain pitää miettiä sen ikätason mukaisesti. On täysin eri asia missä opiskelee 15-vuotiaiden opintopiiri, joka tutkii ihmisen evoluutiota kuin seitsenvuotias, joka tavailee aakkosia. Nyt kaikkien koetaan oppivan parhaiten siellä luokkatilassa tai koulurakennuksessa jatkuvan ohjauksen alla.
Ylläoleva on tietenkin siinä mielessä kärjistystä, että erilaisia ratkaisuja oppilaiden ohjaamiseen luokan ulkopuolella on jo olemassa eri kouluissa vaikka minkämoisia. Yleisesti ottaen meillä on kuitenkin olemassa paikallaolovelvoite, jota myös tarkasti vahditaan. Onpa esimerkiksi Espooseen ehdotettu jossain vaiheessa sellaista, että kun oppilas on poissa tietyn tuntimäärän otetaan automaattisesti yhteyttä esimerkiksi sosiaalitoimeen huolimatta siitä, mistä syystä poissaolot ovat tulleet.
Otan vielä yhden pointin, joka on usein käytetty vasta-argumentti "Miten sitten armeijassa/työelämässä jne."
Vastaan tähän hyvin simppelisti. Kuinka monella on nykyaikana täysin kelloon sidottu aamukahdeksalta alkava työaika? Kuinka moni itse asiassa lastensa päiväkodin tai koulun vuoksi aloittaa omat työnsä aiemmin aamulla kuin tekisi muuten?
Vastaus: En tiedä. Jotain osviittaa antaa kuitenkin Jyväskylän ammattikorkeakoulun teettämän Perheet 24/7 tutkimuksen mukaan vain 8% suomalaisista ei työskennellyt omien sanojensa mukaan normaalin työkuukauden aikana lainkaan normaalin toimistoajan ulkopuolella.
Kaikille yhtäläinen peruskoulu on enenevässä määrin jarruttava tekijä maailmassa, jossa yksilöllisyys, intohimot ja jopa elämänrytmi määrittävät ihmistä enemmän kuin hänen perhetaustansa, kotipaikkansa tai kykynsä opiskella murtolukujen yhteenlaskua ja kristinuskon eettisiä periaatteita luokassa kahdenkymmenen muun samana vuonna syntyneen kanssa.
Tässä kirjoituksessa, kuten aiemmissakin ja varmasti myös myöhemmissä jää auki monia kysymyksiä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niihin olisi ratkaisua. Mikäli näin olisi, olisi peruskoulumme jo kiveen kirjoitettu kuin uskonkirjojen opinkappaleet, yksisilmäisesti ja ikuisesti. Uskon ja toivon, ettei niin ole.
Jokainen tehty tutkimus ja kokeilu puoltaa myöhäisempää koulunaloitusta. Jokaisessa pitkäaikaisessa ja tieteellisessä seurannassa on todettu myöhäisemmän koulunaloitusajan lisäävän oppilaiden unta öisten videopelien pelailun sijaan.
Jokainen viime vuosien kyselytutkimus osoittaa lasten ja nuorten nukkuvan liian vähän.
Me tiedämme olevan ihmisiä, joiden biologia ohjaa heidän nukkumistaan ja valveillaoloansa. Aamuihmiset kykenevät opiskelemaan myös iltapäivällä, mutta iltakukkujat eivät yksinkertaisesti kykene ottamaan vastaan asioita samalla tavoin aamulla kahdeksalta. Me tiedämme tämän.
Meidän lainsäädännössämme ja asetuksissamme ei ole mitään sellaista, jonka vuoksi koulu ei voisi alkaa yhdeksältä kahdeksan sijaan.
Eikö olisi aika kokeilla näinkin yksinkertaista asiaa?
0 comments:
Lähetä kommentti