tiistai 24. marraskuuta 2015

Voi sana ja sen vapaus

Meillä on Suomessa monta hienoa vapaan ja demokraattisen yhteiskunnan ominaisuutta. Yksi näistä on sanan- ja julkaisunvapaus omille ajatuksille, ideoille ja esityksille. 

Valitettavasti vaan taas viime aikoina sananvapaudesta ja sen käytöstä on tullut Kreikan tietä vastaava heittoase, jota käytetään satunnaisesti mattopommituksen tavoin, toivoen sen osuvan edes silloin tällöin ihan järkevään maaliin.

Muutama esimerkki asiasta. 

Kansanedustaja Jani Mäkelä ihmetteli, ollaanko rajoittamassa sananvapautta poliitikkojen lisäksi myös toimittajilta, kun Juhana Suoniemi kirjoitti blogitekstissään vastineen Tamperelainen -lehden päätoimittaja Kannalan aiempaan kirjoitukseen.  

Tässä edustaja Mäkelälle lyhyt vastaus: Ei olla. 

Vähän pidemmin vastattuna: Poliitikkojen sananvapautta ei olla Suomessa rajoitettu. Ei myöskään toimittajien. Edustaja Mäkelän sananvapautta ei myöskään olla rajoitettu eikä sitä olla rajoittamassa.

Sananvapauteen kuuluu myös ihan jopa lain mukaan mahdollisuus antaa vastine mihin tahansa uutiseen tai tekstiin, joka on toimituksellisesti toteutettu. Tämä vastineoikeus on yksityishenkilöllä tai sellaiseksi verrattavalla, joka kokee itseään loukatun uutisessa tai kirjoituksessa.

Tässä kohtaahan kyse ei edes ollut vastineesta, vaan Tamperelaiseen kirjoittanut bloggari vain ilmaisi asiasta oman mielipiteensä ja ilmoitti ettei aio näkemyserojen vuoksi enää kirjoittaa blogiansa kyseiseen lehteen.

Ei tässä ole kukaan rajoittanut yhtään mitään. Tässä on ihmiset käyttänyt ihan omaa harkintaansa ja tehneet omat päätelmänsä asioista. Mikäli päätoimittaja Kannala olisi esimerkiksi estänyt Suoniemen blogin julkaisun, koska se on liian kriittinen hänen omaa tekstiään kohtaan, oltaisiin voitu jo liikkua jollain rajalla. Todennäköisesti siltikin oltaisiin oltu vielä päätoimittajan oikeuksien piirissä.

Joten Jani Mäkelä. Älä huoli. Oikeuttasi vapaaseen ilmaisuun ei olla rajaamassa. Sitä ei olla rajaamassa poliitikoilta eikä toimittajilta. MUTTA aina on olemassa mahdollisuus, että joku kritisoi tekstiä tai kirjoittaa sille vastineen tai oikaisun tai vaatii näitä julkaistavaksi. Ne ovat osa sitä samaa oikeutta.


Seuraava esimerkki

Bloggari Emmi Nuorgam julkaisi blogitekstin, jossa hän käsitteli Anttilan lelumainosta. Lelumainoksen sukupuoliroolit eivät istuneet Nuorgamin omaan maailmankuvaan ja hän kirjoitti siitä.

Kyseinen blogisti on aiemminkin kirjoittanut samanlaisista aiheista ja on aktiivinen sukupuoliroolien vastustaja ja feministi. Ei tässä ole mitään ihmeellistä. Meidän sananvapauteen kuuluu, että jokainen saa tuoda esiin omia ajatuksiaan ja oikeana pitämiään asioita, sekä pyrkiä vaikuttamaan asioihin tällaisen toiminnan kautta.

No... Paskamyrskyhän siitä noin suhteellisen lievää termiä vielä käyttäen syntyi.

Bloggari sai kuulla olevansa kaikki perinteiset naisiin kohdistetut haukkumasanat huorasta, feministipellestä ja läskistä lähtien. Nuorgam myös kirjoitti tästä samasta asiasta uuden blogitekstin ja ilmoitti samalla ottavansa käyttöön kommenttien esimoderoinnin. Tästäpä nerokkaat sananvapauden esitaistelijat keksivät, että Nuorgam rajoittaa heidän sananvapauttaan.

No lyhyt vastaus: Ei rajoita

Jokaisella on oikeus omassa blogissaan ja julkaisussaan toimia ihmisten kommenttiosioiden kanssa aivan miten haluaa. Kenenkään ei tarvitse henkilökohtaisessa julkaisussaan edes tarjota mahdollisuutta kommentointiin tai antaa edes yhteystietojaan palautetta varten. Toimituksellinen työ ja erilaiset julkaisut ovat eri asia kuin yksityishenkilön blogi tai vastaava tuote.

Nämä samaiset ihmiset, mielissänsä todelliset Suomen sankarit toki itse voivat helposti kommenteissaan syyllistyä vaikkapa laittomaan uhkaukseen tai kunnianloukkakseen.

Sananvapaus tarkoittaa myös sitä, ettei Suomessa ennakkosensuroida ihmisiä tai heidän ajatuksiaan yleisellä tasolla. Tämä myös tarkoittaa sitä, että ihmiset ovat vastuussa näistä samoista ajatuksista ja sanoista, jos ne kirjoittavat tai osoittavat selkeästi ja julkisesti eteenpäin.

