On se kuollut - Ai kuka? - NaNoWriMo

Shokeeraava paljastus edessä. Jos siis joku on oikeasti lukenut tänne asti, jota epäilen vahvasti. Jos olet niin hieno homma ja kiitti hei.

—Löysitte varmaankin etsimänne, koska otitte jo nyt yhteyttä, Gerrara sai sanottua peitellen nolostumistaan.

—Löysin jotain, minkä olin huomannut jo kauan aiemmin, mutten ollut kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Puhuitte tästä salaseurasta. Sen nimikin oli jossain tiedostossa, jonka lähetitte...

—Sapere Aude, latinaa ja tarkoittaa uskalla olla viisas tai uskalla tietää, Gerrara auttoi.

—Aivan. Kerroit, että tiedät monia, jotka siihen kuuluvat, mutta et kaikkia. Et myöskään tiedä, onko heillä minkäänlaista agendaa vai onko se vain jonkinlainen vertaistukiverkosto, Max unohti jopa perinteisen teitittelynsä, jota käytti käytännössä kaikkien ihmisten kanssa yrittäessään saada kaikkia faktoja esiin ennen kuin paljastaisi omat tietonsa, vaikkakin hyvin hatarat.

—Kyllä. Nykyaikana ja varsinkin tällaisessa pelissä, jossa asiat tallentuvat ja on olemassa pohjakoodi, heidän salailunsa on itse asiassa varsin kunnioitettavaa. Olen ollut jo muutaman kerran varma siitä, että pystyn murtautumaan heidän rinkiinsä tietyin tavoin, mutta olen päätynyt vain lyömään päätäni seinään, Gerrara selitti.

—Mutta tiedät, että Fredrik oli tässä ryhmässä varmasti, Max kysyi varovasti.

—Kyllä, kuten Greenfeld, Mario Mantorini, Jaakko Ilola, Shan Masood, Suresh Raina, Eri Yoshida, Jade Snow Wong ja Nella Larsen. Epäilen heitä olevan moninkertainen määrä, mutta pelimaailman koko ja ihmisten määrä rajoittavat minunkin mahdollisuuksiani selvittää asioita.

—Ja he ovat kaikki eri alojen asiantuntijoita pelin sisällä?

—Kyllä. Haluatko, että luettelen myös ne?

—Ei tarvitse, riittää kun otat itse selvää asiasta myöhemmin ja kerrot minulle, mikäli tiedoistani on mitään hyötyä. Tämä kaikki on pelkkää arvailua ja uhkapeliä, joten painotan edelleen täyttä luottamuksellisuutta, Max yritti jarruttaa keskustelua, koska häntä oikeasti myös pelotti, mitä Gerrara voisi löytää.

—Tietysti. Ammatissani luottamus ja vaitiolo ovat elinehtoja. Joku voisi jopa sanoa, että olen niiden suhteen, kuten oman ammattikuntani suhteen koko pelimaailman paras. Valitettavasti Sapere Aude ei ole asiasta samaa mieltä ja viralliset pyyntöni päästä heidän joukkoonsa ovat kaikuneet yhtä kuuroille korville kuin epäviralliset ja hämäräperäiset tiedustelutkin.

—Lähetän muutaman kuvan, Max sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. En tiedä kuvittelenko koko asian, mutta tämä on Fredrikin kotipihalta. Hän oli luonut pihalleen tarkan kartan koko Hoaegin mantereesta. Mikä kartassa häiritsi minua oli se, että merkittävien tai suurten kohteiden sijaan hän oli merkinnyt sattumanvaraisia pienempiä kyliä, linnoituksia tai kohteita mustin onyksein. Tunnistin kartasta ainakin Ali... Greenfeldin linnoituksen. Voitko sanoa nopeasti ovatko muut kivet muiden luettelemiesi nimien kotipaikkojen tai tukikohtien kohdilla. Jos eivät niin koko juttu on välittömästi vain mielikuvituksen tuotetta enkä haaskaa aikaasi enempää.

Gerrara aukaisi ja katseli kuvia. Hän merkkasi niihin pisteitä ja veti viivoja paikoista toisiin.

