Autoton Espoolainen seikkailee

Tänään oli autottoman espoolaisen seikkailupäivä. Se meni seuraavalla tavalla. 

Aamulla herättiin rauhallisesti vähän ennen kahdeksaa. Se on aika normaalia, ehkä jopa vähän myöhäisempää. Sen jälkeen otettiin rauhassa aamupalaa ja hengailtiin Pyryn kanssa ihan iisisti. Sitten ajattelin tarkistaa mihin aikaan piti lähteä bussille, että ehditään kymmeneksi Järvenperään Pikku-Auroran taidetalolle Orffien konserttiin. Liisa on hillitön Orffien fani ja haluaa altistaa Pyryn ajoissa kyseiselle musiikille.

No huomattiin tietty, että piti lähteä jo aika kiirulla, jos meinataan ehtiä. Koska kyllähän nyt päästäkseen 12,5 kilometrin matka pitää matkustaa vähintään kahdella bussilla noin 50 minuutin matka. No joo ei voi myöskään tietysti olettaa, että pääsisi joka paikkaan kaikkialla Espoossa yhdellä bussilla. Sitäpaitsi jos oltaisiin oltu nopeampia aamulla oltaisiin päästy yhdellä bussilla, mutta matka olisi ollut Pyrylle, joka kärsii vähän matkapahoinvoinnista ehkä vielä rankempi.

No päästiin kuitenkin liikkeelle ja bussilla 31 Espoon Keskukseen, sieltä 27 Auroralle. Orffit oli hyvä, vaikka Pyry pelkäsi saksofonia ihan kuollakseen. Onneksi jammailu onnistui myös konserttihuoneen ulkopuolella, jossa ovi toimi sordiinona.

Kotiin vähän eri reittiä, eli bussilla 81 Espoota kohti ja sieltä vaihto bussiin 154, jolla päästiin sitten koko matka kotio.

Lounas ja päikkärit ja iskälle relaaminen ja valmistautuminen iltapäivän reissuihin.

Iltapäivällä välipalan jälkeen bussi 31 Espoon asemalle, josta S-juna koivuhoviin ja Pyryn serkkutytön synttäreille. Synttäreiltä samaa reittiä takaisin ja sopivasti iltasuihkun aikaan takaisin kotona.

Kaikkinensa bussimatkoja tuli tänään kuusi kappaletta ja junamatkoja kaksi siihen päälle.

Yhteensä busseja nähtiin ikkunasta tai kävelymatkoilla varmaan reilusti parinsadan auton verran. Siihen päälle kymmenkunta junaa, jotka viilettivät asemien ohi tai menivät vastakkaisiin suuntiin. Kyllä se julkinen liikenne kulkee myös Espoossa, vaikka aina siltä ei vaikutakaan.

Olisiko ollut helpompaa, jos omistaisi auton? Varmasti. Pystyykö autolla kuitenkin selviämään ihan hyvin? Pystyy. Se vaan vaatii erilaisen asenteen menemiseen ja tulemiseen. Me mennään ja tullaan silloin kuin päästään ja joudutaan vähän suunnittelemaan etukäteen jopa asioita. 

Olisiko autoton elämä sitten mahdollista vaikka pohjoisemmassa Espoossa tietyillä alueilla? En tiedä, kun en asu siellä, mutta vaikeampaa se varmasti olisi. Meillä Meri-Espoossa se on kuitenkin ihan toimiva systeemi.

Meri-Espoo rocks. Ja se rokkaa myös, että ainoa kerta tänään kun oli kolmet vaunut tulossa bussiin oli myös ainoa kerta, kun oli bussi johon mahtuu kolmet vaunut. Vaunutuuri on pop.

Ainiin. Ja me maksettiin matkoista tänään 0 euroa. Autolla ajaessa olisi tullut kustannuksia noin 8€ kilometrikorvauksilla laskettuna. Ei huono vaihtoehto siinäkään mielessä, kun en osaa laskea noita auton huoltokustannuksia ja muita, kun en ole koskaan omaa autoa omistanut.

Ja sitäpaitsi autolla ajaessa en olisi pystynyt näyttämään Pyrylle kolmea kertaa Olarin Road Housea, jossa olen kertonut aikanaan kahdelle kollegalle yhdestä tytöstä, jonka olin tavannut ja joka oli tosi kiva. Koska se on just hyvä stoori, kun se tyttö on Liisa.

Tähän loppuun sopii hyvin ihan itse kehittelemäni t-paita, jonka olen twitteriin ladannut ainakin pari kertaa Espoon kaupunginvaltuustojen ylilyövimpien keskustelujen aikana.

