Tänään tuli aika hyvin kirjoitettua. Tällä tarkoitan tietysti määrällisesti enkä suinkaan laadullisesti. Silti nyt ainakin jotain tapahtuu, vaikka ei mitään jännittävää, tärkeää tai muutenkaan hyödyllistä. Silti edes jotain tapahtuu. Tai siis... ei oikeastaan tapahdu, mutta saattaisi tapahtua. Muttei tapahdu. Huomenna ehkä? Taas kerran?
—Hyvää yötä Max, Linda
hymyili sulkiessaan puhelun.
Max käveli takaisin alakertaan eikä
tosiaan tunnistanut tunnusmusiikkia, joka oli yhä sama kuin
edellisellä kerralla. Max ei tätä asiaa huomannut lainkaan
yrittäessään katsoa mihin todisteet oli laitettu. Ne löytyivät
oleskeluhuoneen lattialta siististi kategorisoituna. Ennen kuin hän
avasi sinetöidyn muovipussin, jossa Fredrikin pyyhe oli, Max päätti
ilmoittaa asiasta. Hän otti yhteyden keskukseen ja mietti miten
ilmaisi asian vähemmän hullulta kuulostavasti kuin edellisessä
puhelussa.
Keskuksesta vastasi yöpäivystyksessä
oleva nuori mieskonstaapeli. Max tunnisti tämän Tommy Vidfjal...
jotain... Tommy Vidjfer... jotakin. Miehen sukunimi oli niin pitkä
ja vaikea jopa skandinaaville, että se oli syöpynyt Maxin mieleen,
silloin ikuisiksi ajoiksi hän oli kuvitellut. Nyt hän muisti siitä
ensimmäisen tavun ja sekavia kirjaimia.
—Hei pomo. Mikä tilanne, Tommy
kysyi keskustelunomaisesti. Max ei ollut käyttänyt hätäilmoitusta,
joten mitään syytä olettaa vakavasta asiasta olevan kysymys ei
ollut.
—Hei
Tommy. Olen Fredrik Nørupin
asunnolla. Ajattelin
tutkia yhtä todistetta. Laittaisitko merkinnän, että avasin
sinetin ja pyydän Pajusta sulkemaan sen uudelleen.
—Asia selvä pomo. Mikä tunniste,
Tommy kysyi.
—Tunniste Nørup
A6, punainen froteepyyhe, Max kertoi. Mikään ei ainakaan
toistaiseksi kertonut Tommylle, että hänen pomonsa liiteli jossain
galaxin tuolla puolen pangalaktisen kurlauspommin vaikutuksen
alaisena. Minä hetkenä hyvänsä Max odotti Ford Prefectin
hyppäävän kaapista ulos varoittamaan häntä maailman
tuhoutumisesta.
—Asia
selvä pomo, tarvitsetko muuta?
—Ei
tällä kertaa. Kiitoksia Tommy, Max totesi ja sulki puhelun. Ainakin
tällä kertaa puhelu jätti tulkinnanvaraa siitä oliko pomolla
kaikki muumit laaksossa. Samaa ei voinut sanoa edellisestä
puhelusta.
Hän otti muovipussin ja mietti
hetken millä hän olisi avannut sen. Lopulta hän päätyi etsimään
Fredrikin keittiöstä sakset, joilla leikkasi sinetin auki ja avasi
pussin sinetin siististi auki.
Siinä se nyt oli. Fredrikin
punainen froteepyyhe, johon oli kirjailut otsikot kirjasarjasta,
jonka takia Max oli käyttänyt pitkän pätkän yöstänsä;
Näkemiin ja kiitos kaloista, Maailmanlopun ravintola, Linnunradan
käsikirja liftareille, Enimmäkseen harmiton, Elämä
maailmankaikkeus ja kaikki. Max levitti pyyhkeen auki pöydälle ja
katseli sitä tietäen tasan tarkkaan, miten turhaa se oli. Fredrik
oli faninörtti ja erikoinen sellainen. Miksi asia siis silti kiusasi
Maxia.
