Katselin tuossa taannoin Hyviä ja huonoja uutisia (joka muuten on ainoa koskaan Suomessa tuotettu oikeasti hyvä paneeliohjelma) ja siinä puhuttiin digitaalisesta perinnöstä. Eikä nyt siis tarkoiteta valokuvia tai sivuhistorioita, vaan ihan siitä, että aika iso osa ihmisten omaisuudesta ja erilaisista tärkeistä tiedoista on nykyään vain digitaalisessa muodossa.
Sitten mä aloin miettimään noita molempia aspekteja. Mitä mulla on digitaalisena ja mitä on sellaisia asioita, joita musta jää jälkeeni tällä hetkellä. Sitä kautta sitten alkoi automaattisesti myös ajattelemaan tätä blogia. Mitä tästä blogista jää kun se joskus loppuu. Loppuuko se ylipäänsä ihan vaan siihen, että kirjoittamishalut ja ideat lakkaa, vai tuleeko se päivä että Pyry sanoo "Iskä, pliis älä kirjoita enää yhtään ainutta asiaa minusta tai ylipäänsä mistään... jooko."
Mun digitaalinen omaisuuteni on melko köyhää. Valokuvia, kirjoitelmia ja Steamin pelikokoelma. Viimeksi kerätty käsittää lähinnä ale- ja indiepelejä, joten arvoa sillä ei juuri ole. Kirjoituksilla tai valokuvilla tietysti sitäkin vähemmän. Erilaisia salasanoja, palveluja ym. on vaikka millä mitalla, mutta mun easel.lyn infogrammipalvelut, Toondoon nettisarjiskone tai vaikka ikivanha käyttäjätunnus Final Fantasyn fanifoorumin rpg-osastolle tuskin antaa minkäänlaista lisäarvoa mihinkään. (toim.huom. Final Fantasy Heaven on näköjään ollut aika kauan jo pois käytöstä)
Mitä sitten jää? Tämä blogi ja Facebook. Face on mulla ainakin täynnä juuri niitä "Älä vaan laita tällaisia tänne ettei tuleva työnantaja näe jos kaivaa johonkin vuodelle 2004 kun olit aloittanut opiskelut etkä muuten edes vielä Facebookissa."
Esimerkkinä tämä suosikkisarjakuvani, joka oli myös luokkani puhelinkaapin ovessa. Ihan vaan muistutuksena.
Joten siinä vaiheessa kun Pyry osaa lukea niin se toivottavasti ei osaa vielä englantia. Tai jos osaa niin tietääpähän sitten, että isänsä on joskus lukenut sarjakuvaa, joka ei ollut ainoastaan hauska vaan myös fiksu ja kantaaottava.
En silti aio julkaista ainakaan toistaiseksi Pyryn kuvia tässä blogissa. Vaikka se onkin söpömpi kuin muut vauvat. Jos joku lastenvaatemerkki lähettää meille kahden tuhannen (tai enemmän) euron arvosta vaatteita sillä ehdolla, että mä julkaisen Pyryn kuvia niissä niin mä perun tän päätöksen heti.
Tämä blogi elää nyt tässä hetkessä ja niissä ajatuksissa mitä nyt tulee. Ehkä se muokkautuu tulevaisuuden edetessä tai sitten ei. Se mitä digitaalista perintöä joskus muutaman sadan vuoden kuluttua jätän jälkeeni niin se on vaan mahdotonta sanoa. Kukaan kun ei tiedä tulevaa. Jos Internet on vielä silloin olemassa niin mä olen varmaan siellä hihittelemässä tolle sarjikselle.
XKCD
4 comments:
Moikka!
Ihan randomilla eksyin blogiisi kun googlettelin vertaistukea ihmisistä, jotka ovat samassa tilanteessa, jossa itse tulen muutaman kuukauden kuluttua olemaan. Tulevan uuden ihmisen isä, siis.
Meidän xenomorph (nainen ei tiedä vielä tätä työnimeä) on ihan suunniteltu tapaus, eikä täten aiheuttanut mitään "voihyväjumalamunelämäloppuu" -panikointia kummempaa ahdistusta ilmoittaessaan olemassaolostaan, mutta samassa vauvakuplassa elävien ajatuksista lukeminen kiinnostaa - ja ehkä lohduttaa - jokatapauksessa.
Selasin kaikki kirjoituksesi läpi duunin ohella. Pidän tyylistäsi, kiitos blogista :)
P.S. Oletko saanut/halunnut/jaksanut pelata tai muuten vaan vietää minä-aikaa mielestäsi riittävästi? :D
j
Kiitos kommenteista. Kyllä mä olen saanut aika paljon tehdä asioita niin kuin ennenkin. Tähän on tietty kyllä vaikuttanut se, että Pyry nukkuu tosi hyvin ja mä olen ite yökukkuja. Öisin menee Civit eteenpäin näppärästi.
Ja tietysti onnea uudesta tulevasta tyypistä :)
Kiitos, kiitos :)
Ensimmäinen ultra on vasta ensi viikolla, joten ei ole vielä viitsinyt siitä julkisesti ilkamoida oikeastaan ollenkaan. Sormet ristissä, että kaikki menee hyvin.
Kannustavaa kuulla, että olet ehtinyt pelailemaankin. Itsellä jäänyt pelit itseasiassa viime aikoina vähemmälle, mutta omia musaproggiksia aina väännän yöhön asti. Intohimoinen harrastus kuin harrastus. Toki teillä kävi hyvä tuuri kaverin unilahjojen kanssa, mutta jos tuo meidän nyytti tulee ollenkaan isäänsä, ei meillä pitäisi olla mitään hätää :D
j
Lähetä kommentti