Ai niin, yksi juttu vielä - NaNoWriMo

Palkinto sille, joka keksii ekana mihin liittyy otsikon viittaus. Saa vaikuttaa tekstin sisältöön jotenkin, en tiedä vielä miten.

Vajaa puolet jäljellä, kyllä se tästä. 

 —Tämä sen on oltava pomo, Iris sanoi hiljaa.

—Toivotaan parasta, Max vastasi.

Videolla näkyi kuinka Fredrik askarteli koneensa parissa yläkerran pelihuoneessa. Hän kiinnitti komponentteja ja yhdisti piuhoja ja portteja toisiinsa. Fredrikin kone oli itse rakennettu tehohirmu. Solukoneet eivät sellaisiin tehoihin yltänyt, joita huippupelaajat käyttivät. Pelkästään tuulettimien ja hiilihappokapseleiden määrä oli suurempi kuin Maxin omistamissa tietokoneissa yhteensä. Lopulta Fredrik vaikutti tyytyväiseltä ja sulki koneen kuoret. Hän käynnisti koneen äänikäskyllä ja katseli muutaman sekunnin kestävää käynnistymistä. Kone oli käyttövalmis ja Fredrik tokaisi itselleen muutaman sanan kehun.

Ei sanoja, ei dramaattisia loppukohtauksia. Ei paljastavia terveisiä pomolta. Fredrik Nørupin surma oli hirvittävää katsottavaa videoltakin. Hän kääntyi ympäri kuullessaan ääntä ja ehti nähdä kaksi tummiin vaatteisiin pukeutunutta, kommandopipoin varustautunutta, ruuminrakenteen perusteella miestä seisomassa oven ääressä, kun ensimmäinen laukaus osuu. Video särähtää selvästi, mikä kummastutti Maxia, koska sen laatu oli ollut erinomainen tähän asti. Kaksi muuta laukausta lyyhistävät Fredrikin seinää vasten. Videolla näkyy vielä, kuinka toinen surmaajista astelee lähemmäs ja ampuu viimeisen varmistavan laukauksen Fredrikin päähän. Kamera sammuu hetkeksi, ennen kuin palaa takaisin päälle. Se ehtii nähdä toisen miehen poistuvan Fredrikin ruumiin luota ja lähtevän pois. Mikrofoniin tarttuu miesten ripeiden askelten lisäksi Star Warsin ensimmäisen osan lopputunnusmusiikki.

Video jatkuu ajastimen mukaan vielä kymmenen minuutin ajan, mutta Max ja Iris sulkevat sen vain pienen hetken jälkeen. Kumpikaan ei sano mitään, ennen kuin lopulta Max rikkoo hiljaisuuden.

—Ammattilaisia. Voimme olettaa, että yksi heistä on ainakin ollut alhaalla tai pakoautolla näiden kahden lisäksi.

—Se oli tehokasta ja tarkkaa, Iris lisäsi.

—Tiedämme ainakin, että motiivi on olemassa jossain Fredrikin rahoissa, pelissä, hyväntekeväisyydessä, jossain sellaisessa, jossa hän on onnistunut hankkimaan vihollisia, jotka ovat valmiita tällaiseen. Tätä ei tehnyt vihainen exä, kaunainen ystävä tai typerä päähänpisto vastustajaklaanin pelaajalta. Tässä on jotain huomattavasti suurempaa, Max aloitti järkeilyketjun.

—Palkkamurhat ovat nykyään aivan äärettömän harvinaisia. Ainakin tällä tavalla. Nykyään on liikaa valvontaa, liikaa kameroita, liikkeentunnistimia ja niin edelleen. Nuo miehet olivat kuin vanhasta saksalaisesta poliisisarjasta.

—Kyllä... tai ruotsalaisesta dekkarista, Max antoi oman osuutensa spekulointiin.

—Voimme varmasti saada ainakin murhaajien pituuden ja ruuminrakenteen napattua videosta, Iris sanoi yrittäen ohjata keskustelua takaisin itse murhan tutkintaan.

—Paljon muuta emme sitten saakaan. Melko kylmäveristä. Mahtoivatkohan he tietää kameroista, koska pyrkivät toimimaan niin yksinkertaisesti, Max pohdiskeli

—Todennäköisemmin tekivät vain työtänsä niin kuin aina, Iris sanoi totuudenmukaisesti, vaikka se kuulostikin kylmältä. Oli jotenkin kammottavaa ajatella, että nämä miehet saivat tästä oman elantonsa. Ja nyt oli Maxin tehtävä saattaa heidät edesvastuuseen tai muuten joku muu jossain ilman kameraa ja mikrofonia saisi nähdä viimeiset elämänsä sekunnit täysin samoin.