Nettimachon "Sut pitäisi tappaa vitun femakkopelle, raiskata ja tappaa" voi rikkoa Suomen lakia. Voiko hän silti sen kirjoittaa? Totta kai voi. Voidaanko häntä siitä tutkia ja voidaanko hänet siitä mahdollisesti tuomita rangaistukseen, jos tuomioistuin katsoo sen rikkoneen lakia. Kyllä voidaan. Ja arvatkaa mitä, missään kohtaa ei ole rikottu kenenkään sananvapautta. Ei missään kohtaa. Hurjaa eikö vain.


Kolmas esimerkki

Päivi Räsänen kirjoitti pari viikkoa aiemmin Uuden Suomen blogissaan tekstin "Sananvapaus perustuu totuuteen" parodiasivusto Tietoinfon artikkelista, jonka mukaan kansanedustaja olisi ehdottanut masturbaatiolle kahdeksantoista vuoden ikärajaa. 

Tekstissään Räsänen on erityisen huolissaan siitä, että asioita levitetään epätosina. Tämän hän kokee olevan sananvapauden kannalta huono asia ja pohtii tulisiko uutinen oikaista.

Valitettavasti tässä tapauksessa on sekoittunut huono maku ja tyylittömyys sananvapauden ja uutisen käsitteisiin. Tietoinfo on selkeästi ja helposti todennettavissa parodiasivustoksi, jollaisia esimerkiksi maailmalla ovat The Onion ja Christwire. Näillä sivustoilla ei ole tarkoituskaan toimia uutissivustoina tai minkäänlaisen tiedon lähteinä. Ne parodioivat poliitikkoja, urheilua, uskontoja ja kaikkea muuta mahdollista. Ne ovat viihdettä.

Toki irralleen otettuna ja somessa levitettynä viestin alkuperäinen ajatus voi hämärtyä. Tämähän toimii myös ihan oikeiden uutisten kohdalla. Ehkä tärkeä kysymys onkin, miksi Räsänen on uskottava tällaisen uutisen kohdalla. Tuskin kyseinen vitsi olisi saanut yhtä suurta huomiota, jos olisi kerrottu Alexander Stubbin tai Paavo Arhinmäen ehdottaneen vastaavaa asiaa.

Mikäli Räsänen epäilee esimerkiksi kunniansa tulleen loukatuksi kyseisessä vitsissä, on hän täysin oikeutettu tutkintapyyntöön. Räsäsen mahdollisuudet oikeusteitse Tietoinfon saamisen edesvastuuseen ovat kuitenkin melko heikot. Hän on julkisuuden henkilö ja poliitikko, joiden yksityisyydensuoja ja esimerkiksi velvoitteet sietää yhteiskunnallista satiiria tai parodiaa ovat vajavaisemmat kuin tavallisella yksityishenkilöllä.

Sananvapaus ei siis perustu totuuteen. Se perustuu siihen, ettei meillä ole olemassa ennakkosensuuria vaan jokaisella on omista julkaisuistaan myös oikeudellinen vastuu. 



Näin. Siinäpä muutama pieni esimerkki sanoista ja vapauksista niiden suhteen.

Tärkeimmät pointit.

Meillä ei ole rajoitettu sananvapautta eikä sitä olla rajoittamassa.

Jokainen ihminen on vastuussa kirjoituksistaan eikä rikoksia voi perustella sananvapaudella. Vapauteen kuuluu myös vastuu

Sananvapaus ei ole sama kuin erehtymättömyys, yksittäinen totuus tai kritiikittömyys. Sananvapaus on vapautta ennakkosensuurista, vapautta julkaista mielipiteensä ja ajatuksensa ja myös muiden mahdollisuutta reagoida niihin.

Sananvapaus ei tarkoita, että jokainen mielipide on oikea tai yhtä arvokas. On olemassa myös typeriä ja huonoja mielipiteitä. 

Sananvapaus on olennainen osa vapaata ja sivistynyttä yhteiskuntaa. Meillä Suomessa se toteutuu erinomaisen hyvin.


Oma esimerkkini. 

Entinen kansanedustaja Reijo Tossavainen kirjoitti mielestäni typerän ja tarkoituksettoman blogikirjoituksen, jota kommentoin melko kärkkäästi.

Seurauksena seuraavanlainen keskustelu.

Tossavainen: "Kilpeläinen ilmoittaa puoluekannakseen vihreät. Siksi ylimielinen asenne ei ole mitenkään yllättävä".

Kilpiäinen: "Saako tähän nyt kommentoida, että Tossulainen ilmoittaa puoluekannakseen PS. Siksi vastaamatta jättäminen ei ole lainkaan yllättävää".

Tossavainen: "Henkilöön käyvä epäasiallinen nimittely todistaa ylemmän arvioni oikeaksi".

Valitettavasti tämän jälkeen minut bannattiin kyseisestä blogista, joten en voinut enää antaa omaa vastinettani keskusteluun. En tiedä oliko edustaja Tossavaisen mielestä Perussuomalaiseksi kutsuminen henkilöön käyvää epäasiallista nimittelyä, mutta mitään muutakaan en keksinyt. Itse ymmärrän vastauksen täysin. 

Kukaan ei rikkonut sananvapautta tai lakia. Ei kommenteissa eikä banneissa. Kaikki toimi aivan lakien ja asetusten mukaan. Tässäkin omassa kommentissani.

Sananvapaus on nättiä :)  

0 comments: