Kreikan tie. Tuo poliitikkojemme eniten hyväksi- ja ylikäyttämä lausahdus, jolla ei tietystikään tilastollisesti ole minkäänlaista totuuspohjaa. Se ei kuitenkaan ole se fakta tai totuus poliittisessa retoriikassa tarpeellista, joten tämä on ollut monelle toimiva heitto useassa erilaisessa tilanteessa. Lähinnä se osoittaa ymmärtämättömyyttä ihan perusasioista valtiontalouden seikoissa, mutta toisaalta se voi osoittaa myös kykenemättömyyttä sisäistämään mitään muutakaan tietoa.
Me emme ole politiikassamme tai taloudessamme menossa kohti Kreikkaa. Emme oikeastaan millään tasolla. Kreikan kriisistä puhuttaessa voidaan huomioida monia eri asioita; aina historiallisen pitkistä korruption putkista, jotka ylettyivät kaikille yhteiskunnan tasoille, valtaisan huonosti toteutettuun veropoliitiikkaan jne. jne.
Sen sijaan meidän politiikkamme on menossa enemmän ja enemmän kohti Yhdysvaltoja. Ja nimenomaan sen huonossa mielessä. Meillä korostetaan enemmän ja enemmän kärjistettyjä lukuja, ehdottomuutta, me tai ne -asetelmaa, lintukotoa ja jotain sellaista suomalaisuutta, jota ei oikeasti ole olemassakaan.
Meillä on yhä suurempi määrä kansanedustajia, jotka eivät usko tieteen perusasioihin. Meillä on kansanedustajia, jotka ihan pokkana huutavat eduskunnassa kansanedustajien saaneen valtuutuksensa jumalalta. Meillä on yhä enenevässä määrin politiikan tekijöitä, jotka perustavat päätöksensä, kirjoituksensa, puheensa ja poliittisen näkemyksensä uhkakuville ja itse keksimänsä ja asettamansa vastapuolen vääräksi osoittamiseen, kun sen pitäisi perustua tietoon, asiantuntijuuteen ja tietysti osaltansa myös ideologiaan.
Yhä enemmän kuulemme poliittisessa keskustelussa sellaisia lauseita, joissa hyvänä asiana todetaan vain se, että ainakaan toiset eivät saa päättää. On ihan sama mitä tehdään, kunhan se päätös ei tule toisilta. Ajetaan alas hyviäkin ajatuksia vain siksi, että nuo toiset ehdottivat sitä.
Politiikan pääpaino on siirtymässä pois siitä, miksi meidän maamme on parhaita koko maailmassa kohti sellaista, jossa mietitään, miksi nuo toiset haluavat tuhota sen. Sille yritetään sitten etsiä syitä, vaikka niitä ei edes olisi olemassa. Joku tahallaan väärintulkittu tilasto, lainaus, kolumni tai haastattelu riittää kyllä osoittamaan, että juuri teidän takianne tämä maa on nykyään ihan hirveässä kurassa.
Mutta kun ei se edes ole. Faktat pöytään niin tämä maa on edelleen yksi maailman parhaita maita elää. Taloudessamme on ongelmia. Ei sitä kenenkään tarvitse kiistää. Tämä ei tarkoita, että Suomi olisi konkurssissa, syöksyssä, kuilun partaalla tai tippumassa tyhjyyteen. Se ei tarkoita sitä, vaikka kuinka olisi helppo syyttää jotakuta Suomen tuuppaamisesta sinne tyhjyyteen.
En tiedä onko tämä seurausta siitä, että politiikka on vuosikymmenet ollut niin kompromissihakuista. Onko puolueiden nyt pakko polarisoitua, jotta ne voisivat saada näkyvyyttä? Onko parempi saada näkyvyyttä edes jollain tavalla, kuin olla näkymätön ja tehdä sitä parlamentaarista työtä, johon on valittu.
Onko kaikki poliittinen julkisuus juuri nyt hyvää julkisuutta?
Asiat ja yhteiset päätökset pitäisi ennen kaikkea tehdä asiantuntijuuden, tiedon ja faktojen perusteella. Päätöksiä ei pidä tehdä päätösten takia, eikä huono päätös ole parempi kuin tekemättä jätetty vain siksi, että se on tehty tai sillä saadaan aikaiseksi suuttumusta vastapuolelle.
Hallitus on tehnyt monta hyvää uudistusta ja ajatusta. Niitä on vastustettu opposition puolelta monesti vain siksi, että ollaan oppositiossa. Hallitus taas puolestaan ajaa monia huonoja asioita, joita on syytäkin kritisoida, koska ne on tehty ja päätetty ilman järkevää analyysia, vaikutusten selvittämistä tai ylipäänsä välittämättä siitä, mikä olisi paras päätös. Näihin tietysti pitää puuttua. Opposition monet ehdotukset ovat aivan samoin tarkasteltavissa ja kritisoitavissa ja niin pitääkin tehdä.
Nyt kuitenkin meidän kansanedustajamme ilkkuvat päätöksiä tehtävän tai jätettävän tekemättä vain, jotta voidaan näyttää nenää yksittäiselle toiselle puolueelle. Silloin ei enää pelata ihmisten ja Suomen ehdoilla. Silloin ei enää tehdä sitä työtä, johon mandaatti on saatu.
Kukaan poliitikko ei sanonut vaalilupauksissaan toimivansa vain jotain toista ryhmää vastaan. Yksikään puolue ei vaaliohjelmissaan julistanut tavoitteekseen päästä valtaan haitatakseen toisten työtä tai estääkseen hyviä päätöksiä, koska ne teki joku muu kuin oma edustaja. Silti tätä me näemme nyt enemmän kuin koskaan ennen.
Olemme menossa kohti Yhdysvaltojen mallia, jossa on kaksi toisiaan vastaan taistelevaa blokkia. Nämä kaksi sitten vuoron perään peruvat toistensa päätöksiä ja lainsäädäntöä aina valtaan päästessään. Tästä ei ole lopulta mitään hyötyä kenellekään.
Vielä huolestuttavampaa tällaisessa mallissa on kuitenkin se millaisiin asioihin päätöksenteko perustuu. Kun se perustuu uskonnolliseen fundamentalismiin, asioiden vastustamiseen vain vastustamisen vuoksi, jääräpäiseen tiedon kieltämiseen, edistyksen ja nykyajan vainoharhaiseen pelkoon ja ideologiaan ilman ideaa, ollaan oikeasti huolestuttavalla tiellä.
Siinä ei Kreikkaa tarvita, kun poliitikot voivat omilla päätöksillään tehdä paljon suurempaa vahinkoa, kuin minkäänlainen lainatase ikinä.
0 comments:
Lähetä kommentti