Mikä uskonnoissa mättää?

Kuuluin kirkkoon 33 vuotta elämästäni. Opiskelin uskontoa muiden kanssa peruskoulussa ja lukiossa jopa kaikki mahdolliset kurssit, jota tarjolla oli. Uskonto kiinnosti minua ilmiönä ja voimana. En tiedä missä vaiheessa kuvaan astui se, että ajatusmaailmani muuttui kristitystä agnostikoksi ja lopulta ateistiseksi. Vielä kaksi vuotta sitten olisin ihan hyvin voinut mainita uskovani jumalaan tai ainakin johonkin jumalalliseen voimaan, joka näyttäytyy eri puolilla maailmaa eri tavoin.

Poikani syntyi, ja ihan kotiseurakunnan sekä työpaikan seurakunnan uskomaton räpellys ja suvaitsemattomuus mitä ihmeellisimmissä asioissa sitten jollain tasolla ärsytti niin paljon että lopullinen kirkostaeroamispäätös syntyi oikeastaan aika hetkessä. Kuuntelin kevätkirkkoa, jossa pappi kertoi koululaisille kuinka Korean edustalla uponneen laivan kapteeni olisi voinut pelastaa satoja hukkuneita, jos hänellä olisi ollut usko jumalaan ja rohkeus, jonka se elämässä antaa... Kuusivuotiaille kun suoltaa tuollaistaa soopaa niin saa isommat ihmiset ainakin varpailleen. Aiemmat lapsukset mm. jouluperinteiden ja kirkkovuoden ynnä muiden suhteen olin aina korjannut vaan historian näkökulmasta omille oppilailleni vuosien aikana. Eräs kuudesluokkani odotti aina innolla mitä aion korjata koulun yhteisen seurakunnan päivänavauksen jälkeen. Mitä enemmän olin hermona vääristä faktoista, sitä enemmän innoissaan oppilat olivat.

Tämä siis vaan taustana siihen miksi tätä tekstiä ylipäänsä kirjoitan.


Uskontojen perimmäinen ongelma on vastuun siirtäminen. Kehityspsykologi ja omissa opiskeluissa tosi paljon siteerattu Lawrence Kohlberg kehitti aikanaan kuusiportaisen mallin moraalin eri tasoille. Nämä tasot voidaan kuvata seuraavasti

1. Auktoriteetin rangaistuksen uhalla synnyttämä tottelevaisuus.
2. Oman edun tavoittelu reilun pelin säännöillä tapahtuvana, kaikkia osapuolia hyödyttävänä vaihtona.
3. Hyvien ihmissuhteiden moraali, johon kuuluvat kiltteyden ja yleisemmin hyvän maineen käsitteet sekä huolenpito toisesta. Tässä vaiheessa tärkeiksi käsitteiksi kehittyvät myös luottamus, uskollisuus, kunnioitus ja kiitollisuus.
4. Moraali vastuuna yhteiskunnan hyvinvoinnista; sääntöjen ja lakien noudattaminen yhteiseksi hyväksi.
5. Moraali yhteiskuntasopimuksena ja abstraktina yksilön oikeuksien hyväksymisenä.
6. Yleisiin oikeudenmukaisuuden periaatteisiin nojautuva moraali, jossa yksilöillä on arvo itsessään.

Tässä ajattelumallissa ja moraalikäsityksen teoriassa ihminen aloittaa kaikkein alkeellisimmalta tasolta, rangaistuksen pelosta ja etenee moraalikäsityksen kehittyessä ylemmäs ja ylemmäs kohti viimeistä kuudetta tasoa, jossa ihmisarvo ja oikeudenmukaisuus ovat sisäisiä, ehjiä käsitteitä. No tietenkään emme etene tässä lineaarisesti iän, opittujen taitojen, koulutuksen, poliittisen suuntauksen tai uran myötä. Meillä jokaisella on tilanteita, joissa astumme pois yleiseltä moraalin tasoltamme ja toimimme toisin. Moraali on liikkuva käsite ja "periaatteet joista emme luopuisi koskaan" ovat jotain mikä itse asiassa tarkoittaa "en halua koskaan kohdata tilannetta, jossa voisin joutua luopumaan näistä ajatuksista".

Yleisesti ottaen meidän ihmisinä ja inhimillisinä olentoina tulisi pyrkiä siihen, että tekisimme oikein, koska se on oikein, eikä siksi että se hyödyttäisi meitä tai olisi ihmissuhteillemme hyväksi.