Kaikki tämän kappaleen alapuolella on poliittista asiaa ihan nimenomaan mun kotikaupungistani Espoosta, joten esimerkiksi työkaveri Elina voi lopettaa lukemisen tähän kohtaan. Sut mainittiin jo Road Housen kohdalla muutenkin :)

Olen tässä seuraillut kotikaupunkini politiikkaa useamman vuoden ajan. Espoossa on yksi teema, joka toistuu jatkuvasti. Se toistuu melkein mistä tahansa asiasta puhuttaessa. Se tulee esiin kun hyväksytään (tai Espoon tapauksessa laitetaan usein pöydälle tai palautetaan) kaavoja. Se nostaa päätänsä, kun puhutaan koulujen tai päiväkotien rakentamisesta. Se on erityisesti aina esillä, jos puhutaan joukkoliikenteestä. Onpa se mainittu esimerkiksi koululaisten iltapäivähoidosta puhuttaessa ja jopa Espoon Nuorisotoimen strategiaa ja digitalisaatiota pohdittaessa. Se asia on autoilu.

Espoo ja autoilu ovat jonkinlaisessa erikoisessa toisiinsa kietoutuneessa vyyhdissä. Symbioosiksi sitä ei voi oikein sanoa, koska autoilu on ennemminkin loinen, joka puristaa Espoosta niin paljon itselleen kuin vain suinkin pystyy. Espoo taas pyrkii elämään ja kehittymään monipuolisesti, mutta voi taistella vastaan vain niiltä osin kuin valtuusto sen sallii.

Ja Espoon valtuutetuthan ovat vuosien aikana lausuneet autoilusta mm. seuraavia asioita:

Me olemme tehneet tämän kaupungin autoilua varten.

Kurt Byman (ps/sit)

"Tutkimusten mukaan tietyn varallisuusasteen omaavat haluavat omistaa auton"

”Eihän kukaan lähde omalle kesämökille julkisilla.”

”En voi ymmärtää, miksi niitä autoja ei haluta sinne kadulle. Silloinhan ne ihmiset elävöittäisivät niitä, liikkuisivat autolta tai takaisin autoon.”

Ulla Palomäki (kok)

"Me emme syrji autoja"

Seppo Huhta (ps)

"Autoilu on ikiaikainen Espoolainen perinne"

Välihuuto valtuusto

Näin... Tokihan Espoolaisista perheistä 35% on autottomia talouksia, mutta veikkaan ettei valtuustossa suhde ole samoissa määrin. Espoolaiset kuntapäättäjät, jotka kokevat auton olevan yhtä kuin espoolaisuus, vetoavat usein kaikkiin mahdollisiin asukasryhmiin puhuessaan autoilun puolesta. Vedotaan opiskelijoihin, varakkaisiin, köyhiin, työssäkäyviin, perheellisiin ja jopa maahanmuuttajiin, jos sillä vaan saadaan joku argumentti autoilun ja parkkipaikkojen puolesta. 

Aina en jaksa ymmärtää sitä taistelua, joka autoilu vs. joukkoliikenne on. Eikö ihan oikeasti kukaan muu kuin Vihreät tajua, että se toimiva joukkoliikenne on myös niiden autoilijoiden etu, kun useampi ihminen voi välttää käyttämästä niiden rakkaita kadunvarsipaikkoja.

Eikä kukaan estä sitä varakasta ostamasta autoa ihan vaan vaikka seisomaan maksulliselle ruutupaikalle, jos niin haluaa. Sellainenkin tunnelma välillä valtuustosta välittyy. Kuinka erityisesti varakkaita autonomistajia jotenkin yritettäisiin tunkea pois kaupungista. Kuulemma Selännekin valitsi asuinpaikakseen Kirkkonummen Espoon sijaan parkkipaikkojen vuoksi. Montahan kokoelmansa autoa Selänne oli ajatellut Ison Omenan liitäntäparkkiin tai Suvelan urheilukentän 24-parkkiin laittaa?

Epäilen vahvasti, että lapsieni kasvaessa täysi-ikäisiksi olisimme pystyneet siihen mennessä ratkaisemaan kaikki liikenneongelmat. Lupaan itse kuitenkin pyhästi tässä ja nyt etten aio koskaan kieltää yksityisautoilua keneltäkään. En aio estää ketään parkkeeraamasta sallituille paikoille enkä aio koskaan, en milloinkaan, en ikinä ehdottaa autojen oikeuksien sopimuksen kaventamista millään tavalla. 

Ne olkoon lisättyinä vaalilupauksiini.