—Ota video ja nappaa siitä kaikki mahdollinen. Katso vielä kaksi viimeistä videota yöltä varmuuden vuoksi vaikka pikakelauksella läpi. Laita myös kuolinsyyntutkijalle pyyntö tarkistaa minkälainen kamerajärjestelmä Fredrikillä oikein oli. En tiedä onko siitä mitään hyötyä, mutta ainakin voimme pyrkiä sitä kautta jäljittämään teknologiaa, jota hän käytti. Kaikki langat on nyt käytettävä.

—Asia selvä pomo, Iris sanoi, Katson videot täällä jos se käy, hän jatkoi.

—Käy hyvin. Menen kertomaan Jonille mitä löysimme ja kysyn onko hän saanut mitään irti turvakameranauhoista, Max vastasi ja jätti Iriksen tekemään työtänsä.

Jon oli koneensa ääressä. Hänellä oli auki kolme erillistä ikkunaa, jossa jokaisessa pyöri eri turvakameran tallenne. Max katseli hetken ruutuja ennen kuin taputti Jonia olkapäälle ja kertoi tilanteen.

—En voi sanoa olevani yllättynyt pomo. Kaikki viittasi siihen, että tappajat tiesivät mitä tekivät ja olivat asialla jonkun muun puolesta, Jon sanoi, kun Max oli kerrannut kaiken mitä he olivat äsken Iriksen kanssa videolta nähneet.

—Oletko koskaan kuullut tällaisesta henkilökohtaisesta valvontajärjestelmästä, joka Fredrikillä oli, Max kysyi Jonilta.

—En. Olen tiennyt, että jotkut ihmiset käyttävät silmälaseissa tai vaikkapa vaatteissa pidettävää kameraa, mutta en mitään sellaista, joka olisi ihmisessä itsessään, Jon vastasi.

—Miten omat videosi sujuvat. Ovatko nämä kaikki kamerat, joita heillä oli?

—Eivät. Yritin laittaa mahdollisimman monta ruutua kerralla, mutta huomasin, etten pystynyt keskittymään lopulta kuin kolmeen kerralla kunnolla. Neljällä ja viidellä ruudulla tapahtui jo niin paljon, että jouduin poukkoilemaan kuvasta toiseen. Laitoin kuvat menemään suoraan liiketunnistusohjelmaan niin, että pystyn ajamaan yhden kahdentoista tunnin nauhan läpi vain puolessa tunnissa, jos siihen ei ole tallentunut paljon tavaraa. Tällä hetkellä nauhat näyttävät iltapäiviä, jolloin ihmiset ovat palaamassa töistä, lähdössä harrastuksiin ja niin edelleen, joten tämä on vähän hitaampaa.

—Hyvää työtä. Emme tiedä tulivatko surmaajat kadulle ylipäänsä autolla, mutta olettaisin, että he näkyvät joko auton kanssa tai jalan jossain kohtaa. Emme tiedä myöskään aikaa, jolloin he ovat saapuneet, mutta Fredrikin murha tapahtui 23:13, joten miehet ovat todennäköisesti paenneet pian sen jälkeen.

—Asia selvä pomo, Jon kirjoitti kellonajan pieneen muistivihkoon, joka makasi hänen pöydällään. Maxin mielestä oli jotenkin lohdullista, että maailmassa oli yhä ihmisiä, jotka kirjoittivat asioita ylös paperille. Se ei ollut lohdullista siksi, että se olisi ollut Maxin mielestä jotenkin parempi tapa tai ylipäänsä, että historia ja mennyt olisivat olleet jotenkin parempia kuin nykyisyys. Sen sijaan se oli mukavaa vain siitä syystä, että oli erilaisia ihmisiä, jotka kaikki tekivät asioita omalla tavallaan ja se oli rohkaisevampaa kuin mikään nostalgia, retroilu tai vaihtoehtoisesti teknopalvonta ja virtuaalitodellisuus.

Max sai puhelimeensa viestin. Se oli tekniseltä tutkinnalta. Heidän tutkijansa oli tulossa hetken päästä ja halusi päästä katsomaan laitteita, jotka Max ja Iris olivat ottaneet pois pyyhkeestä. Max vastasi viestiin lyhyesti laitteiden olevan tutkimushuoneessa ja Iriksen olevan siellä esittelemässä mitä he olivat löytäneet.