Hän tuijotti pyyhettä puoliavoimin
silmin, pää nuokkuen, kun puhelin taskussa hälytti videopuhelun
soittoääntä. Fredrikin asunto otti tilanteen hallintaansa ja
videopuhelu ohjautui valtavaan tv-ruutuun. Max mietti, mitä Pajunen
olisi mahtanut ajatella, jos olisi nyt tullut sisään ja nähnyt
pomonsa tuijottavan valtavaa tv-ruutua hämärässä olohuoneessa
murhatun pyyhe edessään. Todennäköisesti hän olisi ajatellut
samoin kuin kaikki muutkin Maxin alaiset tällä hetkellä, joten
mitään ihmeellistä se ei ollut.
Videopuhelun soittaja oli Milla
Altiala. Max vastasi puheluun. Milla Altialan punaiset hiukset
täyttivät koko olohuoneen. Silmälasit olivat paksut ja
neliskanttiset, sellaiset, jotka olivat muotia tietyn ikäluokan
ihmisillä. Max pystyi lukemaan Bossin kultaisen logon mustien lasien
reunasta kun Milla käänsi päätään sanoakseen jotain takana
oleville ihmisille. Hänen mikrofoninsa ei ollut vielä päällä,
eikä Max osannut lukea huulilta, saati sitten sivuprofiilista, joten
hän oletti Millan käskevän ihmiset ulos huoneesta, koska näin
myös tapahtui. Sen jälkeen Altiala kääntyi takaisin ruutua kohti
ja avasi ääniyhteyden kuvan lisäksi.
—Hei herra Bergfalk. Olen
pahoillani, etten päässyt keskustelemaan kanssanne aiemmin, Millan
ääni oli vilpittömän oloinen, mutta se saattoi johtua myös
siitä, että Max oli juuri ajattelut Pajusta, joka vaikutti
vilpittömyyden ja innokkuuden perikuvalta.
—Iltaa rouva Altiala, Max vastasi
kohteliaasti, Kuulin, että olitte kiinni muissa tehtävissä.
—Niinkin voisi sanoa, mutta
kutsukaa minua Millaksi. Rouva Altiala kuulostaa aina liian
viralliselta, hän hymyili väsyneesti.
—Kiitoksia, voitte kutsua minua
Maxiksi, onko teille kerrottu jo soittoni syy, Max kysyi, vaikka
tiesi aivan varmasti, että Altialalle oli kerrottu kaikki asiat
Maxin pankkitilin saldosta, Fredrikin hahmosta ja luultavimmin Maxin
omankin hahmon esineluetteloa myöten. Se oli varmasti yksi syistä
siihen, että hän soitti vasta nyt. Asioiden penkominen ja
varmistaminen vei aikaa.
—Minulle
on kerrottu, että asia koskee erään aktiivipelaajamme murhaa ja
todistajaa, joka on käyttänyt salanimeä. Tarkemmin vielä Fredrik
Nørupia
ja Nina Lindströmiä, Milla vastasi ainakin osin rehellisesti.
—Aivan.
Minulla on muutama kysymys teille koskien erityisesti Nina
Lindströmin salanimeä, sekä muutama yleinen kysymys koskien
kumpaakin, Max katui, että oli sopinut puhuvansa asiasta yöllä
eikä edes hiukan levänneenä aamulla. Eikä hän nyt kehdannut
sanoa asiaa.
—Antaa tulla. Pyrin vastaamaan
parhaani mukaan, Milla vastasi.
—Ensimmäiseksi haluaisin kertoa
teille, että puhelu nauhoitetaan ja sitä voidaan käyttää
tutkinnan edistämiseksi. Kaikki mitä kerrotte on luottamuksellista
siltä osin kuin sitä ei tarvita tutkimusten loppuunsaamiseksi.