Ja tässä tulee uskontojen ongelma. Ne eivät halua ihmisen kehittyvän kohti tuota Kohlbergin kuudetta moraalin tasoa. Ne haluavat pitää ihmisen esimoraalisilla tasoilla. Uskonnot haluavat saada ihmisen toimimaan oikein, koska muuten seuraa jotain pahaa. Seuraa ikuinen helvetti, jos tämän pienen ihmiselon aikana toimit väärin. 76-ikävuoden aikana tehdyt vahingossakin toisia satuttaneet teot seuraavat ikuisuuden. Ikuisuus on hemmetin pitkä aika kärsiä lyhyestä elämästä.

Toisaalta taas, vaikka eläisit miten hyvän elämän ja täysin vaikkapa Raamatun oppien mukaisesti, muttet tunnusta kristinuskon jumalaa tai jeesusta vapahtajiksesi, olet tuomittu siihen samaan kadotukseen. Ja taas kerran se kestää ikuisesti. Toisaalta taas kaikella synnillä ja pahoilla teoilla pelottelu korvataankin jumalan armolla ja ikuisella autuudella, jos uskoo Jeesukseen.

Pelurin todistus tai Pascalin vedonlyönti on logiikan piirissä tehty olettamus, jonka esitti 1600-luvulla Blaise Pascal. Sen peruskohtana on ajatus siitä, että ihmisen tulisi uskoa jumalaan peliteorian todennäköisyyksien mukaan. Riski menettää jotain on lyhytaikaista ja maallista ja mahdollinen palkkio huomattavasti suurempi kuin vaadittu oletusarvo. Samasta logiikan päätelmästä on versio Pelurin rukous, jossa kuolinvuoteellaan tulisi rukoilla pelastusta jokaiselta tuntemaltaan ja tietämältään jumalhahmolta ja uskonnolta. Jos joku näistä todella on totta, voi rukoilija vain voittaa.

Todistuksen ongelmaksi muodostuukin silloinen maailmankuva, joka oletti jumalan olevan totta, jolloin olettamus voitiin kysyä teoreettisena ja teologisena kysymyksenä. Tieteellisenä olettamuksena sillä ei valitettavasti ole juurikaan todistusarvoa tai edes loogista arvoa, sillä jumalkäsityksen sijalle voidaan asettaa mikä tahansa satunnainen uskoa vaativa tai todistusta vaativa asia.

Buddhalaisuus opettaa, että hyviä tekoja ei tule tehdä saadakseen paremman elämän jälleensyntymän kierrossa. Silti hyvät teot vaikuttavat siihen millainen seuraava elämä tulee olemaan. Aikamoinen paradoksi, vaikka tämä taitaakin olla edes jollain tavalla korkeammalla tuolla moraaliasteikolla. Silti rangaistus on asetettu sen sijaan, että keskityttäisiin siihen miksi on järkevää ja oikein olla hyvä ja tehdä oikein.

Kaikki uskonnot ovat täynnänsä tällaisia ristiriitoja, lupauksia, uhkauksia ja muunnelmia näistä. Osa kirjoituksista on pehmeämpiä ja filosofisempia, kuten vaikkapa kuuluisa rakkauden kaksoiskäsky tai Veda-kirjoituksista löytyvä sitaatti "Elämä ja kuolema, ilo ja suru, saavutukset ja menetykset. Näitä liitoksia ei voi välttää. Opi hyväksymään se mitä et voi muuttaa".

Toisaalta taas Jeesuksen kerrotaan tuominneen kadotukseen ja raivonneen kaupungeille, joissa hän teki ihmetekoja, koska nämä eivät olleet ottaneet täysin hänen opetuksiaan vastaan. "Entä sinä, Kapernaum, korotetaanko sinut muka taivaaseen? Alas sinut syöstään, alas tuonelaan saakka! Jos sinun kaduillasi tehdyt voimateot olisi tehty Sodomassa, se olisi pystyssä vielä tänäkin päivänä. Minä sanon: Sodoman maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sinä." (Matteus 11:23-24)

Ja Veda-kirjoituksista löytyy mm. seuraava rukouspätkä. "Indra, tuhoa kaikki. Nuo himon riivaamaat, jotka käyttäytyvät kuin linnut. Vihaiset, jotka käyttäytyvät kuin sudet. Ahneet, jotka käyttäytyvät kuin korppikotkat. Itseoikeutetut, jotka käyttäytyvät kuin pöllöt. Ylpeät, jotka käyttäytyvät kuin kotkat. Ja kateelliset, jotka käyttäytyvät kuin koirat."