—Tässä on... Ainakin kaksikymmentä sellaista kiveä, jotka eivät ole kenenkään näiden ihmisten käyttämissä kohteissa, hän sanoi.

—Hitto... Max ehti kirota ennen kuin Gerrara jatkoi.

—Älä turhaan lausu kirouksia tai lyö minkäänlaisia kuvaannollisia tai todellisia hanskoja tiskiin. Täältä löytyvät myös kaikki Sapere Auden pelaajien kodit tai muuten heille merkittävät paikat. Tiedän myös välittömästi ainakin puolet näistä paikoista, joilla ei vielä ole nimeä. Osaan myös tehdä valistuneita arvauksia, keneen ne saattaisivat liittyä, mutta luulen, että minun on parempi varmistua asiasta. Sanoitko, että Fredrikillä oli tämä pihatiellänsä rakennettuna arvokivistä? Mieshän on nerokkaan lisäksi melko röyhkeä, Gerrara totesi selvästi ihailua äänessään.

—Oli, Max korjasi kyynisesti Gerraran innostuksen.

—Aivan... Tietysti, hän pysäytti kertomuksensa, Minä käyn hommiin ja selvitän saman tien ketkä muut tähän ryhmään kuuluvat. Näiden paikkojen avulla sen ei luulisi olevan kovin vaikeaa. Greenfeldin kylä on rakentunut hänen oman linnoituksensa ympärille ja hänet tuntevat siellä kaikki. Samanlaisia paikkoja ovat ainakin Wongin kaivokset, Larsenin yliopisto ja Masoodin armeijan koulutuskeskus. Olen varma, että ainakin Mikko Niemi on nyt yksi ryhmän jäsenistä, koska kivi tässä on hänen yksityinen viljelmänsä, jossa hän kasvattaa yli kahta tuhatta erilaista harvinaista yrttiä ja maagista kasvia. Siellä ei ole mitään muuta ja Niemi elää erakkona pelissä ja tosielämässä. Hänen alueitaan vartioivat automatisoidut koneet ja aiemmin mainitut maagiset kasvit. Tähän tapaan luulisin pystyväni yhdistämään jokaisen paikan ihmiseen. Tämä on aivan uskomattoman iso juttu.

—Toivottavasti siitä on hyötyä myös meille, Max totesi lähinnä itselleen, mutta myös Gerrara kuuli sen.

—Ette kai tarkoita... että Fredrik olisi tapettu tämän takia? Se kuulostaa hiukan hullulta.

—En tarkoita mitään herra Gerrara, Max vaihtoi taas asialliseen ja viralliseen sävyynsä. Hän huomasi olevansa taas väsynyt ja mietti, mistä saisi oikeasti hyvää laadukasta kahvia.

—Tietenkin. Lähden selvittämään asiaa ja otan teihin yhteyttä herra Bergfalk, Gerrara sanoi, yrittäen pidätellä intoaan lähteä selvittämään Four Seasonsin yhden suurimman salaisuuden takana olevia henkilöitä ja heidän motiivejaan. Gerraralle tietysti ajatus siitä, että pelimaailman tapahtumat olisivat siirtyneet henkirikokseksi tosimaailmassa oli vain yksi mielenkiintoinen lisämauste jo nyt hänen varmasti yhdeksi suurimmista tutkimuksistaan ja paljastuksistaan.

—Näkemiin herra Gerrara, Max sanoi ja oli sulkemassa ruutua, kun Gerrara huitoi hänelle vielä.

—Tiesittekö muuten, että Greenfeld ja Raina eivät ole pelanneet peliä kuukausiin. Heidän hahmonsa makaavat sairasvuoteilla. Heidän oppilaansa ja pelimaailman ystävänsä pitävät heitä hengissä, mutta kumpikaan ei ole postannut edes minkäänlaista poissaoloviestiä tai muuta missään vaiheessa lähtönsä jälkeen. Ette kai usko, että heidätkin on tapettu.

—En usko, Max valehteli, Todennäköisemmin he ovat kiireisiä tosimaailmassa, kuten moni muukin aina silloin tällöin.

