Kuulusteluja, kaikki selviää - NaNoWriMo

Tästä mennään. Syylliset selviää tässä tekstissä. Tai ainakin joku heistä. Miten ja miksi sitten myöhemmin. Ehkä jos ehditään. Jos ei ehditä nii huono homma.

Ajattelin hetken jo, että yhdessä kohtaa tämän päivän tekstiä eräs hahmo olisi hypännyt päähenkilön kimppuun ja tappanut hänet. Loppukirja olisi ollut sitten hautajaisia ja muistotilaisuutta. Halpaa, mutta tehokasta verrattuna siihen, mitä vielä yrittää änkeä.

  Hän otti vanulapun kokonaan pois. Parempi oli näyttää Kingille kuinka lähellä hän oli ollut onnistumista. Vain pienen pieni epäonnistuminen, joka oli nyt kasautunut suuremmaksi määräksi mokia koko operaation ajalta. Täydellistä murhaa ei ollut olemassa eikä siitä saanut sellaista yrittämällä murhata tutkivan poliisipäällikön. Hieno seinätaulun ajatus, mutta tuskin kulma, jolla saisi Kingiä avautumaan. Max olisi halunnut hinkata arpea, mutta tiesi sen tyhmäksi ajatukseksi, joten päätyi vain antamaan sen olla näkyvillä.

Puhdas paita, kahvin maku yhä kielellä ja hormonit jylläten Max asteli kuulusteluhuoneeseen, jossa King istui. Maxin mukana huoneeseen tuli Kingin asianajaja Herkko Lampinen. Lampinen oli jokaisen poliisin inhokki pohjoismaissa. Hän oli pohjasakkaa. Itseriittoinen ja omahyväinen nilkki, joka nautti enemmän shampanjasta kuin lain kirjaimen kunnioittamisesta. Mies oli itse tuomittu useammasta rikoksesta, mutta jostain syystä ja teknisistä seikoista hän sai yhä edelleen harjoittaa lakia. Asianajajan nimitystä hän ei enää saanut käyttää, mutta ei se estänyt Pohjoismaissa asiamiehenä toimimista. Miehen osaaminen ei edes ollut niin hyvää, kuin monen kallispalkkaisemman ja paremman rikosasianajajan, mutta hänen julkisuusarvonsa pelotti monia. Max taas tiesi Lampisen paikallaolosta sen, että häntä ei oltu palkattu yhtiön puolesta, vaan Kingin omasta toiveesta. Mies oli jo käytännössä hävinnyt tämän taistelun sillä hetkellä, kun oli valinnut pelikaverinsa. Miehen pöydällä odotti hänen palatessaan toimistolle mitä suurimmalla todennäköisyydellä irtisanomisilmoitus, oli hän sitten millään tavalla syyllinen mihinkään tai ei. Vuodenajat Gamesilla ei yleensä ollut väliä mitä heistä uutisissa kirjoitettiin tai mitä huhuja liikkui, mutta tällainen ylittäisi maailmanlaajuisen uutiskynnyksen aivan varmasti. Murha ei koskaan ollut hyvää julkisuutta, vaikka kaikki julkisuus sitä olikin.

Lampinen istui Kingin viereen ja avasi mustanruskean, hiukan Ikean vanhaa kirjahyllyn väriä muistuttavan nahkalaukkunsa. Komea silkkivuori kiilsi miehen ottaessa esiin muistiinpanovälineitä ja lomakkeita. Max antoi hänen näytellä teatterinsa. Mies oli klovni ja tarvitsi tilansa ja ajan. Suorapuheisempi ja kovempi asianajaja olisi jo kertonut Maxille, että he kävelisivät Kingin kanssa ulos seuraavan puolen tunnin sisällä, jos Max ei saisi jotain tökeröä syytä syyttää miestä tai muuten pitää häntä säilössä. Lampinen halusi huomion itseensä, ei työhönsä. Nyt hänellä oli siihen vastassa väärä mies. Ampumahaava päässä herätti enemmän huomiota missä tahansa tilanteessa kuin Bossin puku ja Loakesin kengät. Lopulta Lampinen sai asiansa valmiiksi ja vasta tässä vaiheessa kääntyi Kingin puoleen.

