Raamattu, kristillinen etiikka ja Suomen laki

Usein kuulee tai näkee kristinuskoa Suomessa puolustettavan perinteisenä uskontona tai meidän lakiemme pohjautuvan kristinuskon perinteisiin ja käytänteisiin. Näkeepä joskus argumenttina jopa kymmenen käskyä olevan meidän lakiemme pohjana. 

Tämähän on ihan höpöä, ehkä eniten tuon viimeisen kohdan osalta.

Kristinusko on tuontiuskonto. Se tuotiin Suomeen vasta keskiajalla ja meidän vanhat perinteiset luonnonuskontomme pikkuhiljaa näivetettiin pois. Uskonnonvapauskin saatiin vasta 1923, jota ennen tässä maassa piti monen sadan vuoden ajan kuulua kirkkoon pakolla. Tokihan voitaisiin kokeilla vaikkapa viidensadan vuoden ajan pakkoa äänestää Vasemmistoliittoa ja katsoa miten sen asema vakiintuisi. Satojen vuosien pakko on jo alle sadassa vuodessa murentunut, koska uskonnonvapaus tarkoittaa ennen kaikkea myös vapautta olla uskomatta. Se mahdollistaa oman ajattelun. Perinneargumentti siis ei toimi, koska kristinusko ei ole suomalainen uskonto eikä se ole koskaan täällä ollut perinne vaan pakko. Kun se pakko poistettiin on suomalaisten kirkkoon kuuluvien määrä koko ajan vähentynyt. Näin ollen voidaankin todeta, että Suomi ei ole kristitty maa eikä ole koskaan ollutkaan, muuten kuin vallanpitäjien pakon osalta.

Mitä tulee sitten kristilliseen etiikkaan, hyveisiin ja niin edelleen. Kristinuskon hyveet ovat kaikki olleet olemassa ja tunnustettuja jo ennen kristinuskoa. Itse asiassa neljä kristinuskon perushyveistä on suoraan Aristoteleelta varastettuja. Tai kuten kristityt aina asian kauniimmin ilmaisevat, lainattuja. Samoinhan kristinusko on vain sattumalta asetellut juhlapyhänsä pakanallisten juhlapyhien päälle ja omaksunut itselleen täysin sattumalta samoja symboleita ja tapoja. Sattumia sattumien päälle, mutta sellaistahan elämä ja maailmankaikkeus on, sattumanvaraista, ei ohjattua eikä suunniteltua miltään osin. Suurin osa meidän laeistamme on peräisin paljon myöhemmältä ajalta kuin kristillisen etiikan perusteista. Ranskan vallankumouksen jälkimaininkien nationalismi ja ihmisten tasa-arvoisuus ovat vaikuttaneet huomattavasti enemmän meidän lakikirjaamme kuin kristinusko. Ranskan vallankumousta taas voi tulkita kristillisestä näkökulmasta, mutta se vaatii jo todella vinoutuneen näkökannan.

No entäpä se kymmenen käskyä? Älä varasta. Sehän on melkein kuin meidän lakikirjasta suoraan. No ei oikeastaan ole. Kymmenen käskyä on suurelta osin ristiriidassa meidän lain kirjaimemme kanssa. 

1. Minä olen sinun jumalasi jne.

Meillä on uskonnonvapaus. Tämä käsky on sataprosenttisesti ristiriitainen meidän lakiemme kanssa.

2. Älä turhaan lausu herran sinun jumalasi nimeä jne.

Jumalanpilkkalaki on yhä olemassa, tosin se on nykyään laki uskonrauhan rikkomisesta. Tämän voidaan todeta olevan melkeinpä siis kymmenestä käskystä. Tokihan tämä on sieltä ajalta, jolloin kristinusko oli pakollista. 

3. Pyhitä lepopäivä.

Meillä ei ole laissa erikseen säädelty mitään viikonpäivistä käskyjen mukaiseksi lepopäiväksi. Sunnuntai on kyllä mainittu esimerkiksi työaikalaissa, mutta mitään rangaistuksia sunnuntaisin työskentelystä jne. ei tietystikään ole.

4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Yritin löytää jotain sellaista, joka tähän viittaisi, mutta en kyllä mitään löytänyt. Meillä ei pidä huolehtia vanhemmistaan, meillä ei ole velvollisuuksia vanhempiamme kohtaan eikä meillä ole minkäänlaista perimysoikeuden ulkopuolista juridista sidettä täysi-ikäisyyden jälkeen vanhempiimme.

5. Älä tapa.

No tämähän se on mihin aina vedotaan. Koska osuu vähän alle puolet käskyistä niin kyllähän silloin koko Raamattuun pohjaa lakikirja eikös?

