Ihana talvi

Tässä on meidän koira.

Se on Tuikku. Tuikku on suomenlapinkoira. Sen tieteellinen nimi on sama kuin kaikkien muidenkin lemmikkinä käytettävien koirien, eli Canis lupus familiaris.

Sen kanta periytyy arktisesta pystykorvasta, jotka ovat eläneet vuosituhansia arktisilla alueilla. Kantamuoto taas pohjautuu arktisten alueiden ja tundran susikantoihin, jotka olivat erikoistuneet pärjäämään täällä vallitsevissa olosuhteissa.

Tässä on varusteet joita meidän Tuikku tarvitsee lähteäkseen ulos lenkille tällaisena -23 celciusastetta pakkaspäivänä.

Ei ihan kauheasti tarvitse tuo meidän koira.

Tässä on minä.

Olen nykyihminen. Latinankielinen lajinimeni on Homo sapiens sapiens. Kantaisäni ovat kehittyneet keskisessä Afrikassa ja levinneet sieltä käytännössä kaikkialle maapallolle. Mukanamme levisi myös koira, joka on vanhimpia ihmisen kanssa eläneitä eläimiä.

Tässä on tavarat, joita tarvitsen viedessäni koiramme lenkille, jotta pysyn hengissä enkä menetä mitään raajojani tai niiden osia kuolion ja pakkasenpureman vuoksi tällaisena -23 celciusasteen pakkaspäivänä.

Tässä on tyypillinen suomalainen maisema tällaisena talvipäivänä.

Kuva Anne Mononen - Pixabay

Kuvasta voitaisiin sanoa, että se on kaunis. Sitä voitaisiin kuvata rauhalliseksi, tunnelmalliseksi tai idylliseksi. Se mitä se tosiasiassa on, on jäätävä. Se on ihan helvatan jäätävä, aivan epäinhimillisen jäätävä, tappavan jäätävä. 

Ihan liikaa on tänään ollut ihmisillä päivityksiä ja valokuvia sosiaalisessa mediassa kauniista talvimaisemista. Minähän en voinut edes ottaa siellä koiran kanssa lenkkeillessäni kuvaa ulkomaisemista, koska arvostan kykyä käyttää kaikkia sormiani myös tulevaisuudessa.

Yllä olevassa kuvassa, jossa esiinnyn itse, päässäni on silmälasit. Ne ovat minulle melko tärkeät. Niiden avulla näen asioita, joita en näe muuten tarkasti. Ne eivät ole minulle henkeni kannalta välttämättömät. Kykenen näkemään risteyksessä liikkuvan rekan tai hyökkäävän susilauman myös ilman silmälaseja, mutta ne helpottavat elämääni huomattavasti. Mikäli en käytä niitä saan myös nopeasti pahan päänsäryn. 

Ulkona oli niin kylmä ja sen verran kosteutta ilmassa, että niiden pleksimuovilinssit jäätyivät. En siis olisi nähnyt edes sitä hyökkäävää rekkalaumaa tai risteyksessä vilistävää sutta. Sen lisäksi niiden sangoissa olevat pienenpienet metallituet jäätyivät kiinni ohimooni. Huomautan, että ohimoni oli tässä vaiheessa jo topatun hupun ja pipon suojaama. EI VOI JÄÄTYÄ PIPON ALLA SILMÄLASIT KIINNI IHOON! No voi näköjään.

Vain kymmenessä minuutissa tuollaisessa kylmyydessä ihminen menettää tuntoaistin sellaisista kehonosista, jotka altistuvat suoraan kylmälle. Tässä tapauksessa omalla kohdallani ne olivat vain poskipäät ja nenä. Kaiken muun suojasin joko vaatekerroilla tai jäätyvillä silmälaseilla. 

Koiramme Tuikku, eläin joka siis on oikeasti sopeutunut tällaiseen ilmastoon nautti jokaisesta sekunnista ulkona. Jos se olisi ollut pelkästään minusta kiinni olisi koko lenkkimme kestänyt korkeintaan sekunteja. Se pomppi ja kaivoi ja hyppeli ja ylipäänsä riehui kuin pentu konsanaan, koska taas oli tullut lunta maahan. Se on eläin, joka on sopeutunut tähän. Minä en ole. Eikä kukaan ihminen ole sopeutunut tällaiseen pakkaseen. Me käytämme valtavan määrän energiaa ja voimavarojamme siihen, että itse asiassa suojaudumme tällaiselta. Sitten vielä on ihmisiä, jotka kehtaa fiilistellä, kuinka kaunista on.

Tässä on Aconitum napellus. Se tunnetaan myös nimellä ukonhattu.

 

Se on myös kaunis. Sekin on tappava.

Tässä on Epipedobates tricolor, eli kolmivärinen nuolimyrkkysammakko.

Kaunis, kyllä. Tappava, erittäin.

Tässä on luonnonilmiö nimeltä tornado. 

Onko se kaunis? Mielestäni se on kaunis. Loput voitte päätellä.

Joten kun fiilistelette noita talvikuvianne niin muistakaa, että kaiken sen fiilistelyn takana on tappava luonnonilmiö, jolta me pyrimme jatkuvasti ja aktiivisesti suojautumaan, jotta pysyisimme yksilöinä terveenä ja hengissä. 

Että hyvää talvea vaan kaikille. Ja ennenkaikkea oikein hyvää kesän odotusta. Sitä fiilistellessä on taas iltapäivä ja se tarkoittaa, että pitää viedä meidän koira taas ulos. Se tykkää varmasti. Minä en aio ottaa yhtään valokuvaa meidän lenkistä.