—Herkko Lampinen, kiitoksia luottamuksesta.

—Joseph King, kiitos että vastasitte pyyntööni näin nopeasti.

—Nopeamminhan tässä olisi päästy toimeen, jos poliisilaitos ei olisi tarkoitushakuisesti estänyt tämän kuulustelun toteutumista, Lampinen vastasi ja yritti mulkaista Maxia jollain jonka piti todennäköisesti muistutta ärtyneisyyttä. Max mietti vain mahtoiko mies kärsiä ummetuksesta.

Lampinen asetteli taas papereitaan ja tarkasteli lappusia, jotka hänelle oli annettu tapausta koskien. Hän kirjoitti muutaman sanan taulutietokoneelleen. Tyhjiä eleitä tyhjältä mieheltä. Manöövereidensä jälkeen hän kääntyi Maxia kohti.

—Herra Bergfalk. Te ette ole osoittaneet minkäänlaista syytettä asiakastani kohtaan. Teillä ei ole minkäänlaisia edellytyksiä pitää häntä hallussanne ja toivonkin, että voimme lähteä samoin tein, Miehen nariseva ääni oli tuttu monesta televisiohaastattelusta, mutta sen ärsyttävyys ei ainakaan vähentynyt livenä. Max mietti oliko miehen inhottava olemus lopulta tarkoitushakuinen imago. Kohulehtien typeryydet ja miehen voitettujen keissien määrä hävittyjen ja sovittujen suhteen kertoivat kyllä muuta.

—Valitettavasti asiakkaanne on yhdistetty Fredrik Nørupin murhaan ja meillä on aihetta epäillä hänen tietävän siihen liittyviä kriittisiä yksityiskohtia. Meillä on myös syytä epäillä murhan tekijöiden olevan yhä aktiivisia toiminnassaan tutkimusten estämiseksi, joten herra King on osin säilössä myös tutkinnan ja hänen itsensä turvallisuuden suojelemiseksi, Max kertoi rauhallisesti.

—En tiedä mistään Murhasta mitään! King huusi. Paino sanalla murha osui mukavasti Maxin korvaan.

—Me epäilemme että tiedätte, Max sanoi, kun Lampinen yritti ohjeistaa Kingiä olemaan hiljaa kaikissa tilanteissa.

—Asiakkaani vastaa vain suoriin kysymyksiin ja vain sellaisiin kysymyksiin, jotka eivät vahingoita hänen asemaansa. Mikäli teillä on todisteita pyydän teitä nostamaan syytteet. Muuten tuhlaamme aikaamme, Lampinen kääntyi Kingin puolesta taas Maxiin päin.

—Minua ei oikeastaan kiinnosta mikä häntä vahingoittaa tai ei vahingoita, Max vastasi äänessään aimo annos kyynisyyttä ja tylsistyneisyyttä. Sellaista asennetta, että toinen ihminen keskustelussa aivan varmasti tietää vastapuolen oikeasti olevan täysin välinpitämätön mistään mitä tapahtuman pitää, kunhan saa asiansa maaliin.

—Kysykää kysymyksiä, kiitos, Lampinen yritti narista.

—Tiedättekö mikä vahingoittaa ihmistä enemmän kuin kysymykset, Max kysyi ja vastasi itse omaan kysymykseensä, Se kun joku ampuu päähän pistoolilla. Se vahingoittaa paljon enemmän.

—Asiakkaani ei voi vastata väitteisiinne kuvitelluista ampumatapauksista, Lampinen kitisi tuoliltaan ärtyneenä.