Max meni hetkeksi omaan huoneeseensa ja laittoi koneensa päälle. Hän uskoi omaavansa nyt tarpeeksi tietoa voidaakseen soittaa Gerraralle. Puhelimen kontakteissa oli paljon muitakin yhteystietoja, mutta nähtyään videon Max ei voinut uskoa näiden peliharrastajien olevan mukana minkäänlaisessa surmatyössä. Gerrara sen sijaan oli mielenkiintoinen tapaus ja Max halusi saada selville ainakin sen, pystyikö mieheltä saamaan mitään selville itseltään.

Niinpä hän otti kontaktin esille, heitti ruudun taas ilmaan eteensä ja aukaisi videoyhteyden Gerraran kontaktiin. Yllättävää ei ollut, että mies ei vastannut. Max laittoi uuden kontaktin päälle ja merkitsi tällä kertaa omat tietonsa ja poliisin hälytysmerkinnän puheluun. Vastausta ei tullut vieläkään.

Max mietti olisiko Gerrara ollut nukkumassa ja yritti hetken laskea päässänsä, paljonko kello oli Kaliforniassa ennen kuin turhautui ja tarkisti asian nopeasti netin kautta. Kello oli puoli kaksi yöllä, joten mies saattoi olla aivan yhtä hyvin hereillä tai sängyssäkin.

Koska vastausta ei kuulunut Max avasi tietopaketin, joka oli saapunut viestiryppäässä aiemmin Vuodenajat Gamesilta. Max oli olettanut pahimmassa tapauksessa saavansa satoja sivuja irrallista dataa ja tekstiä, jossa ei ollut päätä eikä häntää, eikä hän olisi voinut siitä firmaa tai rouva Altialaa syyttää mitenkään, mutta sen sijaan paketti oli hyvin tiivistetty ja jäsennelty. Gerrara ei todellakaan ollut Vuodenajat Gamesilla pidetty henkilö päätellen lyhyistä arvioista ja raporteista, jota miehen pelikäyttäytymisestä ja julkaisuista virallisilla foorumeilla oli tehty.

Mitään ihmeellistä tai merkittävää ei tiedostoissa löytynyt. Gerrara hankki suurimman osan tiedoistaan niin kuin taitavat informaatikot yleensäkin, toisten ihmisten avulla. Hänen tiedettiin maksaneen suuria summia yksittäisistä harvinaisista tiedoista, jotka hän sitten jakoi lähes ilmaiseksi. Toisaalta taas hän oli nyhtänyt vielä suurempia summia asioista, jotka olivat tulleet julkisiksi vain hetki sen jälkeen, kun hän oli tietonsa myynyt eri tahoille pelimaailmassa. Raporttien mukaan oli oletettavaa, että Gerraralla oli useampi kontatki firman sisällä koskien julkaisuja, laajennoksia ja päivityksiä. Hänen ei tiedetty olevan lähdekoodeja tai muita tietokantoja juurikaan tutkiva tai edes niitä kovin osaavasti käyttävä koodari. Sen sijaan mies oli vain äärimmäisen taitava haistamaan tärkeitä, vähemmän tärkeitä ja täysin uskomattomia tiedonmuruja, joihin muut eivät osanneet puuttua.

Erityisen mielenkiintoinen oli lyhyt teksti tapauksesta, jossa Gerrara oli paljastanut uuden magian lajin saapumisen pelimaailmaan täysin tarkasti ja lähes viikon etukäteen. Vuodenajat Gamesilla oli alunperin oletettu miehen ostaneen tiedon jostain firman sisältä, mutta tarkemmat tutkimukset paljastivat hänen vain tutkineen tarkasti pelin aiempia päivityksiä, haastatelleen pelimaailman ihmisiä heidän tutkimuksistaan, ottaneen selvää aiempien päivitysten luonteesta ja lisänneen suuren määrän oivallusta ja päättelykykyä, jolloin hän oli kyennyt luomaan lähes täydellisen artikkelin julkaisupäivämäärineen. Raportista kävi myös ilmi, että Vuodenajat Games oli itse asiassa lykännyt päivitystä muutamalla päivällä vain siksi, ettei Gerraran ennustus olisi ollut täysin tarkkana. Muistioissa mainittiin lyhyesti myös keskustelu, jossa pohdittiin koko päivityksen tarpeellisuutta ja sitä, millaisilla huhuilla tai väärillä tiedoilla Gerraran uskottavuutta voitaisiin tuhota.

