Politiikan pohdiskelua 3.6.2015

Hallitusohjelmaa on nyt puitu muutama päivä eduskunnan täysistunnoissa. Olen viimeisen puolen vuoden aikana enemmän ja enemmän kiinnostunut politiikasta ja erityisesti valtakunnanpolitiikasta. Vaalien jälkeen sitten liityin elämäni ensimmäisen kerran poliittiseen puolueeseen ja haluaisin joskus mahdollisesti myös osallistua politiikkaan aktiivisesti.

No luonnollisesti nämä asiat on sitten myös hallinnut ajatuksia yhdessä isyyden kanssa ja nyt niistä asioista on jotenkin tehnyt mieli kirjoittaa. Otan käsittelyyn tässä tekstissä muutaman sellaisen fraasin, joita kuulin todella monta kertaa hallitusohjelmakeskustelussa eilisen ja tämän päivän täysistuntojen aikana.

Enkä aio tässä nyt yrittää jotenkin maalailla edes objektiivista kuvaa kaikessa mitä mietin. Olen vasemmalla heiluva vihertävä pääkaupunkiseutulainen kuplaiskä. Ei sitä tarvitse yrittää peitellä.

Ensimmäinen näistä on "Kaikilla meillä on yhteinen tilannekuva Suomen taloudesta. Kaikki talouden ammattilaiset ja kansainväliset järjestöt ovat samaa mieltä".
Mutta kun eivät ole. Eivät läheskään kaikki. Itse asiassa talouspolitiikka voidaan jakaa aika karkeasti kahteen leiriin. Niihin joiden mielestä lama-aikaan pitäisi elvyttää velkarahalla ja niihin jotka uskovat leikkauspolitiikkaan ja yksikköhintojen leikkaamiseen, devalvaatioon. Näistä ensimmäiseen uskoo  kuitenkin esimerkiksi kansainvälinen valuuttarahasto IMF, joka myönsi että leikkaaminen huonossa taloustilanteessa on valtiontaloudelle tuhoisaa. On helppo sanoa, että me teemme näitä leikkauksia lastemme vuoksi tai käyttää termejä kuten Kreikan tie (Suomi ei muuten ole millään tavalla Kreikan tiellä, jossa esimerkiksi porvarihallituksen mallimaa Saksan valtionvelan suhde bruttokansantuotteeseen verrattuna kansainvälisen valuuttarahaston velkakattoon on pahempi kuin Suomella). Hallitus toivoo saavansa sellaisia kannanottoja taloustieteilijöiltä, jotka eivät tukisi sen politiikkaa. Tällaisia kannanottoja ei kuitenkaan oteta huomioon, vaan kuunnellaan Finanssialan analyytikkoja kuten Aki Kangasharjua tai Elinkeinoelämän ekonomisteja, joiden tehtävänä ei olekaan ajaa Suomen vaan omien eturyhmiensä etua. Eikä siinä ole mitään pahaa, että Aki Kangasharju yrittää saada omaa firmaansa pönkitettyä Suomalaisten rahoilla. Se ei kuitenkaan ole totuus tai oikea tapa nostaa Suomen taloutta tässä taantumassa, vaikka kyseinen ihminen työskenteleekin korkeassa taloudellisessa johtajanvirassa.

Seuraava väite liittyy vahvasti edelliseen kappaleeseen "Tavallinen yhtiö/henkilö/perhe/puolue ei ota lainaa korjatakseen talouttaan / olisi jo joutunut ulosottoon". 
No kansanedustaja Touko Aaltonen sen sanoi ihan suoraan keskustelussa "Makrotalouden periaatteilla ei voi hoitaa mikrotaloutta". Valtio ei ole kotitalous. Valtion taloudenhoito ei toimi niinkuin Vasemmistoliiton talous. Suomi ei ole perhetalous eikä Oy Suomi Ab. Tiedän, että kansanedustajana on kiva napauttaa vastustajia nokkelille pikkuheitoilla ja hassunhauskoilla letkautuksilla. Pistäkää nyt kuitenkin faktat kuntoon. On todella ärsyttävää katsoa ja kuunnella kun kaksi ihmistä, joilla puheidensa perusteella ei ole mitään käsitystä siitä miten valtion perusasiat toimii, riitelee siitä miten tätä maata pitäisi johtaa. Hemmetti soikoon.

Seuraavaksi käsittelyyn sitten asia nimeltä "Toisto on tehokeino".
Voihan kiesus sentään. Voihan nyt kiesus samperi sentään, että ottaa päähän meidän poliittinen debatti välillä. Luulin, että välihuudot on huono juttu, mutta opin että ne kuuluu parlamentaariseen keskusteluun. Sen sijaan saman asian toistaminen, jonka armas puoluetoveri juuri kertoi, paperista luettuna debattipuheenvuorossa risoo ihmistä, joka rakastaa argumentaatiota ja väittelyä. Ja kun se sama 1,6 miljardia korjausvelkoihin tai se sama 600 miljoonaa koulutuksesta on sanottu jo neljätoista kertaa tunnin aikana. NELJÄTOISTA KERTAA 60 MINUUTIN AIKANA niin onko sinun pakko toistaa se avustajasi paperille rustaama puhe. Etkö voi reagoida toisten ihmisten sanomisiin tai väitteisiin. No en voi kun mulla on tämä lappu tässä, jossa lukee 600 miljoonaa. En minä muusta tiedä. En minä kuunnellut mitä ne muut puhui. Kiesus sentään. Toisto on tehokeino, mutta vain oikein käytettynä.