—Ei tietenkään voi. Hän ei voi vastata juuri mihinkään teidän mielestänne. Minäpä kysyn sitten yksinkertaisemman kysymyksen. Sellaisen, johon jopa herra King on kykeneväinen vastaamaan. Kuka on Joakim Hilden?

King katsoi Lampista ennen kuin vastasi ja odotti tämän nyökkäystä.

—Hilden on, tai oli alaiseni. Hän on tietoliikenneasiantuntija ja hoitaa, tai hoiti erilaisia tehtäviä liittyen sisäiseen kommunikaatioon ja tietoturva-asioihin meidän osastollamme Vuodenajat Gamesilla. Valitettavasti emme voineet pitää häntä enää palkkalistoillamme, kun kuulimme epäillystä rikoksesta, King vastasi. Miehen edellisen keskustelun käytöksestä ei ollut jälkeäkään. Ulkoinen olemus yritti olla edelleen jonkinlainen portinvartija salaiseen rouva Altialan maailmaan, mutta esitys oli heikko.

—Oletteko itse vielä töissä Vuodenajat Gamesilla, Max jatkoi.

Taas King katsoi lampiseen hyväksynnän saamiseksi.

—Kyllä olen.

—Mitä teette Vuodenajat Gamesilla?

Taas vilkaisu, nyökkäys.

—Työskentelen Milla Altialan henkilökohtaisena assistenttina ja johdan Altialan henkilökohtaista osastoa, jolla työskentelemme erilaisissa tehtävissä liittyen yhtiön kokonaistason toimintaan ja erilaisiin asiakassuhteisiin.

—Uskotteko olevanne vielä töissä, kun pääsette ulos täältä? Max jatkoi

—Asiakkaani ei tarvitse vastata tuollaisiin tökeryyksiin, Lampinen ärähti paikaltaan. Vaikutus oli vähän sama kuin pieni terrieri olisi yrittänyt räkyttää dobermannille.

—Hän itse antoi kenkää henkilölle, jota ei ole vielä syytetty mistään sillä perusteella että oli mahdollisesti ehkä jossain tekemisissä rikoksen kanssa. On syytä olettaa, että herra King tietää yhtiön toimintatavoista ja osannee kertoa onko tapa yleinen vai oliko kyseessä vain herra Kingin oma päätös.

—Teidän ei tarvitse vastata herra King, Lampinen sanoi.

King myös jätti vastaamatta. Max ei viitsinyt hermostua turhasta.

—Teittekö itse päätöksen Hildenin erottamisesta? Hän kysyi.

Katse, nyökkäys.

—Kyllä.

—Oliko teillä muita perusteita erottaa Hilden kuin tuo aiemmin mainitsemanne mahdollinen sekaantuminen rikokseen? Huomauttaisin, että herra Lampinen voi keskeyttää keskustelumme koska tahansa eikä teidän tarvitse kysyä lupaa jokaiseen vastaukseen erikseen. Lupaan antaa herra Lampiselle aikaa nostaa kätensä ja huutaa vastalausetta kysymysten välillä, Maxin ääni oli rauhallinen ja tyyni. Täysin tilanteen tasalla.

King erehtyi katsomaan Lampista päin, joka ei heti vastannut nyökkäyksellä, koska oli keskittynyt katsomaan vihaisesti kohti Maxia. Max ei vastannut tähän mitenkään, vaikka sisällänsä hihitteli itsekseen miehen surkealle fasadille. Lopulta Lampinen itse osoitti jo proppujen polttamisen alkuvaihetta. Ennätysajassa varmaankin. Max oli hiukan ylpeä itsestään.

—Herra Kingillä on oikeus konsultoida minua niin paljon kuin haluaa. Hän voi tehdä sen suullisesti, kirjallisesti tai elein. Te ette voi määrätä koska tai miten me keskustelemme eikä teillä ole edes minkäänlaista oikeutta puuttua siihen kanssakäymiseen jota välillämme on. Te ette voi rikkoa luottamusta asianajajan ja asiakkaan välillä eikä teillä ole mitään oikeutta puuttua tuolla tavalla, Lampisen suu olisi vaahdonnut, jos se ei olisi ollut liian kuivakka ja täynnä sontaa.