Max luki infoja, raportteja, muistioita ja epävirallisia sähköposteja jonkinlaisen lumouksen vallassa. Gerrara olisi voittanut Pulitzerin joka ikinen vuosi, jos olisi elänyt sanomalehtien kultakaudella. Hänen tapansa työskennellä oli järkkymättömän sinnikkyyden, uteliaisuuden, hyvien sosiaalisten taitojen ja manipulaation summa. Hänet olisi haluttu ajaa pois pelistä jo vuosien ajan, mutta kun mies ei ollut syyllistynyt mihinkään sellaiseen, joka käyttäjäehdoissa oli alunperin kielletty ja koko peli perustui pelaajien vapaaseen toimimiseen, kuten Vuodenajat niin kovasti halusi mainostaa, sai myös tällainen epämiellyttävä myyrä jatkaa toimintaansa. Max muisteli käymäänsä keskustelua ja mietti kumpi, Vinter vai Virtanen oli sitä mieltä, että Gerraran toiminta oli jopa hauskaa tai ainakin hyväksyttävää. Altialan mielestä se ei aivan varmasti sitä ollut.

Raportit, sähköpostit ja muut lähetetyt tiedostot olivat hyvin yksityiskohtaisia ja sisälsivät paljon sellaista, joka olisi esimerkiksi Gerraralle ollut kullanarvoista tavaraa. Max päätteli, että Altiala oli oikeasti uskonut hänen ajatuksensa siitä, että tällä tutkimuksella he voisivat oikeasti päästä eroon kiusankappaleesta, joka oli ärsyttänyt häntä varmasti todella pitkään. Max ei ollut siltikään varma olivatko Vinter ja Virtanen samaa mieltä Gerraran sulkemisesta pois, vaikka Max olisi löytänyt jotain hyvinkin raskauttavaa. Hän toi julkisuutta pelille ja oli niin tunnettu hahmo, jonka ympärillä pyöri kokonainen valtava verkosto, että olisi ollut vaikeaa saada miestä pois aiheuttamatta selvää vahinkoa pelin PR:lle. Tähän asti pelikehittäjät ja julkaisijat olivatkin julkisesti kommentoineet asiaa vain kohteliaasti ”Pelimme olemassaolo perustuu kaikkien meidän maailmamme aspektien siirtämisestä virtuaaliseen todellisuuteen, jonka fantastiset ominaisuudet mahdollistavat erilaisen elämän, kuin arkemme. Pyrimme kaikin keinoin mahdollistamaan pelaajien omat valinnat pelimaailmassa ja yhteisössämme ja haluamme kannustaa jokaista löytämään oman polkunsa. Ei ole meidän tehtävämme rajoittaa, vaan rakentaa”. Tämä teksti oli annettu ainakin kahteen kertaan lähes identtisenä. Usein kommentointi oli ollut vielä lyhyempää ja neutraalimpaa. ”Haluamme jokaisen pelaavan peliä vain mielikuvitus rajanaan” tai muita kliseisiä ”Meitä ärsyttää suunnattomasti, mutta hyvä PR on tärkeämpää” -lausuntoja.

Max luki enemmän ja mietti olisiko hänen pitänyt vielä yrittää ottaa yhteyttä Gerraraan. Hän avasi Gerraran tilitiedot ja katsoi olisiko tämän perustiedoissa ollut vielä jotain sellaista, johon hän olisi voinut tarttua. Hetken mielijohteesta hän päätti tarkastaa minkälaiset kontaktitiedot Gerraralla oli pelinkehittäjien taholta. Mikäli hän olisi antanut heille eri tiedot, kuin mitä Max oli onnistunut kaivamaan esiin, saattoi se olla joko syy siihen, ettei Max saanut tätä kiinni tai vaihtoehtoisesti jonkinlainen kiristysruuvi mahdolliseen keskusteluun. Max ei voinut välttyä hymyilemästä vienosti tajutessaan, että juuri tämä oli tilanne. Nyt piti vain toivoa, että Gerrara ei ollut kaiken tämän jälkeen niin hölmö, että olisi valehdellut firmalle, joka tuotti hänelle elannon epäsuorasti omalla toiminnallaan. Silloin oikean kontaktin löytyminen voisi olla huomattavasti vaikeampaa.

