Turvapaikanhakijan päiväkirja, kuten sen pitäisi idioottien mielestä mennä.

6.00 
Heräsin aamun sarastukseen kuuden muun kanssa. Muistin olla laittamatta housuja jalkaan, koska se olisi saattanut loukata jotakuta. Hirsimökki on kylmä, koska emme laittaneet eilen tulta kamiinaan. Joku oli sanonut, että se kuluttaa liikaa suomalaisten puuta.

6.41
Söin aamupalaksi pettua. Se on hyväksyttävää, mutta vain jos sen kerää valtion mailta. Onneksi tähän aikaan vuodesta on vielä marjoja ja sieniä, joita voimme kerätä ja joista voimme tehdä päivällisruokaa. Joku kysyi onko se varastamista, mutta ilmeisesti se on sallittua kaikille. Silti tavalliset suomalaiset eivät kaikki tee niin. Hulluiksi kutsuisin, mutta pelkään, että hakemukseni hylättäisiin samantien.

07.10
Tiivistimme hirsimökin seiniä. Käytimme siihen sammalta ja koivuntuohta. En ollut aiemmin tiennyt, että Suomessa olisi näin kylmä vielä loppukesästä. Teimme myös puhdetöitä. On vaikea rakentaa ja harrastaa, kun emme saa työkaluja. Saattaisimme kuulemma tehdä niillä väkivaltaa. Kyllähän sen ymmärtää.

11.51
Estin ystävääni rukoilemasta. Se olisi saattanut häiritä jotakuta. Hän vastusti asiaa sillä, että olemme kahdensadan kilometrin päässä lähimmästä syrjäkylästä. Muistutin, että vaikka olisimme omissa oloissamme ei se ole syy käyttäytyä niin kuin normaalisti ihmisinä käyttäytyisimme. Olemme nyt turvapaikanhakijoita. Ystäväni myöntyi ja otti myös päällyshousunsa pois.

13.00
Istuin hiljaa mökin lattialla. Varoin nukahtamasta, jotten vaikuttaisi laiskalta.
Aamupäivällä olimme opiskelleet yhdessä ABC-kirjaa. "AAAA.... BEEEE..... CEEEE.....". Joku ehdotti, että ottaisimme eväspussukkamme ja paiskaisimme ne ikkunasta läpi karaten metsään. Se ei olisi kovin suomalaista, muistutti toinen. Niinpä jatkoimme kirjan lukemista. Myönnän, että on nöyryyttävää insinöörinä opetella lukemaan, mutta näin sen kuulemma kuuluu mennä.

16.12
Istuin edelleen hiljaa mökin lattialla. Oppitunnit olivat päivän osalta ohi. Eräs meistä sai tukkapöllyä, kun vinoili osaavansa kyllä Suomea aivan yhtä hyvin kuin Nokian johtajakin. Se oli hänelle varmasti oikein.

19.41
Istuin edelleen hiljaa mökin lattialla. Emme uskalla päiväsaikaan liikkua ulkona, jotteivät ihmiset häiriintyisi. Yöaikaan emme taas voi liikkua ulkona, jottemme pelästyttäisi ketään. Haemme ruokaa ja muita tarvikkeita aamun sarastaessa ja illankajossa.

21.09
Söin päivälliseksi sieniä ja marjoja. Pettua valmistettiin lisää. Ulkona näytti pilviseltä ja synkältä. Se on meille hyvä, sillä voimme silloin polttaa puuta kamiinassa tuntematta huonoa omatuntoa. Hirsirakentamisemme on vielä sen verran hakusessa, että lämmitys on tarpeeseen. Onneksi meille kuitenkin annettiin ohjeet hirsien tekoon.

23.00
Kävimme nukkumaan. Olisin halunnut ikävöidä perhettäni, mutta siinä tapauksessa joutuisin lähtemään saman tien heidän luoksensa, koska turvapaikkahakemukseni ei olisi kelvollinen. En saa ikävöidä ketään enkä olla sukua kellekään. Näistä miehistä kanssani on tullut melkein veljiä. Emme tietenkään sano sitä kellekään, koska muuten luulevat meidän valmistelevan jotain pahansuopaa.

02.36
Heräsin yöllä maahanmuuttoviranomaisen valvontaan. Kävi katsomassa, ettei meillä kellään ollut paitoja päällä tai ettemme olleet kääntyneenä tiettyihin ilmansuuntiin. Käski vielä olemaan lisäämättä puita kamiinaan, jottei sitä kulu liikaa. Teimme työtä käskettyä. Mietin onko tämä kaikki sen arvoista? Sen arvoista, ettei minua tai perhettäni kiduteta, tapeta, värvätä ISIS:in joukkoihin tai myydä orjiksi... Kyllä tämä silti on.