—Ymmärrän, Altiala totesi.
—Kuka
hyväksyi Nina Lindströmin salanimen käytön, Max aloitti?
—Minä, Vinter ja Virtanen kaikki
kolme. Emme anna pelaajien käyttää salanimeä, ellemme kaikki
kolme hyväksy asiaa.
—Teillä on siis muitakin
salanimellä pelaavia henkilöitä, Max oli yllättyneempi suorasta
vastauksesta, kuin siitä, että näin oli.
—Kyllä. Pelaajamme ovat kaikista
yhteiskuntaluokista ja kaikilla mahdollisilla portailla
valtionhallinnossa, yrityksissä ja yhteisöissä. Silloin tällöin
meiltä pyydetään mahdollisuutta pelata peliä anonyymisti ja
mikäli olemme kaikki kolme sitä mieltä, että henkilön kohdalla
se on järkevää, myönnämme tämän. Ainoa ehtomme on, että me
annamme pelaajalle nimen. Muuten hän saa käyttää pseudonyymiään
miten haluaa. Luonnollisesti mikäli joku haluaisi tehdä asiasta
julkista olemme allekirjoituttaneet melko kattavat
salassapitosopimukset.
—Ymmärrän, Max vastasi, vaikkei
ollutkaan aivan varma ymmärsikö oikeasti, Oletettavasti neiti
Lindström on rikkonut sopimusta.
—Emme missään tapauksessa
pyrkisi estämään poliisin tai muun virkavallan työtä. Emme pidä
neiti Lindströmin tapausta sellaisena, jossa hän olisi vastuullinen
sopimusrikkomuksesta, Milla Altiala oli vakuuttavuuden ja
uskottavuuden perikuva.
—Aivan. Tietenkin. Oletteko
säännöllisesti yhteydessä henkilöihin, joilla on tällainen
pseudonyymi?
—Kuten sanoin, he ovat vapaita
tekemään sillä mitä haluavat salassapitosopimuksemme puitteissa.
Emme ota yhteyttä heihin omana itsenään vaan vain pseudonyymin
pelimaailman tapahtumien puitteissa tai muuten pelitiliin, teknisiin
asioihin tai muihin sellaisiin liittyen. Kaikki kontakti käydään
neiti Lindströmin kanssa Rea Glerupin nimellä oli taso mikä
tahansa.
—Selvä. Onko Fredrik Nørupin
lähipiirissä muita henkilöitä, jotka pelaavat salanimellä?
—Valitettavasti teidän täytyy
olla tarkempi. Fredrik Nørupin lähipiiri oli suuri enkä voi tietää
tarkkaan minkälaista ryhmää tarkoitatte, Altiala olisi aivan yhtä
hyvin voinut sanoa kyllä.
—Lähetän teille listan nimiä,
jotka voitte tarkistaa samantien, odotan sen aikaa.
Max lähetti listan, jossa olivat
kaikki nimet, jotka hän oli poiminut foorumeilta sekä pelistä
aiempien tutkimusten aikana Gerraraa lukuunottamatta. Hän halusi
kysyä tästä erikseen.
Milla
Altiala luki listan läpi ja Max pystyi huomaamaan silmien pienen
pienestä pysähdyksestä kahdesti, että ainakin joku syy oli saanut
Altialan ihmettelemään nimiä, vaikkeivät ne olisi aliaksia
olleetkaan.
—Listassa on kaksi pseudonyymiä.
Ne ovat Lauri Ryti ja Mario Segale, Milla ei pystynyt olemaan
hymyilemättä, vaikka kyseessä oli tietenkin erikoinen ja vakava
asia. Maxia tämä hämmästytti.
—Minun
pitää tietää, ketä nämä ihmiset ovat, jotta voin selvittää
tunsivatko he Fredrik Nørupin muuten kuin
pelissä. Kuten sanoin kaikki on luottamuksellista ja tämä
nauhoitetaan myös sitä varten, Max yritti diplomaattisesti... kuten
varmaan itsekin nauhoitatte, hän jatkoi pienen tauon jälkeen.