—Käsittääkseni herra Lampinen ei ole virallisesti asianajaja, Max totesi puoliääneen Kingin suuntaan. Ei hän voinut vastustaa, jos vastapuoli tarjosi syöttöä suoraan lapaan tyhjän maalin edessä.

Lampisen kunniaksi hän ei tarttunut tähän.

—Esittäkää asiakkaalleni kysymyksiä, älkää omia olettamuksianne tai teorioitanne tai me lähdemme.

—Valitan, mutta teidän asiakkaanne ei ole lähdössä yhtään mihinkään. Meillä on yhteys hänen ja Hildenin välillä murhaillalta ja meillä on tiedossa yhteys Hildenin ja murhan välillä. Työsuhde näiden kahden välillä ja Hildenin erottaminen yhtiön palveluksesta ovat varmasti omiaan avaamaan ainakin Hildenin sanaista arkkua, jos herra King kieltäytyykin yhteistyöstä. Minulla on varsin hyvät perusteet suojella herra Kingiä tutkimusten jatkuessa ja hänen fyysisen koskemattomuutensa ollessa mahdollisesti uhattuna.

—Te ette voi tehdä tuollaisia arvioita, herra Bergfalk. Teillä ei ole siihen valtuuksia, Lampinen yritti.

—Kyllä minulla on. Meneillään olevan tutkinnan seurauksena poliisia ammuttiin päähän. Olin paikalla. Meillä on varma tieto siitä, että Fredrik Nørupin surmasi useampi kuin yksi ihminen. Emme tiedä onko poliisin päähän ampumiseen liitetty henkilö yksi näistä, mutta meillä on vahva epäilys siitä, että ampujat eivät ole poistuneet Tanskasta tai Pohjoismaista vaan pyrkivät nyt kaikin mahdollisin keinoin häiritsemään tutkimusta, kuten aiemmin jo sanoin. Mikäli kuuntelitte minua aiemmin ei minun tarvitsisi toistaa itsestäänselvyyksiä. Voitte toki olla yhteydessä paikalliseen oikeusistuimeen ja pyrkiä kiistämään tilanteeni ja kannanottoni. Ilmestyn mielelläni paikalle kertomaan minkälainen tilanne, johti siihen että poliisia ammuttiin lähietäisyydeltä päähän, Max toisti asiansa ärsyttävän hitaasti ja asiallisesti.

Hän huomasi Kingin kääntävän katsettaan joka kerta, kun päähän ampuminen mainittiin. Mies olisi varmaan itse pyörtynyt, jos olisi joutunut hoitamaan ampumisen ammattilaisten sijaan. Max mietti kuinka monta kertaa hän olisi pystynyt ymppäämään päähän ampumisen edelliseen asiaansa, mutta totesi ehkä asian tulleen esille riittävästi ainakin Kingin reaktioista päätellen. Lampinen näytti vain ärsyyntyneeltä. Se olisi ollut ehkä jopa söpöä, jos mies olisi ollut teini-ikäinen. Nyt se näytti samalta kuin kansallismielisen poliitikon ilme asiakysymysten edessä.

—Voitte olla varma, että vien asian eteenpäin, Lampinen sanoi.

—Olette siihen täysin oikeutettu. Siihen asti istutte täällä asiakkaanne kanssa ja ohjaatte häntä tai voitte poistua ja jättää minut keskustelemaan herra Kingin kanssa kaksin, Max hymyili hiukan.

—En varmasti jätä, Lampinen napsahti.

