Asioita joita odotan vanhemmuuden vuosista

Asioita joita todella odotan vanhemmuudessa.

• Kun kakasta puhuminen ei ole enää ihan normaalia jokapäiväistä toimintaa
• Kun molemmat lapset osaavat tehdä itse itselleen aamupalan ja pyrkivät aktiivisesti välttämään isän herättämistä. Tarkoituksellinen herättäminen on sitten asia erikseen. Se kokemus on vielä tulossa.
• Kun voin opettaa lapsiani pelaamaan Nintendoa ilman, että siistein asia on painaa kotinappulaa, joka keskeyttää minkä tahansa ohjelman ja päästää kivan pilpatuksen.
• Kun ne ymmärtää mitä tarkoittaa lukea ja uppoutua johonkin hyvää kirjaan, mielellään pitkäksi aikaa.
• Kun lapset vie aamulla koiran ulos ennen kouluunlähtöä (Tuikku on 12-vuotias kun Pyry menee kouluun joten toivottavasti ylipäänsä sitä saadaan vielä viedä ulos).

En muuten todellakaan odota sitä päivää, kun pojille joutuu kertomaan, ettei Tuikkua enää ole.

•  Kun ne haluaa harrastaa jotain urheilulajia ja pääsen itse samalla varjolla johonkin alkeiskursseille mukaan.
• Tietysti sitä olympiakultaa, mutta sillai maltillisesti ja hyväksyn myös joukkuelajien mitalit.
• Sitä kun ne haluaa pelata lautapelejä ihan oikeilla säännöillä. Jos ne voittaa mut missä tahansa pelissä se tulee myyntiin halvalla.
• Kun mun tykkäämät asiat tulee vääjäämättömästi jossain vaiheessa olemaan Niin out, myös termi niin out tulee olemaan passé. Passé taas tulee olemaan lame jne...
• Sitä kun voin luukuttaa mun leimiä musiikkia ja leimejä pelejä ja kirjoja ja tv-sarjoja mun elektronisista laitteista mun lasten voimatta vaikuttaa asiaan.
• Kun kahdessa edelliskohtaa mainitut jutut on retroa ja poppia. Tosin mun Star Control 2 ja Nintendofanitus taitaa sitä olla jo nyt. Ehkä se on megaretroa ja siksi coolia. 
• Sitä kun cool tarkoitta lamea. 
• Kun mun ei tarvi olla enää huolissaan olenko cool, retro, lame vai jotain muuta mun lasten silmissä. 
• Kun osaan olla jumittamatta yhteen asiaan lasteni kasvatuksessa.
• Sitä olympiamitalia

Jos ne oikeasti joskus haluaa urheilusta itselleen ammatin niin aion kyllä tukea sitä täysillä, mutta aion tukea täysillä myös tutkijan, puusepän, tanssijan, insinöörin tai minkä tahansa muun valitun polun kulkemista. 

•  Jokaista niistä pienistä hetkistä jokaisena päivänä, kun ne täyttää maailman omalla riemullaan, löytämisen ja kokeilemisen ilolla ja ihan vaan olemalla omia itsejänsä. Ne on sairaan siistejä.