—Tietenkin teen näin
päällikkö. Ette pahastune, jos kutsun teitä sillä nimityksellä.
Se tuntuu luontevammalta kuin Max, Milla hymyili taas kameralle.
—Se käy hyvin.
Kertoisitteko ketä nuo kaksi ovat.
—Lauri
Ryti on saksalainen Mathias Rossband. Hän on jalkapalloerotuomari ja
opiskelee Kölnin yliopistossa historiaa. Ikää hänellä on 21
vuotta. Laitan hänen profiilinsa yksityistiedot teille kontaktiin.
—Kiitoksia. Entä Mario Segale?
—Tiedättekö tarinan siitä miten
Super Mario sai nimensä, Milla kysyi. Max ei tiennyt miten tämä
liittyi mihinkään, mutta ei jaksanut kiistellä asiasta, koska
Milla oli toiminut täysin yhteistyössä tähän asti.
—En tunne tarinaa. Liittyykö se
jotenkin tähän?
—Näin voisi sanoa. Mario Segale
oli Nintendon yhdysvaltojen varaston vuokraisäntä, joka uhkasi
pitää panttina koko Donkey Kong pelin varastoa, jos vuokraa ei
maksettaisi. Nintendo maksoi vuokran ja antoi pelihahmolle nimen
varaston vuokraisännän mukaan.
—Kuulostaa... erikoiselta, mutta
oletan sen liittyvän pelaajan nimeen, Max totesi. Pienet rattaa
pyörivät hänen päässään ja Millan ilme kertoi rattaiden
saavuttaneen lakipisteen ja Maxin silmien suurentuneen,
Tarkoitatteko, että Four Seasonsin Mario Segale on...
—Shigeru Miyamoto, Super Marion
luoja. Kyllä tarkoitan, Milla keskeytti, Ette tarvinne hänen
tietojaan sen tarkemmin. Laitan kuitenkin hänen kontaktinsa tulemaan
teille. Herra Miyamoto ei puhu mitään skandinaavisia kieliä eikä
juuri englantia, joten suositteleen ottamaan häneen yhteyttä tulkin
kanssa, jos tarvetta on.
—Kiitoksia.
En usko, että meillä on tähän tarvetta, Max mietti kuinka
maailman tunnetuin pelisuunnittelija pelasi keskitason hahmolla Four
Seasonsia. Samalla hän alkoi käsittämään kuinka paljon
pseudonyymeja lopulta varmasti oli. Olisipa hän vain ollut tutkiva
journalisti poliisin sijaan ja hänen loppuelämänsä olisi ollut
turvattu juttujen suhteen.
—Teillä
oli muitakin kysymyksiä, Milla auttoi Maxin takaisin keskusteluun.
—Aivan, Max hyppäsi kärryille,
Voisinko saada Fredrik Nørupin tilitiedot kokonaisuudessaan.
Haluaisin nähdä hänen pelissä käyttämänsä varat ja
omaisuuden. Vertaamme niitä muihin tietoihin.
—Tietysti. Lähetän ne
välittömästi kontaktiinne.
—Kiitoksia. Tunsitteko muuten
Fredrikiä, Max heitti kysymyksen ilmaan antaakseen itselleen hetken
hengähtää, mutta Millan vastaus pysäytti hänet.
—Emme. Emme olleet herra Nørupiin
minkäänlaisessa yhteydessä.
—Ette minkäänlaisessa? Hän oli
kuitenkin käsittääkseni varsin merkittävä pelaaja, joka
osallistui aktiivisesti pelimaailman kehittämiseen pelin sisällä.
Hän on ollut mukana useassa kampanjassa ja lähetyksessä, muttette
ole koskaan olleet häneen missään yhteydessä. Kuulostaa oudolta,
Max latoi kysymyksen sitä vauhtia, että ei itsekään ollut varma
mitä kaikkea oli lauseeseen ahtanut.