6. Älä tee aviorikosta.

Olisikin hauskaa, jos tämä olisi rikos. Aika moni kristitty kansanedustajakin istuisi pahnoilla.

7. Älä varasta

Katso kohta 5.

8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.

Valehtelua ei estä mikään. MUTTA tässä voidaankin oikeastaan tulkita niin, että ehkä tällä tarkoitetaan väärää valaa oikeudenkäynnissä, jossa tulee puhua totuudenmukaisesti lähimmäisestään jne. Mikä tässä on hauskaa on se, että näin ympäripyöreästä lausahduksesta voidaan vetää melkein minkälaisia lakeja tahansa. Varsinkin kun koko käsky on 

9.-10. Älä tavoittele juuri mitään mikä ei sinulle kuulu (vapaa muoto). Tämä kun on raamatunjakeinakin yksi niin en oikein tajua miksi niistä on pitänyt tehdä kaksi erillistä käskyä? Onko kymmenen kivampi pyöreä luku? Eikö joku osannut tulkita Raamattua oikein jossain kohtaa? Oliko Mooseksen kirjuri vähän hidas?

Nämäkin ovat niin ympäripyöreitä käskyjä, että ne voisi tulkita ihan miten tahansa haluaa aina auton luvattomasta haltuunotosta näpistykseen asti. 

Mikä on kuitenkin tärkeämpää, kuin käydä läpi näitä käskyjä tällä tavalla provosoiden on se, että ne ovat itse asiassa vain kopioitu aiemmista teksteistä joka tapauksessa. Lakikirjoja ja käskyjä ja ohjeistuksia kun on ollut paljon ennen kymmenen käskyn historiallista aikajaksoa. Hammurabin lait tietenkin kuuluisimpina. Ne olivat sisällöltäänkin huomattavasti tarkempia kuin nämä käskyt. Muita samanlaisia ohjesisältöjä on löytynyt myös muilta hallitsijoilta, mm. Ur-Nammun säätämiä lakeja Babyloniasta.

"Mutta eivät nämä ole lakeja vaan jumalan käskyjä" -huutaa fundamentalistikristitty takarivistä. 

No kyllä ne on laeiksi kirjoitettu ihan sellaisenaan. Se että välissä on yksi dialogi ihmisten ja Mooseksen välillä ja sitten näitä lakeja tarkennetaan ties kuinka monen luvun verran ei tee niistä mitään muuta kuin lakien esitekstejä.

Ja kyllä ne ovat ihan kopioituja sitten taas ne tarkennukset muilta kuin kristityiltä.

_________________________________________________________________

Joten voidaanko yhteenvetona todeta, että Suomi oli pakkokristitty maa monen sadan vuoden ajan. Kun uskonnonvapaus sallittiin alkoi kristittyjen määrä tasaisesti tippumaan. Tämä todistaa sen, että pikkuhiljaa palaamme järjen äärelle pois pakotetusta uskonnosta. Se voi viedä pitkäänkin, mutta joka tapauksessa se tahti on olemassa.

Meidän lakimme ja tapamme eivät pohjaudu kristilliselle etiikalle, koska se on vain kokoelma aiempia hyveitä ja asioita. Meidän lakimme taas ovat suurelta osin aivan muista lähteistä poimittuja ja hyvinkin kristinuskon monien perusteiden vastaisia. Hyveet, humanismi, rationalismi ovat kaikki asioita, jotka eivät pohjaudu kristinuskoon.

Kymmenen käskyä on ihan höpöjuttuja ja itse asiassa koko raamatun lakikokoelmapaketti, josta on otettu ensimmäiset yhdeksän kohtaa, muunnettu ne kymmeneksi, pistetty nippuun ja väitetty originelliksi on varastettu aiemmista lakiteksteistä ja kirjoituksista.

Voitaisiinko vaikka toimia kuten aidosti sivistynyt valtio toimisi ja erottaa uskonnolliset yhteisöt ja valtio toisistaan ihan kokonaan. Annetaan sitten jokaisen uskonnon ja uskonnollisen yhteisön ihan itse kerätä rahaa jäseniltään siten kuten haluavat. 

Ehkä joku päivä päästään tähän tilanteeseen ja kristinuskon vuosisataisesta ikeestä, joka yhä tänä päivänä asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan vain siksi, että aikanaan jonkun mielestä oli hyvä ajatus levittää yhtä uskontoa kaikkialle sen sijaan, että olisi pitänyt uskonasiat henkilökohtaisina.

"Mutta kirkkolaki, HAH!, eikö muka perustu se kristinuskoon".

Totta. Kaikki kristityt, jotka keksitte tämän argumentin voitte onnitella itseänne ja taputtaa itsellenne. Hyvä peruste.