—Niin... Mutta kyllähän tämä nyt kun Fredrik on myös surmattu

—Myös? Max kysyi ja melkein nousi pois autonsa istuimelta? MYÖS!? Tarkoitatko, että tiedät, että Alisa tai Raina on tapettu? Oletko kuullut jotain sellaista joltain tietolähteeltäsi ja päätit paljastaa sen nyt vasta?! Mitä helvettiä oikein selität?!

—En... Gerrara yritti näyttää mahdollisimman pieneltä ja katuvalta, Se vain lipsahti omista ajatuksistani. En tiedä heistä mitään. Alisa on Yhdysvaltalainen Psykologi, joka viime tietojeni mukaan rakastui ja muutti johonkin Eurooppaan ja Raina taas on 13-vuotias, joten hänen kohdallaan kyseessä voi olla ihan mitä tahansa. Ehkä hän suututti vanhempansa niin pahasti, että he veivät pojan virtuaalitodellisuustavarat varastoon tai myivät ne pois. Kyllä silti täytyy myöntää, että se on outoa. Pelaajat harvoin lähtevät Four Seasonsista ilman, että heidän hahmonsa kuolevat ja vielä harvemmin tämän tason pelaajat. Nyt heitä on lähtenyt samasta salaseurasta kaksi viimeisen muutaman kuukauden aikana ja nyt Fredrik katoaa pelistä myös, vaikkakin hänen poissaolollensa meillä on syy.

—On... Se on outoa, mutta ajatus siitä, että joku surmaisi 13-vuotiaan virtuaalitodellisuuspelin takia on täysin käsittämätön. Saati sitten, että sama henkilö surmaisi tai murhauttaisi Alisan ja Fredrikin, Max sai rauhoitettua itsensä äskeisen purkauksensa jälkeen, mutta se oli jättänyt jälkensä. Hän tärisi ja hänen äänensä oli karhea.

Gerrara katseli Maxia pitkään ja Max saattoi melkein nähdä oman kuvajaisensa, jonka silmät olivat punaiset kyyneleistä. Tuskin Gerrara oli niin tyhmä, ettei olisi jo ymmärtänyt mistä oli kysymys.

—Olen... pahoillani. Otan osaa. En tiennyt, Gerrara sanoi.

—En halunnutkaan, että tietäisit. Kuten sanoin, tämä on hakuammuntaa ja toiveajattelua. Tarvitsin tätä itselleni ja valehtelin kaikille sinä ja minä mukaanlukien, että tämä voisi ratkaista Fredrikin murhan tai auttaa siinä. Olen pahoillani, että vedin sinut tähän, Max ei ollut avautunut kenellekään näin viimeisen kuudenkymmenenyhden päivän, seitsemän tunnin ja kolmenkymmenenkuuden minuutin aikana.

—Toivottavasti voin auttaa, Gerrara sanoi hiljaisella äänellä.

—Niin minäkin, ota yhteyttä, jos jotain selviää. Toivottavasti tästä on sinulle kuitenkin apua, jos minulle ei olisikaan, Max totesi, Näkemiin.

—Näkemiin, Gerrara vastasi ja Max sulki ruudun.

Hän istui autossa pitkään miettimättä oikeastaan yhtään mitään. Fredrikin asunto oli hänen takanaan ja Max yritti miettiä oliko hänellä yhtään syytä mennä käymään sisällä. Kun yhtään hyvää syytä ei tullut, päätti Max ajaa pois. Hän ajeli hetken taas ympäri kaupunkia yrittäen sisäistää sen peruskaavaa ja saada itselleen jonkinlaista tuntumaa mistä liittymästä ja risteyksestä pääsisi minnekin. Lopulta hän saapui kaupungin keskustaan ja ohjasi autonsa toriparkkiin maan alle. Mattby oli rakennettu heti alusta asti fiksusti siten, että maan alla oli riittävästi parkkitilaa kaikille yksityisautoille. Suuret tiet ohittivat kaupungin ja kaavat ja suunnitelmat oli jo tehty pikaraitiovaunuille, kunhan kaupunki kasvaisi hiukan lisää. Nyt sähköbussit olivat käytännössä ainoat autot, jotka liikkuivat aivan kaupungin ytimessä. Henkilöautollakin sai keskustoihin ajaa, mutta ajomaksut olivat törkeän kalliita ja oli halvempaa jättää auto keskustojen ulkopuolelle erilaisiin maanalaisiin tai maanpäällisille parkkialueille. Sama trendi oli menossa oikeastaan kaikkialla Pohjoismaissa, jossa kaupunkeja uudistettiin rajulla kädellä. Helsinki ja Tukholma olivat ensimmäiset suuremmat kaupungit Euroopassa, jossa älyautot toimivat jo osana kaupunkikuvaa.