—Pahoittelen. Tietenkin
yhtiöstämme ollaan oltu yhteydessä herra Nørupiin. Tarkoitin,
että minä tai herrat Vinter ja Virtanen emme tunteneet häntä.
—Aivan. Niin tietysti, Maxia jäi
kaivelemaan tapa, jolla Altiala oli niin suoraan kiistänyt kaiken.
Ei hänellä ollut siihen mitään erityistä syytä, paitsi se vanha
kunnon poliisin vaisto. Se sama, joka oli saanut hänet katselemaan
punaista froteepyyhettä keskellä yötä, jolloin nukkuminen olisi
ollut parempi vaihtoehto. Ehkä Maxin pitäisi puhua psykologin
kanssa vaiston uudelleenasentamisesta samalla kun selvittäisi
hulluutensa astetta, Minulla olisi vielä muutama kysymys, hän
jatkoi hetken tuumailtuaan.
—Olen käytettävissänne niin
kauan kuin tarvitaan tai voimme jatkaa aamulla, Millan ääni oli
kohtelias ja ystävällinen, mutta Max nappasi lauseesta kiinni
väsyneenäkin.
—Ei tarvitse. Sitä vartenhan
nauhoitukset ovat. Seuraatteko itse pelin virallisia foorumeita?
—Avustajani työntekijät
seuraavat foorumeita ja poimivat hänelle ja minulle tärkeitä
uutisia tai asioita. Meillä on keskisuuren valtion verran pelaajia,
joten kaikkea emme tietenkään ehdi itse tarkkailla, vaikka minä
ainakin niin haluaisin tehdä.
—Tiesittekö, että foorumeilla
julkaistiin uutinen Fredrikin kuolemasta vain hetki sen jälkeen kun
surma oli tapahtunut? Uutinen oli yllättävän tarkka ja herätti
mielenkiintomme välittömästi, Max yritti katsoa olisiko tämä
tieto yllättänyt Altialan ja reaktio ainakin oli sen mukainen.
—En tiennyt, Miten ihmeessä?
Hänen ilmeensä oli sellainen, joka sisältää suuren määrän
epäuskoa ja vielä suuremman määrän potkujen antamista tai muita
rangaistusmenettelyjä alaisille, jotka eivät osaa asiaansa. Tässä
tapauksessa asia oli hoitaa kaikki oleellinen tieto Millalle, jotta
typerä pikkukaupungin poliisipäällikkö ei pääsisi yllättämään.
Nyt niin oli käynyt jo ainakin kerran, todennäköisesti useammin.
—Uutisen oli kirjoittanut Juan
Alberto Gerrara. Ilmeisesti tunnistatte ainakin nimen. Hän on
kerännyt melko paljon mainetta pelisisällön ja pelin sisäisten
uutisten julkaisuilla ja tietovuotojen esiintuomisilla, Max näki
kuinka Milla Altiala oli yhtäkkiä tempaistu täysin pois
mukavuusalueeltaan ja hän ei selvästikään ollut improvisoija.
Ehkä se liittyi vain hetkeä aiemmin mainittuun mikromanagerointiin
ja kontrollifriikkiyteen.
—Tunnen kyllä Gerraran ja hänen
maineensa. Valitettavasti emme poista pelaajia tai estä heitä
pelaamasta peliä, mikäli he eivät riko lakeja, Millan ääni
muuttui ystävällisestä jääkylmäksi.
—Ette siis hyväksy herra Gerraran
tapaa toimia?
—Ei ole minun asiani hyväksyä
sitä tai olla hyväksymättä. Teemme päätökset yhdessä
Matiaksen ja Aleksin kanssa, Max huomasi, että Milla puhui
ensimmäistä kertaa kollegoistaan etunimillä. Nyt oli osuttu
ainakin pienimuotoiseen hermoon.