Sitten mennään yhteen suosikkifraaseistani "Suomi nousee vain työllä".
Haluaisin korjata tätä väitettä vain ja ainoastaan muutamalla lausella. Suomi nousee varmasti työn kautta. Mutta työn tulee olla tuottavaa ja järkevää. Työn, jota me tarvitsemme lisää tulee olla vientisektorilla ja tuotantotaloudessa. Muuten me pyöritämme samoja varoja, jota jo nyt räknäämme, leikkaamme ja siirtelemme. Viennin vetäminen, tutkimus, tuotekehitys ja innovaatiot ovat asioita, jotka valtiossa kuten Suomi, joka ei ole rikas monipuolisista luonnonvaroista tai alkutuotannosta, hyvä sijainniltaan tai valtava halpatyövoiman tuottaja, mahdollistavat viennin. Työ ei pelasta ketään yhtään mistään. Kysyntä ja kulutus luovat sitä talouskasvua, ei tuottamaton, palkaton työ. Tästä päästään mukavasti seuraavaan väitteeseen. 

Panultimaattinen kappale käsittelee "Viiden prosentin tuottavuusloikkaa, joka syntyy työajan lisäyksellä".
Nyt osoitan tässä kappaleessa sen, etten tunne kaikkia valtiontalouden koukeroita läheskään niin hyvin kuin haluaisin. Mä en vaan näe miten kaikkien työntekijöiden palkaton lisätyö hyödyttää meidän yhteiskuntaa. Miten opettajan puoli tuntia päivässä auttaa, entä palomiehen tai taksikuskin tai vaatekaupan myyjän. Se työ ei itsessään tuo lisäarvoa, ellei synny kulutusta tai käyttöä sille ajalle. Puoli tuntia päivässä vaikuttaisi taas negatiivisesti sellaisiin aloihin, joissa nyt suuri osa tuotosta tehdään virka-ajan päätyttyä kuten parturikampaamot, liikunta-ala, ravintola-ala jne. Kun ihmisillä on vähemmän vapaa-aikaa he kuluttavat vähemmän ja  vapaa-aikaa priorisoidaan lapsille ja perheelle tai omaan aikaan harrastamisen ja kulutuksen ulkopuolelle. Jos taas työaikalisäys tehdään vaikkapa lomia leikkaamalla niin mitä sanoo tähän kotimainen matkailuala tai maakuntien kaupan ala? Mitä sanoo pienet mökkikunnat siihen, että suurimmasta kulutushuipusta häviää kaksi viikkoa? Miksei kukaan puhu näistä, vai eikö niillä muka ole mitään merkittävää vaikutusta? Onko mun ihan tavallinen ajatusmaailmani jotenkin niin täysin vieras tähän asiaan? Kertokaa joku mulle tämä, please.

Viimeisenä tässä kirjoituksessa vielä "Edellisen hallituksen aikana tehtiin X ja se oli Y".
Hei ensinnäkin Vihreät, SDP, Vasemmisto, RKP, Kristilliset ja Kokoomus te ette kukaan saa käyttää tota argumenttia ilman Todella vahvoja perusteita ja faktoja siitä miten se nyt pakottaa yhtään mihinkään. Niitä vahvoja faktoja ei nähty, kun on niin paljon kivempi sanoa Mömmömmöö kun sä kiusasit näin paljon niin mä saan sitten kiusata tämän verran. Hei ei näin. Perusta tietosi faktoihin, oli ne sitten talouspoliittisia faktoja (Eli ei faktoja vaan yhden koulukunnan näkemyksiä, myönnäthän edes sen verran itsellesi ja muille), tai vaikkapa dataa suomalaisesta koulutuksesta. Käytä faktoja. Muistan aikanaan kun yksikin opettaja mulle sanoi, että koska mä olen ollut näsäviisas ennen niin en saa yhtenäkään tulevana vuonna sitten kasia parempaa äidinkielestä (Terveiset Salla-opelle). Nythän sitten on niin, että samalla perusteella mä voisin sanoa nykyisille oppilailleni, että kun yks opettaja teki aikanaan mulle näin niin teistäkään sitten kukaan ei saa kasia parempaa. Se on kuitenkin sama mitä mä sain ite. Yhtä vahvaa logiikkaa (ja jos joku ei tajunnut niin se ei siis ole vahvaa logiikkaa).

Tuntuu siltä, että tässä maassa yhä edelleen politiikasta puuttuu ne valtavan taitavat väittelijät, sanataiturit ja faktapohjaiset asiantuntijat. Sen sijaan meillä on siltarumpusoittajia, poteroissaan istuvia idealisteja ja paperia tuijottavia "tulevaisuuden toivoja". Meidän poliittinen keskustelu on suorastaan säälittävän huonoa ja turruttavaa. Meillä oli ihan valtavan suuria ideologisia, taloudellisia ja valtion tulevaisuuteen merkittävästi vaikuttavia asioita esillä kaksi päivää... tuloksena omalla seuraamisellani 19 mainintaa tällä kädellä antamisesta ja toisella ottamisesta 21 mainintaa Kreikan tiestä, 38 mainintaa talouden yhteisestä tilannekuvasta ja ylivoimaisena ykkösenä 56 mainintaa lastemme Suomesta. Mukaan mahtuivat toki myös syömävelka, kiristysruuvi, kaikki on tässä yhdessä, suomi nousee työllä jne.

Huomenna sitten ajatuksia siitä miten me saataisiin politiikasta mielenkiintoisempaa, ajankohtaisempaa ja toivottavasti myös ehkä hieman parempaa.
Nyt muutama hetki Nintendon uuden Splatoon-pelin parissa tyynnyttämässä aivoja politiikkakeskustelusta. Jos joku kansanedustaja kyseistä peliä pelaa saa kysäistä vaikkapa twitterissä kaveriksi.

Kommentoida saa vapaasti täällä tai twitterissä, pyrin vastaamaan kaikkiin kommentteihin parhaani mukaan.