Koko ajan King painoi katsettaan hiukan enemmän lattiaan. Hän ei halunnut kuulla ketään ammutun. Hän ei halunnut olla missään tekemisissä asian kanssa, johon hän oli sekaantunut jokaista huoliteltua hiuskiehkuraa myöten. Siitä Max oli nyt jo varma.

—Hyvä. Istukaa siis rauhassa ja auttakaa asiakastanne parhaanne mukaan. Siihen teidät on käsittääkseni palkattu, Max sanoi.

—Nyt herra King. Palatkaamme takaisin itse asiaan, Max kääntyi suoraan Josephia kohti ja jatkoi, Järjestittekö te Fredrik Nørupin murhan?

—EN! King ehti huutaa ja lyödä kätensä pöytään ennen kuin Lampinen ehti väliin.

—Herra Bergfalk. Te olette täysin asiaton, Lampinen yritti paikata tilannetta.

—Mielestäni en. En tekisi työtäni jos en yrittäisi selvittää murhaa parhaani mukaan. Suora kysymys on paljon parempi kuin kiertoilmaukset tai turhanpäiväiset höpinät. Herra King. Olitteko te Joakim Hildenin seurassa iltana, jolloin Fredrik Nørup murhattiin.

—En tietenkään. Olin töissä koko illan. Voitte tarkistaa asian mistä tahansa tiedostoista, King vastasi.

—Selvä. Meillä on kuitenkin tieto siitä, että teidät on nähty samaisena iltana Hildenin kanssa hiukan ennen kuin tämä kävi asentamassa haittaohjelman Holmbergin turvallisuusyhtiön päivystyskeskukseen. Tämä haittaohjelma esti yhtiötä tallentamasta Fredrik Nørupin murhaa ja lähettämästä siitä tietoa eteenpäin. Haluatteko vastata uudelleen äskeiseen kysymykseen.

Tällä kertaa Max oli varsin tyytyväinen siitä, että King päätyi kuiskimaan Lampisen kanssa. Mies ei ollut tyhmä, vaikka olikin hädissään ja surkea valehtelija

Lopulta hän laittoi hitaasti kätensä pöydälle ja puhui pää painuksissa.

—Tapasin Hildenin tuona iltana. Juttelimme hänen työpanoksestaan ja eräistä pelimaailman tapahtuumin liittyvistä asioista. Hänellä oli tarkkaan määrätty rooli erään ryhmän seurannassa, joka pyrki tekemään haittaa pelille. Puhuimme vain työasioista ja siinä se.

—Miksi sitten valehtelitte asiasta vielä äsken? Max kysyi edelleen raivostuttavan tyynesti.

—En tiedä. Pelästyin. En halua ongelmia. En ole tehnyt mitään, King lähes itki, mutta kaikki oli liian sopivaa, kuin repliikeistä luettua.

Max ei ehtinyt kysyä uutta kysymystä, kun oveen koputettiin. Sisälle tuli Jon, joka pyysi Maxia käymään nopeasti ulkona.

—Te varmasti pärjäätte hetken kahdestaan. Mikäli tarvitsette jotain juotavaa niin asianhoitaja Lampinen voi hakea vettä automaatista, Max sanoi poistuessaan.

—No mitäs, hän kysyi Jonilta

—Hilden tavoitettiin Saksan rajalta. Hänet oli ehditty etsintäkuuluttaa ja joku voisi sanoa, että onni onnettomuudessa kun rajatarkastukset on palautettu toistaiseksi. Hän on rajavartioston hallussa, mutta he eivät halua kuulustella miestä vaan hänet pitäisi hakea tänne.

—Hienoa. Lähetä joku hakemaan Hilden ja hoidetaan asiaa eteenpäin. Onko autokauppiaasta selvinnyt vielä mitään.

—Ei mitään merkittävää. Hän kiistää kuskanneensa ketään missään tarkoituksessa mihinkään ja ei kuulemma ole liikkunut omalla autollaan tuona päivänä lainkaan. Väittää, että auto on varmaankin varastettu ja palautettu. Iris aloitti juuri nimien tiputtelun ja ajattelin lisätä omalta osaltani kaiken mitä tiedämme miehen bisneksistä kunhan pääsen takaisin.

—Hyvä. Luulisin, että Hildenin kiinnisaaminen helpottaa minun työtäni enemmän kuin teidän. Hyvää työtä Jon, Max kehaisi.

—Kiitos pomo. Hoidetaan homma loppuun saakka, Jon vastasi.

Max oli yhtä hymyä, kun hän palasi takaisin kuulusteluhuoneeseen. Hymy sattui edelleen kuten aiemminkin, mutta se ei haitannut. Hän istui alas.

—Hyviä uutisia herrat. Meillä ei mene kauaakaan ennen kuin saamme varmistuksen kertomuksellenne. Olemme saaneet Joakim Hildenin kiinni Saksan rajalla ja hän on pian kuulusteltavana. Hieno uutinen kaikille meille, jotka olemme täysin syyttömiä, Max totesi iloisesti.

Kingin olemus suorastaan romahti. Lampinen sen sijaan näytti siltä, että saattaisi hetkenä minä hyvänsä syttyä spontaanisti tuleen.

—Te provosoitte päämiestäni turhilla ja perättömillä väitteillä ja häiritsette häntä kaikin mahdollisin tavoin. Hildenin kiinniotto ei liity herra Kingiin mitenkään ja teidän tulee suunnata perättömät syytöksenne muualle tai aion syyttää teitä useammalla erilaisella häirintä- ja kunnianloukkaussyytöksellä, mies ihan oikeasti vaahtosi hiukan suupielistään.

—Te voitte tehdä mitä haluatte herra Lampinen. Kaikki mitä tässä huoneessa keskustellaan on nauhalla ja mikäli todella uskotte minun toimineen millään tavalla epäasiallisesti suosittelen teitä ottamaan yhteyttä tuomariin saman tien sen sijaan, että yritätte esittää jotain mitä ette ole, eli hyvä asiamies. Tuo viimeinen, herra Lampinen oli jo melko lähellä solvausta, mutta olen valmis kestämään mahdolliset seuraukset, mikäli joku minut tällaisesta tuomitsee. Herra King joutuu sen sijaan todennäköisesti loppuelämäkseen vankilaan mikäli kuuntelee teidän neuvojanne ja hankaloittaa tilannettaan yhtään enempää. Itse asiassa herra King on jo nyt niin syvällä suossa, etten suosittelisi teitä pelleilemään tai esittämään jonkinlaista oikeutettua vihaa millään tavalla. Mikäli Hilden kertoo meille jotain muuta kuin mitä King on tähän asti kertonut, emme enää keskustele mistään muista vaihtoehdoista kuin pahimmasta mahdollisesta syytteestä ankarimmin mahdollisimmin rangaistuksin. Tätä aion myös suositella syyttäjälle, joka on tulossa paikalle myös tänään, Maxin Tyyneyden tilalle oli tullut täysin rikkomaton auktoriteetti. Hän oli nyt ajajan paikalla ja oli aika lopettaa pelleily.

King kääntyi taas Lampiseen päin ja heidän hiljainen keskustelunsa jatkui pitkään. Lopulta Lampinen oli se joka puhui.

—Herra King haluaisi keskustella syyttäjän kanssa mahdollisuudesta tehdä jonkinlainen sopimus, Lampinen sanoi ilmeisen tyytyväisenä siihen, ettei joutuisi oikeusistuimen kuultavaksi jälleen kerran.

—Herra King voi haluta monia asioita. Ennen kuin herra King kertoo minulle jotain tietämisen arvoista voi hän olla täysin varma, ettei syyttäjä saa minkäänlaista suositusta poliisilaitokselta tällaisen sopimuksen tekoon. Toisaalta taas herra King on aiemminkin huomannut, että poliisin kanssa tehtävä yhteistyö voi olla hyvinkin hedelmällistä ja helpottaa huomattavasti kummankin elämää, eikö vain herra King?

King nyökkäsi tuskin näkyvästi.

—Herra King. Älkää sanoko mitään ennen kuin syyttäjä on paikalla ja tekee tarjouksen, Lampinen yritti estellä.

King kuitenkin oli murtunut mies ja oli vihdoin tajunnut ottaneensa tanssiparikseen asiamiehen, joka astui useammin hänen varpailleen kuin ohitse.

—Minä ajoin Hildenin turvayhtiölle ja hoidin sen, että hän pystyi toimittamaan häirintäjärjestelmän. Emme tienneet, että miehet aikovat tappaa Nørupin.

—Ette tienneet, että miehet aikovat tappaa Nørupin, mutta tiesitte heidän olevan menossa hänen asunnolleen ja järjestitte heille siihen mahdollisuuden, Max tarkensi.

—Kyllä. Emme oikeasti tienneet. Tein vain tarpeelliset toimenpiteet. Hoidin maksut ja yhteydenpidon Holmbergille...

—Herra Bergfalk! Lampinen huusi, Asiakkaani on varmasti kertonut jo riittävästi tuodakseen ilmi yhteistyöhalukkuutensa. Hänen kuulustelunsa on ollut alusta loppuun kiusaamista ja epäasiallista ja hän ei sano enää sanaakaan ennen kuin syyttäjä tulee paikalle ja neuvottelemme hänen kanssaan.

—Herra Kingillä on täysi oikeus kertoa tai olla kertomatta. Hän voi päättää kuunnella asianhoitajaansa, jota tietysti poliisina ehdottomasti suosittelen häntä tekemään, mutta hän voi myös päättää oman etunsa mukaisesti toisin, Max hymyili Lampiselle ja jatkoi, Herra King. Te saatte itse päättää. Voitte odottaa syyttäjää tai kertoa minulle mitä tiedätte ja toimia oikein. Lupaan nyt, etten estä syyttäjää toimimasta mitenkään miten hän haluaa toimia tässä tapauksessa, mutta minä tarvitsen tietoja. Me tarvitsemme kaiken mahdollisen tiedon, Maxin ääni lähenteli sympatiaa eikä hän ollut aivan varma oliko King todella rehellinen siinä, ettei hänen oma aikomuksensa ollut ainakaan tappaa ketään.

—Ymmärrän herra Bergfalk, King sanoi, Haluan tehdä oikein.

—Herra King... Lampinen yritti vielä

—Tiedän mitä aiotte sanoa Lampinen. Minä en määrännyt ketään tapettavaksi. Minä en lähettänyt niitä miehiä sinne. Minä kuitenkin olin mukana kaikessa tässä ja he tietävät sen. Pian sen tietävät kaikki muutkin. Ei minulla ole enää mitään.

Pitkä tauko sai Maxin miettimään mitä King mahtoi oikeasti tietää ja mitä hän halusi vielä pitää salassa vai oliko Max todella onnistunut aivan täydellisesti murtamaan miehen, joka ei koskaan halunnut olla osa tätä koneistoa, johon oli ajautunut. Hullumpiakin asioita maailmassa oli tapahtunut.

—Minun piti pelotella Fredrik lopettamaan pelaaminen toistaiseksi. Se liittyi kaikki ryhmään, jota tutkimme.

—Sapere Aude, Max auttoi kohteliaasti. Hämmästys Kingin kasvoilla olisi ollut vähemmän vakavassa tilanteessa aivan äärimmäisen huvittava.

—Niin. Sapere Aude. He ovat... erikoisia pelaajia. He ovat jotain sellaista, jota emme osanneet koskaan ennakoida. Heidän tarkoituksenaan oli luoda jonkinlainen rikkomaton linnoitus. Jonkinlainen suojasatama. Tiedättekö Tor-verkon ja sitä seuranneen Bay-verkon, King kysyi.

