Otsikko on repliikki alkuperäisestä Godzilla elokuvasta, joka julkaistiin Japanissa 1954. Godzilla oli ihmisen ydinräjähdysten herättämä ja mutatoima hirviö, joka on noussut populaarikulttuurin julkaisuissa merenpohjastansa monta kertaa taistelemaan toisia hirviöitä tai ihmisiä vastaan.
Yleensä japanilaisissa elokuvissa Godzilla nimenomaan taistelee muita Kaiju-hirviöitä vastaan, jossa sijaiskärsijöinä ovat Tokiossa ja muissa Japanin miljoonakaupungeissa asuvat ihmiset kahden kolossin mitellessä voimiaan.
Nyt meneillään olevassa EK:n ja AY-liikkeen taistelussa on paljon samanlaisia piirteitä, kuin näissä Kaiju-hirviöelokuvissa. Kaksi kolossaalista toisen maailmansodan aikaista muinaishirviötä taistelee eikä välitä pätkääkään siitä mitä tavallisille ihmisille tapahtuu.
Aina tasaisin väliajoin nämä kaksi hirviötä nousevat syvyyksistä ja katsovat kumpi on vahvempi. Siinä sitten hajotetaan rakenteita ja lyödään ihmisten arkea säpäleiksi, kun isot ottelee. Taiston jälkeen vetäydytään taas johonkin luolaan syömään sitä omaa leveää leipää, joka maistuu verovapaasti aina yhtä makealta.
Mutta kunhan taas tilanne nousee ja alkaa testosteronitasot nousta liian korkeiksi niin johan sotahuudot kaikuvat ja ihmiset piiloutuvat koteihinsa tai karkaavat maalle, kun Etelärannan ja Hakaniemen jättiläiset lanaavat allensa kaiken järjellisen ja yhteisen tekemisen.
Meidän järjestelmämme on vuosikymmenet perustunut vahvoihin etujärjestöihin. Ay-liike on aikaansaanut sen, että meillä on äärimmäisen hyvä ja turvallinen olo olla töissä palkansaajana. Se ei ole huono asia.
Jossain vaiheessa kuitenkin lähdettiin menemään metsään. AY-liikkeen verovapaat omaisuudet ja tulot, jatkuvat ja tarpeettomat tukilakot ja yleinen kielteinen asenne ihan mihin tahansa uudistukseen näyttivät meille, että AY-liikkeen tärkein agenda onkin nykyään pitää voimassa vahva AY-liike sen sijaan, että se ajaisi työntekijöiden oikeuksia. Hakaniemen herrat ovat lihoneet ja turvonneet siihen malliin, että ovesta mahtuu ulos enää vartalo, omatunto ja rehellisyys saa jäädä toimistolle.
EK taas on jo luomisestaan lähtien unohtanut, että sen olisi tarkoitus toimia edes jollain tasolla luottamuksensa arvoisesti. Se toimii vain ja ainoastaan 1800-luvun patruunamallin perusteella, jossa vain toimitusjohtaja ja hänen suorat alaisensa voivat tietää mitään hyödyllistä mistään yhteiskunnan asiasta. Ja toimitusjohtajistakin vain ne, joiden työllistämisalat ovat olleet olemassa vähintään sataseitsemänkymmentä vuotta. Uudet, ketterät alat ovat kammotus ja luonnonvastaisuus näille Etelärannan mastodonteille.
Tämänhetkinen hallitus kyllä ryydittää EK:n taistelua parhaansa mukaan, mutta on meillä ollut ne AY-liikkeen ystävätkin ihan yhtä lailla. Ja mitä todennäköisimmin tulee olemaan myös neljän vuoden päästä, jos ei maailmantalouden yhtäkkinen nousu vetäisi meitäkin jostain syystä mukaansa. Talouden noustessa nimittäin se on ihan sama, mitä hallitus olisi tehnyt, kyllä se siitä krediitit ottaisi.
Kaiken tämän nokittelun ja megalomaanisen välienselvittelyn keskellä yrittää ihan tavalliset ihmiset tehdä töitänsä. Monella on mielipiteitä asioista ja monilla ne ovat erilaiset. Silti suurin osa ihmisistä on sitä mieltä, että me voitaisiin vaikka kokeilla monia Ruotsista tai Saksasta tuttuja asioita. Ihan vaan voitaisiin aluksi kokeilla ilman sen suurempia tuhannen vuoden palkanjäädytyksiä tai kuudensadanvuoden irtisanomissuojia.
Mutta ei. Tämä ei käy. Koska kun kaksi giganttia ottaa yhteen niin toisen on taivuttava. Ja kuinka monta yritystä, palkansaajaa, teollisuudenalaa tai perhettä siinä alla menee niin sen ei väliä. Koska se kenellä on isoin hauis on paras järjestö. Muut ei ole mitään.
Joskus olisi kivempi, että sanonta "ottele itses kokoista vastaan" ei olisi niin jatkuvasti käytössä meidän työmarkkinajärjestöjen kesken. Joskus voitaisiin jättää matsit ottamatta ja ihan oikeasti katsoa, mikä olisi järkevä tapa toimia.
Siihen asti pitää vaan katsella ylöspäin, että osuuko sieltä EK:n vai AY-liikkeen jalka talon päälle. Siinä kohtaa kun se on päreinä niin on lopulta ihan sama kumman se oli. Itse me aikanaan loimme nämä hirviöt ja annoimme niille sen vallan, joka niillä nyt on.
Kuten Godzillassa sanottiin. "Emme me tienneet mitä teimme".
0 comments:
Lähetä kommentti