perjantai 1. tammikuuta 2016

Hallituksen pölhöpopulisten päätösten voittaja vuodelta 2015

Vuosi 2015 on ohi ja Suomen hallitus aloittaa ensimmäisen täyden työvuotensa, ehkä. No kyllä se varmaan kasassa kestää, kun niin paljon ovat toistensa taskuihin sotkeutuneet meidän hallituspuolueet, että varaa ei ole lähteä, vaikka kuinka kiukku olisi.

Hallituksen 2015 jää mieleen tietysti eniten siitä, että se kehitti täysin uuden tavan tehdä politiikkaa. Juostaan täysillä päin seinää, oli se perustuslaillinen, työmarkkinapoliittinen tai taloudellisiin realiteetteihin perustuva, jonka jälkeen perutaan päätökset ja kerrotaan, ettei koskaan tätä päätöstä oikeastaan ajateltukaan tehdä. 

Hallitus kuitenkin teki myös paljon päätöksiä. Suurin osa niistä oli melkoisen huonoja erityisesti päätöksiä arvioineiden asiantuntijoiden mielestä. Tavalliselle ihmiselle ne olivat suurin osa suorastaan katastrofeja.

Nyt onkin hyvä hetki miettiä, mitkä olivat hallituksen huonoimmat pölhöpopulistiset päätökset vuonna 2015. Varhaiskasvatuksen rajaukset ja muut ihan kaikkien huonoiksi tietämät päätökset eivät tähän listalle pääse, sillä niitä ei ole pystynyt ihan oikeasti kukaan perustelemaan millään tavalla järkeviksi.

1. Autoveron alennus. 

Autoveron alennus toteutettiin, koska Perussuomalaisten piti saada joku lupauksensa läpi. Sehän luonnollisesti korvattiin auton käyttömaksuja nostamalla, jolloin itse asiassa ihan tavalliselle palkansaajalle etu jää käytännössä turhaksi tai jopa tappiolliseksi. 

2. Kärkihankkeet

Kärkihankkeet pääsevät tässä erittelyssä yhdeksi kokonaisuudeksi. Tosiasiassa ne ovat pelkkää silmänlumetta. Ehkä pahimpana esimerkkinä perusopetuksen kärkihanke, jonka alimitoitettu budjetti on suorastaan naurettava tilanteessa, jossa toisella kädellä leikataan puoli miljardia samaisesta opetuksesta.

3. Yhteiskuntasopimus

Deadline, eipäs, juupas, ei onnistu, juupas, eipäs, deadline, ei onnistu, kokeillaan, olemme kokeilleet jo kaikkea, kaikkea ei ole vielä kokeiltu, ei ole meidän käsissämme, me teemme päätökset jne. Jos olisi vaan annettu työmarkkinajärjestöjen tehdä ihan tulopoliittinen sopimus ilman ukaaseja ja pakkolakeja olisi päästy aika paljon helpommalla.

4. Ydinvoimakoplaus

Halpaa sähköä luotettavilta venäläisiltä kumppaneilta jo 1970-luvulta lähtien. Olli Rehn vastusti Fennovoimaa hyvinkin kärkkäästi siihen asti kunnes politrukeilta tuli käsky Moskovaan ja pienen vierailun jälkeen entinen eurokomissaari suomettui kuin saunova presidentti aikanaan. 

Tässä on monta varteenotettavaa vaihtoehtoa, mutta voittaja tulee tällä kertaa aivan hallituksen alkutaipaleelta. Joten tässä hyvät naiset ja herrat, hallituksen pölhöpopulistisin päätös vuodelta 2015

Tynkähallituksen muodostaminen ja ministeriyhdistelyt.

Meillä on hallituksessa 14 ministeriä. 

Ruotsin hallituksessa on 24 ministeriä. 

Norjan hallituksessa on 20 ministeriä. 

Tanskankin hallituksessa on 17 ministeriä.

Meillä on jotain aivan älyttömiä yhdistelmiä, kuten Opetus- ja kulttuuriministeri. Sivistysmaissa opetusministeriökin on usein jaettu usealle toimijalle. Nyt meillä opetusministeri leikkaa 600 miljoonaa perusopetuksesta hymyillen "Kyllä herra valtiovarainministeri" kuin koulutettu snautseri konsanaan ja kertoo seuraavana päivänä kuinka tärkeää on, että selvitetään yleisötilaisuuksien juomavalvonnan säädöksiä kesätapahtumissa.

Työ- ja oikeusministeri on saanut jo niin paljon lokaa niskaansa, etten viitsi miestä tässä sen enempää kiusata. Työministerinä varmasti ihan osaa hommansa, mutta kyllähän nyt oikeasti oikeusministeri on alana sellainen, että siinä olisi hyvä olla se juristi, vaikka kuinka ollaan hallituksessa eri mieltä.