—Kyllä. Olen tutustunut kumpaankiin, Max vastasi ja vilkaisi Lampista, joka murjotti nyt kädet ristissä rinnalla kuin pahainen koulupoika, jota on juuri toruttu huonosta käytöksestä ja hänen ystävänsä kertoo kuinka he itse asiassa olivat ne, jotka rikkoivat kahdeksan koulun ikkunaa.

—Ilmeisesti tämä porukka yritti luoda jonkinlaista samanlaista järjestelmää pelin sisälle. Sellaista aluetta, johon edes meillä pelintekijöillä ei olisi mahdollisuutta mennä tai tarkastella mitä sen sisällä tapahtuisi. He kutsuivat sitä nimellä Crystal Sphere.

—Kuulostaa erikoiselta. Eivätkö Vinter, Virtanen tai Altiala muka olisi pystyneet vaikkapa pelihahmoillansa tekemään melkein mitä tahansa?

—Valitettavasti eivät. Me puhumme usein yhtiönä siitä kuinka haluamme vapautta ja pelaajien itsensä luoman maailman. No me loimme maailmasta niin vapaan ja monimuotoisen kaikkine työkaluineen ja tekniikoineen, että he onnistuivat luomaan omien kykyjensä avulla tällaisen mahdollisuuden. Toki olisimme voineet mennä sorkkimaan koodia enemmänkin, mutta tiedättekö kuinka paljon joudumme tekemään jatkuvaa bugipäivitystä jo tällä hetkellä?

—Pelin luonteesta päätellen uskoisin sen olevan varsin massiivinen määrä, Max vastasi.

—Pelkästään QA-osastomme työllistää yli kuusituhatta bugitarkastajaa ja koodaria, jotka vain ja ainoastaan tekevät mitä kutsumme niin sanotuksi hiljaiseksi päivitykseksi. Emme ilmoita siitä pelaajille mitenkään ja pelitiedostot muuttuvat vain servereillämme. Meidän lähdekoodiamme tutkitaan ja luetaan jatkuvasti ja jos olisimme tehneet radikaaleja muutoksia olisi se aiheuttanut vähintäänkin suurimittaisen kohun ja pahimmillaan pelimaailman kaatumisen. Se ei ollut meille mahdollisuus.

—Niinpä te aloititte kampanjan, jossa otitte yhteyttä Sapere Auden jäseniin ja pyysitte heitä perumaan tai keskeyttämään tämän kampanjan?

—Kyllä. Teimme sen osin pelin sisällä, osin sen ulkopuolella. Osa heistä suostui tarjouksiimme ja lopetti toimimisensa Sapere Auden parissa. Muutamat taas lopettivat pelin pelaamisen kokonaan, joko kampanjan aiheuttaman loukkaantumisen takia tai muutamissa tapauksissa erittäin suuren rahasumman ja vaitiolosopimuksen kautta.

—Sureesh Raina, Max laittoi nimen tiskiin ja King pysähtyi taas. Hän katsoi vuoronperään Lampista ja Maxia ja lopulta kohautti olkapäitään samaan tapaan kuin joku saattaisi tehdä istuessaan keskellä siperiaa olevassa autiomökissä kirjoittamassa väitöskirjaansa kaikelta häiriöltä piilossa ja kotipuolen äärimmäisen mukava, mutta häiritsevä naapuri ilmestyisi ikkunan taakse pizzan ja oluen kanssa. Se oli luopumista ja luovuttamista mahdottoman edessä, mutta ilman kaunaa tai pelkoa.

—Te olette äärimmäisen hyvä työssänne, herra Bergfalk, hän sanoi hetken tauon jälkeen.

—Teidän kehunne eivät juuri nyt ole se mitä kaipaan, Max vastasi.

—Eivät tietenkään. Anteeksi. 

sanoja 46380/45000