Maxilla ei tietysti ongelmaa keskustaan ajamisessa ollut. Maksukamerat tunnistivat auton poliisiautoksi ja maksulappuja ei ainakaan Maxin pöydälle asti koskaan päässyt. Aivan varma hän ei ollut saiko joku konttoristi leasingfirmassa tai kaupunginvirastossa kirota hänen tapaansa ajaa aina maksaessaan turhia laskuja.

Max jätti auton parkkihalliin ja asteli itse hissille, joka vei hänet Mattbyn keskustorin reunalle. Keskustori oli rakennettu vanhaan skandinaaviseen tyyliin oikeaksi toripaikaksi, jota ympäröivät uudet kerrostalot. Niissä oli monikansallisten ja Pohjoismaisten yritysten konttoreita ja ainakin koko pohjoisreunan kerrostalorivistö oli erilaisten pienten teknologiafirmojen käytössä. Max mietti aina ensimmäiseksi, kuinka monta sellaista teknologiataituria ja nettihirmua talossa työskenteli, jotka olisivat osanneet antaa hänelle kunnon vastuksen talousrikoksissa tai nettirikoksissa. Suurin osa hänen kiinniottamistaan valkokaulurötöstelijöistä oli vanhan liiton ihmisiä, jotka kuvittelivat asioiden olevan piilossa, jos niistä ei ollut paperista jälkeä. Todellinen ammattimainen netissä tapahtuva talousrikollisuus oli Pohjoismaissa pientä. Osin se tietysti johtui siitä, että Pohjoismaissa ei ollut suurta syytä lähteä tekemään erilaisia veropetoksia tai muita talousrikoksia. Yrittäjiä toki oli, mutta yleisesti ottaen tilanne maassa oli kuitenkin niin hyvä, että se luonnostaan karsi rikollisuutta ylipäänsä ja talousrikollisuutta jostain syystä vielä enemmän. Toinen syy tietysti oli se, että maailman mullistusten keskellä valtioiden kahdenväliset sopimukset olivat myös hajonneet ja esimerkiksi agressiivinen verosuunnittelu ja verojen kiertäminen vähintäänkin epäilyttävillä, jos ei täysin laittomilla keinoilla oli tullut huomattavasti vaikeammaksi, kun uudet itsenäiset valtio olivat tehneet erilaisia uusia sopimuksia. Pohjoismaissa toimivat yritykset eivät esimerkiksi voineet enää siirtää millään tavalla Pohjoismaissa syntyneitä tuottojaan muihin konsernin osiin. Yritykset olivat myös yllättävän nopeasti sopeutuneet uuteen tilanteeseen ja aloittaneet toimet tilitietojen ja tulotietojen avoimeen hallintaan. Lopulta jokainen oli todennut, että oli parempi tienata hyvin rahaa laillisesti ja ilman riskiä valtion haltuunotosta tai erilaisista pakkojärjestelyistä, kuin yrittää tienata vielä paremmin tai törkeän hyvin käyttämällä jokaista mahdollista porsaanreikää. Yllättäen myös sijoittajat olivat ymmärtäneet, että heille oli parempi pelata uusien sääntöjen mukaan ja olla rikkaita, kuin menettää kaikki siksi, että halusi yrittää olla jonkinlainen vanhan maailman monumentti.

sanoja 35090/35000