Max otti uuden yhteyden, tällä kertaa kontaktiin, joka oli listattu Vuodenajat Gamesin yksityisissä tilitiedoissa. Hän laittoi suoraan mukaan tarpeelliset asiasanat, Fredrik Nørup, murha, tietovuoto, ja muutama muu. Lisäksi hän laittoi omat yhteystietonsa ja poliisitunnisteen. Max ei odottanut vastausta, mutta yllättyi positiivisesti, kun ruutu aukesi. Ruudulla oli vanhaan kuminaamariin pukeutunut Juan Alberto Gerrara, joka ei ilmeisesti halunnut tulla tunnistetuksi. Valitettavasti Gerrara ei voinut tietää, että Maxilla oli hänen kuvansa Vuodenajat Gamesin tiedostoista. Se oli vanha ja napattu joskus Four Seasonsin massatapahtumassa vuosia sitten, mutta se oli vahvistetusti Gerrara.

—Voitte aivan hyvin poistaa naamarin herra Gerrara. Minulla on teistä ainakin kolme valokuvaa, joten haluaisin mielelläni myös tietää puhuvani oikealle henkilölle, Max päätti aloittaa röyhkeällä valeella ja katsoa pystyisikö mies näkemään näin selvän bluffin lävitse vai oliko hän Gerrara ollenkaan.

—Valehtelette herra Bergfalk, ääni naamarin takaa sanoi, Minusta ei ole valokuvia, joista minut voisi tunnistaa.

Max heitti vanhan valokuvan ruudulle.

—Te Euroopan Hoaeg-conissa. Poistuitte messutapahtumasta vain yhden päivän jälkeen, ainakin jos on uskominen lentolippuja, jotka kunniaksenne olette ottanut oikealla nimellänne. Tiesittekö, että passikuvat taltioidaan mihin tahansa Pohjoismaihin saavuttaessa, joten ei ollut hirvittävän vaikeaa saada myöskään sitä kuvaa, Max laittoi passitietojen pyynnön vasta samaan aikaan menemään koneeltansa eteenpäin, ilahtuen itsekin kyvystään suoltaa uskottavaa puutaheinää ja vieläpä todenmukaista sellaista.

Gerrara nappasi naamarin päästänsä ja hymyili Maxille. Ruudussa oli mies, joka ei ollut juurikaan vanhentunut viiden vuoden aikana. Hän oli huomattavasti ikäänsä nuoremman näköinen, sellainen nuori latinomies, jota Max ei olisi häpeäkseen erottanut koskaan hiukankaan suuremmasta joukosta. Hänen kasvonpiirteensä olivat lähes mitäänsanomattomat. Ei erityisiä tuntomerkkejä. Sileäksi ajellut posket ja naama ja siisti lyhyt tukka. Silmät olivat suuret ja ruskeat, mutta eivät mitenkään erityisen näyttävät. Hän ei ollut erityisen komea, muttei myöskään millään tavalla ruma. Max ymmärsi, että tämä oli varmasti yksi hänen parhaita ominaisuuksiaan tiedonselvittämisessä. Varsinkin jos hän kykeni muuntamaan tämän huomaamattomuuden ja yleismaailmallisuuden myös käytökseensä, puheeseensa ja ihmisten kanssa toimimiseen. Oli lähes mahdotonta löytää jotain sellaista, johon olisi voinut tarttua.

—Hienoa herra Bergfalk. Olette selvästi tehnyt taustatyönne. Tuo kuva hämmentää minua. Se ei ole koskaan levinnyt nettiin asti, joten joko olette saaneet sen joltain sellaiselta taholta, joka pelkää minua tai vastaavasti muuten on kiinnostunut minusta. Yhtä kaikki se osoittaa, että te olette neuvotelleet sellaisten tahojen kanssa, jotka eivät halua minulle hyvää, Gerraran englanti oli huolellisen artikuloitua ja rauhallista, mutta siitä paistoi vahvasti läpi aksentti. Se ei kuitenkaan kuulostanut perinteiseltä espanjalaiselta aksentilta Maxin korvaan. Hän oli oppinut tunnistamaan sen hyvin helposti Yhdysvalloissa asuessaan.

—Miksi ette halua kuvaanne nettiin? Olette kuitenkin niin tunnettu hahmo, ettei sen luulisi aiheuttavan enää mitään sekaannusta. Käytätte oikeaa nimeänne, oikeita tietojanne, Max yritti kääntää keskustelun kulun samoin tein.

—Herra Bergfalk. Voinko kutsua teitä jollain muulla nimellä, herroittelu ei sovi maailmankuvaani, Gerrara kysyi.

—Voitte kutsua minua Maxiksi. Onko äidinkielenne portugali? Max ei aikonut jäädä osattomaksi tässä tennisottelussa

Sanoja 30012/30000