Vastine Sauli Ahvenjärven "Koodauspelkoja ja -inhoja" tekstiin

Sauli Ahvenjärvi kirjoitti kannanoton ohjelmoinnin sisällyttämisestä uusiin opetussuunnitelman perusteisiin. Hänen kirjoituksensa kärki oli kritiikki sitä innostusta kohtaan, joka ohjelmointiin osoitetaan monelta suunnalta. Kritiikkinsä tueksi hän mainitsee mm. oman kokemuksensa ohjelmistoalalta ja sen ettei ohjelmointitaito ole jokamiehentaito. Lisäksi hän kritisoi ohjelmoinnin opettamista ja opiskelua siitä, että se vie aikaa pois muulta.

Valitettavasti kirjoitus on saanut suurta huomiota niin sosiaalisessa mediassa kuin valtamedioidenkin palstoilla. Ilmeisesti entinen kansanedustajuus auttaa julkaisujen leviämisessä, vaikka ne olisivat kuinka puuta, heinää ja muutama vesiperä.

Ilmeisesti Ahvenjärvi ei nimittäin ole juurikaan tutustunut siihen, miten ohjelmointi on opetussuunnitelman perusteisiin kirjoitettu. Tärkein lause siellä lienee seuraavanlainen

"Oppilaat saavat ja jakavat keskenään kokemuksia digitaalisen median parissa työskentelystä sekä ikäkaudelle sopivasta ohjelmoinnista"

Tuohon simppeliin kirjoitettuun lauseeseen tiivistyy koko se opetussuunnitelman perusteiden mukainen ohjelmoinnin opettelu. Ikäkaudelle sopivaa yhteistä tekemistä digitaalisen median parissa ja niiden teknologioiden avulla, jotka meillä on tänä päivänä käytettävissä. Se on ihan normaalia erilaisiin työkaluihin ja työympäristöihin tutustumista, joka on osa meidän peruskoulun arkea joka tapauksessa. Se että työkalut ovat digitaalisessa muodossa ei tee niistä yhtään huonompia työkaluja.

Mitä ne työkalut ja se ohjelmointi sitten on? Tässä muutama käytännön esimerkki Koodi2016 -sivustolta, jolla tutustutetaan ihmisiä siihen mitä opetussuunnitelman perusteet oikeastaan tarkoittavat. 

Luokilla 1–2 opetellaan antamaan yksikäsitteisiä komentoja ihmiseltä toiselle. Ohjelmointi on käskyjen antamista tietokoneelle, ja tässä pohjustetaan sitä.
”Opetellaan antamaan tarkkoja ohjeita, esimerkiksi ota ‘kolme askelta eteenpäin’ – ei ‘ota kolme askelta’, jotka voisivat olla sivulle tai taakse”, Pahkin sanoo.
”Tässä opitaan sitä, että täsmälliset ohjeet tuottavat täsmällistä toimintaa, ja epämääräiset ohjeet tuottavat epämääräistä toimintaa.” 

Luokilla 3–6 aletaan perehtyä tekemiseen, joka on lähempänä ohjelmointia. Työkaluna ei vielä ole varsinainen ohjelmointikieli vaan jokin visuaalinen ohjelmointiympäristö, jossa työskennellään käytännössä hiiren avulla, ei kirjoittamalla. 

Esimerkkejä tällaisista visuaalisista ohjelmointikielistä ovat esimerkiksi Scratch ja Kodu Gamelabs. Alla linkit niiden nettisivuille.

https://scratch.mit.edu/

http://www.kodugamelab.com/
http://www.kodu.fi/

Koodi2016 -sivusto tarjoaa ihan kenelle tahansa äärimmäisen helposti ja ymmärrettävästi selvityksen siitä, miksi ja miten ohjelmointia kannattaa kouluissa opettaa. Suosittelen sivuston tarkkaa läpikäymistä kaikille niille, joita asia mietityttää, ahdistaa, pelottaa tai jännittää. Suosittelen sitä myös Ahvenjärvelle.