—Mutta
totesitte, että toivoisitte voivanne poistaa hänen pelioikeutensa.
—Pahoittelen sitä purkausta. Emme
tietenkään halua rajoittaa pelaajien mahdollisuuksia toimia Four
Seasonsin maailmassa. Sen tarkoitus on siirtää meidän ihmisyytemme
ja meidän yhteiskuntamme ja tapamme erilaiseen maailmaan. Me luomme
vain rakenteet, tarinat, maailma ja ihmiset ovat ne asiat, jotka
luovat ilmiön, Altialan kyky kerätä itsensä oli ihailtava. Hän
olisi aivan hyvin voinut lukea mainokseen tai iltauutisiin
viimeisimmän lauseensa.
—Tiedättekö miten herra Gerrara
saa tietonsa? Max painoi päälle.
—Valitettavasti en. Herra Gerrara
toimii kaikkien sääntöjen mukaan pelimaailmassa. Pelimaailman
ulkopuolisista asioista taas emme voi rangaista, koska emme ole
ainakaan koskaan nähneet tai todistaneet hänen tehneen mitään
käyttäjäehtojemme tai lakien vastaista, piilotettuna vastaukseen
oli vastaus myös siitä, että yrityksen puutteesta se ei ollut Four
Seasonsin puolesta ollut kiinni.
—Oletteko tutkineet herra Gerraran
toimia? Jos näin on voisinko saada mahdollisia kopioita
tutkimuksista tai selvityksistä, Max tiesi venyttävänsä
mahdollisuuksiaan mutta tiesi omaavansa hyvän pelimerkin, Mikäli
hän rikkonut lakia tai ei ole toiminut yhteistyössä kanssamme ja
ilmoittanut surmasta saatuaan tietää siitä, on herra Gerrara
varmasti syyllistynyt rikokseen tai vähintään käytökseen, jota
on vaikea ymmärtää. Meidän pitänee tutkia Gerraran taustoja ja
tutkimuksia enemmän yhteistyössä Kalifornian poliisin kanssa,
mikäli näin on, Max jatkoi ja näki pienen nyökkäyksen
haluamassaan kohdassa Altialalta.
—Niin, Milla aloitti ja keskeytti
hetkeksi ennen jatkamistaan, Kaikki tiedot, joita olemme keränneet
on saatu käyttäjäehtojemme ja pelaajien itsensä hyväksymien ja
todentamien sopimusten ja ehtojen mukaisesti. Mitään mitä tutkimme
ei tehdä yksittäiseen henkilöön kohdistuvana vaan yleisesti pelin
laatua ja kokemusta parantaaksemme. Tarkoituksemme ei ole tietoja
kerätessä kerätä yksittäisen pelaajan, klaanin tai yhteisön
tietoja, vaikka näin ohjelmisto saattaa toimia. Emme koskaan anna
tietoja toisten yhtiöiden käyttöön tai myy tietoja eteenpäin,
kun Milla lopetti ja piti pidemmän tauon, Max ajatteli
vastuuvapauslausekkeen päättyneen nauhoitukselle. Hän ymmärsi sen
tarpeellisuuden, mutta olisi omasta mielestään voinut jättää sen
myös kuulematta.
—Mikäli teillä on mitään
dataa, joka voisi auttaa tutkimuksessamme, olemme siitä kiitollisia,
Max antoi siimaa.
—Käymme
läpi mainitsemianne asioita ja pyrimme toimittamaan teille
mahdollisimman käyttökelpoisen datan päällikkö, Milla vastasi.
Jos kyseessä ei olisi ollut murha Maxia itseäänkin olisi
naurattanut tanssi, jota he Milla Altialan kanssa koko ajan kävivät.
Sanoja 20933/21666 tänään oli hyvä kirjoituspäivä, movemberpäivä ihan normi, eli aika heikko
0 comments:
Lähetä kommentti