Kiireetöntä kesäpäivää - kohtauksia vanhemmuudesta

Lyhyt blogiteksti maailman suunnittelemattomuudesta. Taustaksi siis tietoa siitä, että käytiin Pyryn kanssa tänään kahdestaan Tapiolan kansainvälisillä markkinoilla. Ei ollut mihinkään kiire ja oli hienot markkinat. Sitten kun kello alkoi olla sen verran, että oli aika lähteä valmistautumaan päiväunille, katsottiin reittioppaasta bussi kotiin ja suunniteltiin vain pienen pieni hetki päivästä sen ympärille.

Mutta...

"Voi harmitus.

Myöhästyttiin suunnitellusta bussista, mutta tiedettiin sen kiertävän vähän ympäri Tapiolaa.

Joten kiireettömänä kesäaamuna tietysti sännätään juoksuun aiemmin kehumani Tapiolan marķkinoiden läpi.

 Siellä sitten vaunuilla pujoteltiin juoksuvauhtia ihmisvilinän läpi välillä Hartaneilla (mainos: parhaat vaunut ikinä) nurmikoiden läpi oikaisten.

Sillan yli tielle, jossa uusi tavoitepysäkki sijaitsee ja bussi hiipii jo olan takana edellisessä risteyksessä.

Ohi kulkeva lenkkeilijä kysyy tarvitaanko vauhtiapua työntämiseen. Kieltäydyn kohteliaasti, sillä tämä on meidän oma Chariot of fire -mailimme. Hän kannustaa vierellä kun kiritään viimeiset kymmenet metrit pysäkille.

Voitto! Bussi pysähtyy, euforia ja ylpeys kisaavat päällimmäisestä tunteesta kun otamme triumfimme vastaan aukeavista sivuovista.

Ulos astuu nuori miesporukka joiden leveät hartiat peittävät kohtalon pirullisen viimeisen juonenkäänteen.

 Kahdet rattaat omistajineen tuijottavat meitä silmissään ilke ja Kirkemäinen nauru. He yrittävät pidätellä omaa säälimätöntä voitonriemuaan, mutta se on yhtä onttoa ja petollista kuin auringonpaiste, jota ensimmäiset harmaat pilvet jo alkavat peittää taaksensa.

Niin kuin lämpö ja kesän syli häviävät pilvien taakse, niin katoaa myös bussi pilkkaavine perävaloineen, viipyillen kuin viimeiset samppanjalasit juhlien loppuessa.

Niin loppui tämäkin.

Murheen alhosta voi vain nousta ja Hartanien nokka kääntyy käsieni ohjaamana, mieleni mustuudesta välittämättä kohti kotia.

Jalat ottavat ensimmäisen, toisen ja kolmannen askeleen.

Aurinkokin taas pilkahtaa ja repii rikki vastustelevaa esirippuansa.

Kyllä me tästä selvitään sanoo kesä ja keho. Mieli seuraa perässä."