Valitettavasti entinen kansanedustaja ei tunnu tätä ymmärtävän. Tietysti jos hänen käsityksensä koodaamisesta perustuu vain ja ainoastaan siihen kuvaan "ammattimaisesta koodaamisesta ja ohjemistojen tuotekehityksestä useiden vuosien ajalta" -kuten hän itse kirjoittaa, on näköalattomuus täysin käsitettävissä. Ammattimaisella koodaamisella ei ole mitään tekemistä perusopetuksen kanssa. Aivan samoin voisimme väittää, että on turha opettaa lapselle biologiaa, koska meribiologin työllä ei ole käytännössä mitään tekemistä sen kanssa tunnistaako oppilas erilaisia metsätyyppejä tai niiden kasvupaikkatekijöitä. Peruskoulussa opetellaan asioiden perusteita, tutustutaan meitä ympäröivään maailmaan ja yritetään ymmärtää asioiden syitä ja seurauksia. 

Tässä viimeisessä asiassa ohjelmointi on aivan äärimmäisen hyvä ja toimiva työkalu. Se antaa meille käsityksen asioiden logiikasta ja auttaa jokaikistä meitä esimerkiksi ymmärtämään sen, että tietokoneohjelmisto ei vihaa ketään, vaikka siinä olisi virhe. Se auttaa oppilaita näkemään, että teknologia ja rakentamamme asiat ympärillämme toimivat niin kuin toimivat, koska ihminen on laittanut ne toimimaan siten. Se on sääntöjä, rakenteita, logiikkaa, syitä ja seurauksia. Kaikki nämä ovat kokonaisuuksien hahmottamisen, systemaattisen ja abstraktin ajattelun äärimmäisen tärkeitä palikoita.

Ohjelmointi on luonnollinen osa esimerkiksi matematiikkaa, mutta sitä voidaan integroida moneen muuhunkin asiaan. Se voidaan helposti siirtää esimerkiksi muihin luonnontieteellisiin aineisiin osaksi tutkimuksentekoa. Taulukollinen tilastointi ja datan kerääminen voidaan automatisoida hyvin helpoin kaavoin vaikkapa excel-taulukkolaskinohjelmalla. Luodaan pieni kaavanpätkä ohjelman sisällä ja helpotetaan omaa työtä valtavan paljon. Mitä se vaatii? Se vaatii vain pienen ymmärryksen siitä miten joku ohjelma toimii ja miten siitä voidaan ottaa mahdollisimman tehokas hyöty. Toki sama asia voidaan tehdä paperilla ja kynällä huomattavasti pidemmässä ajassa, mutta ilmeisesti tällainen ajankäyttö on huomattavasti hyödyllisempää Ahvenjärven mielestä.

Se mitä tämä tuo uutena on tvt-opetuksen monipuolistamista kaikille oppilaille. Usein ohjelmointi ja tvt-taidot mielletään poikien taidoiksi tai vieläpä tietynlaisten poikien taidoiksi. Samoihin taitoihin liitetään typeriä sosiaalisia stereotypioita kuin moneen muuhunkin asiaan maailmassa. Tosiasiassahan näitä koulujen ohjelmointitaitoja voi oppia aivan jokainen siinä kuin ymmärtämään historian syitä ja seurauksia tai biologian ravintoketjuja. Loppujen lopuksi maailmassa on tietyt lainalaisuudet, joiden perusteella voidaan tehdä ja selvittää suurin osa erilaisista perusasioista. Siihen ei liity se oletko tyttö vai poika. Ohjelmoinnin tuomisella osaksi koulun arkea ja kouluopetusta me poistetaan siltä sellaista stigmaa, joka siihen ihan tavallisena opeteltavana taitona on liian usein turhaan liitetty. Ehkäpä voidaan saada tätä kautta myös enemmän lapsia, poikia ja tyttöjä innostumaan siitä taitona.