Muita erinäisten uskontojen mm. Islam, kristinusko jne. kannustamia asioita ovat esimerkiksi pyhät sodat, itsensä kidutus, jumalanpilkka, veriuhrit, verikosto, naisten, lasten ja erilaisten ihmisten silpominen/kidutus/raiskaus/orjuutus jne. Ja kaikkia näitä tietysti yhdistää se, että vain ne ovat oikeassa jolloin kaikkia näitä pahoja asioita voidaan automaattisesti soveltaa muihin asioihin uskoviin tai niihin, jotka eivät usko mihinkään jumalolentoihin.

No kirjoitukset ovat kirjoituksia ja säännöt on kirjoitettu aikanaan silloisessa maailmassa. Mutta kun uskonnot eivät kykene ajattelemaan asioita järkiperäisesti vaan aina palataan siihen, että olet joko meidän puolella ja meitä tai olet paha ja rangaistus seuraa. "Mutta kun pyhät kuukaudet ovat kuluneet, niin vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin. Ahdistakaa ja piirittäkää heitä ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he kääntyvät (oikeaan Jumalan uskoon), rukoilevat ja antavat almut, niin päästäkää heidät menemään. Jumala on totisesti anteeksiantava ja armollinen." (Koraani Su 9:5)


Ja jos joku sanoo, että esimerkiksi ei meidän kansankirkkomme tuollaista. No ehkäpä ei, mutta esimerkiksi kansanedustajissa istuu ihmisiä, jotka kovasti ajavat "kristillistä" agendaa ja haluaisivat esimerkiksi estää abortin, ihmisten oikeuden avioliittoon tai vaikkapa alkoholin vapaan käytön, ostamisen ja myymisen. Näitä asioita perustellaan 2000 vuotta vanhan kirjan avulla. Syyllistytäänkö tässä siis itse asiassa epäjumalanpalvontaan (kirja?) kun teksteistä otetaan vain itselle sopivat asiat eikä uskota elävään Jeesukseen ja jumalan sanaan? No koko epäjumalanpalvonta kun on täysin uskontojen oma asia niin todennäköisesti jokainen uskonto siihen omalta kohdaltaan sopivan porsaanreiän löytänee.

Uskontojen yksi suuri ristiriita sen lisäksi, että ne estävät ihmistä toimimasta oikeasti oikein, vaikka velvoittavat siihen onkin niiden tulkinta omasta itsestään. Jokainen uskonto loppujen lopuksi perustelee omaa oikeellisuuttaan ja olemassaoloaan sillä, että uskonto ja sen pyhät tekstit kertovat sen olevan totta. Missä tahansa järkevässä keskustelussa tällainen kehäpäätelmä voitaisiin kumota hetkessä. Silti se on saanut elää vuosituhansia näissä järjestelmällisissä, ihmisten ohjaamiseen ja vallankäyttöön keskittyneissä instituutioissa.

Kaiken kaikkiaan uskontojen ongelmat voidaan siis kiteyttää kolmeen kohtaan.

1. Ne estävät ihmistä toimimasta oikein, koska on hyvä toimia oikein. Sen sijaan ne pakottavat ihmisiä järjettömien sääntöjen, uhkausten, lupausten ja lakien avulla toimimaan niin kuin on uskonnolle itselleen parasta. Älä syö tätä tuona päivänä tuollaisen ihmisen kanssa noissa vaatteissa tähän kellonaikaan tuon patsaan vierellä.

2. Ne luovat täysin keinotekoista vastakkainasettelua ihmisten välille. Olet joko puolellamme ja oikeassa tai meitä vastaan ja väärässä. Keskitietä ei juuri ole. Yksittäiset teologit, papit, imaamit, rabbit, munkit ynnä muut uskonnolliset auktoriteetit voivat toki olla montaa mieltä asioista. Uskonnot itsessään eivät kuitenkaan hyväksy muita uskontoja oikeiksi tai mahdollisiksi.

3. Uskonnot joutuvat todistamaan omaa olemassaoloaan yhä järjettömämmin argumentein, kehäpäätelmin ja laajentuvin yleistyksin. Kaksituhatta vuotta sitten jumala tarkoitti juuri tätä. Nyt tämä onkin jo ajan mukaan tätä. Ja toisaalta tuo toinen asia on vielä juuri niin kuin jumala sanoi silloinkin, mutta tämä taas ei.

Ja tässä ei edes päästy siihen, että ne uskomukset ovat vain taruja. Aika hyvin.