Koti-isä

Sunnuntaina se alkoi. Koti-isyys.

Lauantaina oli viimeinen työpäivä. Nyt vietetään kesälomaa ja elokuun ensimmäinen päivä siirryn sitten hoitovapaalle. Aika hurja fiilis. Jotenkin tässä on viime viikkoina tullut luettua niin paljon kaikkea mahdollista siitä miten kamalia asioita tulee tapahtumaan juuri sille ryhmälle johon itse kuuluu. Lapsiperheiden aseman huononnus ja oman alan valtavat leikkaukset ja säästöt ei voi olla vaikuttamatta siihen maailmaan, jossa Pyry elää meidän kanssa.

Kaikkein eniten on ärsyttänyt tölväisyt siitä, että kaikki tässä samassa veneessä ollaan tai että ei nämä vaikuta juuri sinuun tai minuun. Oma ajatusmaailmani on ainakin muuttunut niin, että on olemassa muutakin kuin oma napa. Valitettavasti vaan tuntuu siltä, että erityisesti politiikassa näin ei ole.

Mutta se politiikasta. Sitä on tullut mietittyä aika paljon viime aikoina ja nyt nautitaan kesästä. Suunnitelmissa on perinteistä Jukolan Viestiä, Korkeasaaressa käyntiä ja muuta. Mahtuupahan kesään yhdet isot moninkertaiset kolmekymppiset ja häätkin. Mukavaa käydä toisten ihmisten häissä, kun omat vietettiin jo monta monta monta vuotta sitten. (Jos häistä on kohta kolme vuotta niin eikö se ole kolme montaa?)

Aiemmin asiat suunniteltiin sen mukaan mihin ehditään ja mitä meinataan. Nyt kaikki pitää suunnitella ihan toiselta kantilta. Saako Pyrylle hoitajan? Voidaanko mennä kuinka pitkäksi aikaa? Onko meillä autoa, istuinta ja Pyryn ihanan matkapahoinvoinnin ansiosta pyyhkeitä mukana?

Kaikki muuttuu, myös kesät. Onneksi muutos ei aina ole pahasta, ei siellä politiikassakaan. Lueskelen ihmisten päivityksiä siitä kuinka he viettää aikaansa ja kesäpäiviänsä. Ihan yhtä onnellisilta nuo isät ja äidit lapsineen tuntuu kesästä olevan, kuin ilmankin jälkikasvua aikaansa viettävät. Pitää vaan osata nauttia juuri niistä hyvistä asioista, mitä elämässä on. Mun elämässäni parhaat asiat nukkuu tällä hetkellä kaikki.

Mua ei nukuta. Kattelen ulos ikkunasta, jossa on jo kesän parhaat merkit näkyvissä. Valoa melkein koko yön, lämpöä ja edes se pikkuinen lupaus siitä, että sitä kaikkea riittää ainakin hetken. Kyllä pessimismiin ehtii vaipua taas syksylläkin. Nyt on helppo olla koti-isä kun parvekkeella ja pihalla riittää yksi paita ja housut. Ulkona ehkä toki kahdet housut, kun päällimäiset on aina likaiset ja rikki. Onnellinen lapsi siis.

Onnellinen isä myös.