Tekstinsä viimeisessä kappaleessa Ahvenjärvi pyrkii löytämään edes jotain positiivista (toki kääntää sen siihen, että koodaus on pois jostain muusta). Hän mainitsee näin 

"voihan olla, että ohjelmoinnin opetuksen kautta joillekin lapsille syntyy kiinnostus matemaattisisten aineiden opiskeluun ja muutamille jopa halu tietotekniikan harrastamiseen ja myöhempään opiskeluun"

Niin aivan samoin kuin vaikkapa äidinkielen opetus voi innostaa jotakuta löytämään teatterin, kirjoittamisen, toimittamisen tai vaikkapa kipinän kielenhuoltoon. Historian opiskelusta taas voi syntyä kiinnostus keskiaikaan, Egyptin historiaan, kaukomaihin tai vaikkapa arkeologiaan. On jotenkin erikoista esittää ohjelmoinnin edut jonain irrallisena innostuksen nostattajana, kun kyseessä on kuitenkin loogisen ajattelun ja perustason mallien opiskelun asia. Vai onko kaikkien muidenkin oppiainesisältöjen tarkoitus vain innostaa tulevaisuuden opiskeluun ja harrastuksiin?

Vai olisiko kuitenkin niin, että ohjelmointi on sellainen taito, jonka avulla voidaan ymmärtää niitä rakenteita ja välineitä, joiden kanssa me työskentelemme yhä useampi tänä päivänä ja huomenna. Voitaisiinko ajatella, että on aivan luonnollista ottaa perusopetuksen arsenaaliin niitä taitoja, joiden tekijät osaltansa mahdollistavat kaiken sen mikä ympärillämme rakentuu nyt ja huomenna. Jokaisen ei tarvitse tulla huippukoodariksi. Aivan kuten jokaisen ei tarvitse koululiikunnan ansiosta tulla huippu-urheilijaksi, kuvataiteen kautta maailmankuuluksi kuvataiteilijaksi tai fysiikan kautta alan Nobel-voittajaksi. On kuitenkin hölmöä olla antamatta meidän lapsille ja nuorille työkaluja siihen, että joku heistä voi tästä löytää sen oman kipinänsä, kuten Ahvenjärvi itsekin uskoo voivan olla mahdollista. Ehkä se on se sama tyyppi, jota historia ja uskonto eivät kiinnosta pätkääkään tai se tyyppi, joka on jo kiinnostunut kaikesta mahdollisesta muutenkin ja löytää tästä vielä yhden hienon mahdollisuuden.

Annetaan opettajille ja oppilaille mahdollisuus edes toteuttaa opetussuunnitelman uusia perusteita hetken aikaa ennen kuin alamme tuomita kaiken jo ennalta. Annetaan sen verran luottamusta opettajiemme ammattitaitoon ja oppilaidemme haluun oppia, ettemme vedä mattoa jalkojen alta ennen kuin siihen on ehditty edes molemmin jaloin astua. 

Ohjelmointi ei ole jokamiehen taito, mutta sen perusteet ovat joka ikisen ymmärrettävissä. Se on hyvä ja monipuolinen työkalu sen maailman ymmärtämiseen, jonka me olemme itse ympärillemme luoneet viimeisen viiden vuosikymmenen aikana. Se antaa eväitä ymmärtää sitä maailmaa myös pidemmälle huomiseen. 

Ei pelätä uutta, vaan otetaan se vastaan avoimin mielin ja tehdään siitä paras mahdollinen työkalu, joka se voi olla. 

Sauli Ahvenjärvelle toivon mukavia lukuhetkiä opetussuunnitelman perusteiden, Koodi2016 -sivuston ja vaikkapa Scratchin kanssa. Mikäli entinen kansanedustaja toivoo, voin mielelläni olla yhteydessä ja auttaa omalta osaltani Kodu Gamelabsin kanssa, mikäli hän tähän haluaa oikeasti tutustua.