Meiltä puuttuu kokonaan tiede- ja teknologiaministeri, tulevaisuusministeri ja meidän ympäristöministeriömme on alistettu Keskustan ikiaikaiselle ympäristönvihollinen maatalousministeriölle. Nyt soiden suojelun sijaan niiden ojittamiseen annetaan "biotalouden kärkihankkeen" rahoja tai koulutuksesta, teknologiasta ja kestävästä kehityksestä napsittuja maatalouden rakennerahaston pääomia.

Lähimpänä meidän tulevaisuuteen katsovaa ministeriämme on kunta- ja uudistusministeri Vehviläinen, jonka käsitys digitalisaatiosta tuntuu olevan "Laitetaan porukkaa pihalle ja toivotaan, että sillä homma käynnistyy" tai "Jaa digitalisaatio, että tietokoneita pitäisi olla" -joista jälkimmäinen tuntuu ylipäänsä kyllä olevan koko hallituksen käsitys tästä käsitteestä.

Ojennankin tässä nöyrän kansalaisen käden ja sallin hallituksen omia seuraavasta listasta itselleen kaikki tarpeelliset ministerinpaikat ilman erillistä korvausta. Se voi olla osa järkevää vuotta 2016 populistisen pölhön 2015 sijaan.

Erotetaan työ- ja oikeusministeri eri pesteiksi.

Erotetaan opetusministerin ja kulttuuriministerin salkut erillisiksi. Voidaan mielellään myös vaihtaa opetusministeri samalla. Kulttuuriministerin tehtäviin lisätään urheiluministerin tehtävät. Erotetaan korkeakoulutus opetusministerin salkusta.

Perustetaan tieteen ja teknologian ministeriö, johon nimitetään tiede- ja korkeakouluministerin sekä teknologia- ja tulevaisuusministerin pestit.

Erotetaan maatalousministerin ja ympäristöministerin pestit toisistaan.

Perustetaan erillinen lapsi- perhe- ja tasa-arvoasioiden ministerin paikka.

Perustetaan kansanterveydestä, liikunnasta ja hyvinvoinnista vastaavan ministerin pesti. Nimitykseltään se voi olla vaikkapa kansanterveysministeri, joka on tarpeeksi vanhahtava nimitys kaikille hallitusjäärille.

Nämä kaksi edellistä otetaan peruspalveluministerin tehtävistä, jonka hommaksi jää soteuudistuksen ja itsehallintoalueiden järkevä kehittäminen. Siinä on hommaa ihan varmasti tarpeeksi koko ministerikaudeksi ilman noita ylläolevia pestejä.

Otetaan käyttöön taas kahden valtiovarainministerin salkut. 

Perustetaan energia- ja kestävän kehityksen ministerin salkku. Se toimii teknologia- ja ympäristöministeriön alaisuudessa, ei maatalous- tai elinkeinoministeriön. 

Näin voitaisiin saada aikaan ministeriöitä, joilla on edes jonkinlainen järkevä agenda sen sijaan, että nykyiset sekahedelmäsalaattiministerit poukkoilevat asiasta toiseen vailla minkäänlaista järkevää punaista lankaa toiminnassaan.

Vain tekemällä järkeviä ja oikeita päätöksiä voidaan saada aikaan järkeviä ja oikeita tuloksia. Demokratian populistinen halventaminen ministerien vähentämiskikkailuilla on vain osoittanut Sipilän kykenemättömyyden hallita minkäänlaisia suurempia kokonaisuuksia ja kyvyttömyyden delegoida asioita eteenpäin. Mikäli meillä olisi järkevä määrä ministeriöitä ja pienemmät agendat ei ehkä Sipilänkään tarvitsisi olla koko ajan niin hermona ja kireänä. Helpottaisi ehkä. Tai sitten ei. 

Vielä viimeisenä ehdotuksena, perustetaan ulkoasiainministeriöön toinen ministerinpesti. Sen nimitykseksi tulee ulkoasiainsuhteiden ministeri ja se on tarkoitettu ministerille, joka seuraa Timo Soinia kaikissa tämän tehtävissä ja lähinnä estää Soinia edustamasta Suomea millään tasolla ulkomailla. Hän voi esimerkiksi varata Soinille kivan ravintolan ja paikallisen ravikisan vierailun sillä välin kun virkamiehet ja ulkoasiainsuhteiden ministeri hoitavat asialliset asiat. Näin Soinillekin jäisi enemmän aikaa kirjoitella demokratiaa ja eduskuntaa halventavia plokikirjoituksiaan eikä tarvitsisi kärvistellä työtehtävissä, jotka selvästi ahdistavat liikaa. 

0 comments: