Boom kauhea määrä tekstiä. Ei haittaa, koska kirjoittaminen on kivaa ja tarina niin sekaisin paperilla ja kirjoittajan päässä, että tuskin valmistuu ajoissa. Sanoja tulee, mutta yksi NaNoWriMon perusajatuksista on se, että tarinan pitää myös loppua. Mulla ei ole vielä hajuakaan siitä miten se tapahtuu ja kolmasosa kohta enää jäljellä. No eikös murhatarinat selviäkin aina vasta ihan lopussa. Ei tässä mitään kolmenkymmenen sivun ajojahtia tarvi kirjoittaa... vai tarviiko?
—Englanti, Gerrara vastasi koruttomasti, mikä ei tietenkään pitänyt paikkaansa.
—Englanti, Gerrara vastasi koruttomasti, mikä ei tietenkään pitänyt paikkaansa.
—Itse olisin veikannut
portugalia. Aksenttinne ei ole espanjankielisen, mutta nimenne
viittaa vahvasti Etelä-Amerikkaan. Vaihtoehdot kaventuvat aika
rankasti ja vaikka englantinne on erinomaista en silti usko sen
olevan äidinkielenne.
—Miten äidinkieleni
mahtaa liittyä yhteydenottoonne? Gerrara vastasi kysymyksellä Maxin
väitteeseen ja hän tiesi horjuttaneensa miehen asetelmaa.
—Minua kiinnostaa kenen
kanssa puhun. Haluan tietää ihmisistä mahdollisimman paljon
varsinkin silloin, kun he ovat tarkasti uutisoineet toisen ihmisen
murhasta ennen kuin tieto on päässyt edes poliisille asti, Max
lateli kylmän viileästi tosiasiat Gerraran eteen.
—Ette varmaan tarkoita,
että minulla olisi jotain tekemistä asian kanssa, Gerrara vastasi
yrittäen esittää välinpitämätöntä, Vaikka epäilisittekin
niin olisitte siinä tapauksessa ottaneet suoraan yhteyttä
Kalifornian poliisiin, jolla on yhteistyö- ja luovutussopimukset
kanssanne tällaisissa tapauksissa.
—Pitää
paikkansa herra Gerrara, Max jatkoi, Emme epäile teitä tällä
hetkellä Fredrik Nørupin
murhasta. Sen sijaan mikäli meidän kahden keskustelu näyttää
minun kannaltani hyödyttömältä tai epäilen teidän pimittävän
tärkeitä tietoja aion vaatia teille rangaistusta poliisin työn
häiritsemisestä ja murhatutkimuksen estämisestä.
—Ette
voi syyttää minua niistä asioista täällä. Riittää jos kiistän
kaiken niin teillä ei ole minkäänlaista näyttöä asiasta, ettekä
voi vaatia minua tuotavaksi Pohjoismaihin vastaamaan näihin
syytteisiin. Ne eivät ole niin vakavia, Gerraran ääni oli
vakuuttava, mutta lauserakenteen muuttuminen lyhyiksi, nopeasti
asetelluiksi ja hiukan töksähtäviksi tömäytyksiksi kertoi
Maxille enemmän kuin tasainen ja luotettava ääni. Ääni oli
samanlainen kuin mies itsekin. Kaikin tavoin miellyttävä ja
tavallinen, mutta täysin unohdettava ja yksityiskohdaton.
—Tunnette lainsäädäntönne
varsin hyvin herra Gerrara. Voin kuitenkin tarvittaessa nostaa teitä
vastaan syytteen. Se riittää varmasti perusteeksi esimerkiksi
Vuodenajat Gamesille lopettaa pelitilinne, ilman suurtakaan
PR-vahinkoa, Max päätti lyödä valtit pöytään saman tien ja
katsoa onnistuisiko kaatamaan Gerraran korttitalon, joka hänen
mielessään huojui jo vahvasti.
—Vuodenajat Games... No
ainakin tiedän nyt keneltä olette saaneet tuon kuvan. Saitteko
paljon muutakin tietoa? Hehän eivät kerää minkäänlaista
yksilöön liitettävissä olevaa tietoa tai säilytä sellaisia
tietoja, joita voitaisiin myöhemmin käyttää mihinkään
tunnistamistarkoitukseen tai henkilöön liittyvään tutkimukseen,
Gerrara näytti hetkellisesti jo ylimieliseltä.
—Minä en tiedä heidän
käyttöehdoistaan juuri mitään. Itse en lukenut niitä vaan
rullasin tekstin loppuun ja valehtelin lukeneeni ja hyväksyneeni
käyttöehdot. En siis voi vastata puolestanne tuohon asiaan. Mitä
tulee minun tietojeni alkuperään niin se on osa poliisitutkimusta
johon en aio tai voi ottaa kantaa. Ymmärrätte varmaan, että
anonymiteetti on hyvin tärkeää silloin kun yrittää kaivaa esiin
asioita, jotka saattavat olla valonarkoja. Tai kuten tässä
tapauksessa elinikäiseen vankeustuomioon johtavia, Max tiesi
hallitsevansa tilannetta Gerraran yrityksestä vaikuttaa
vakuuttavammalta kuin hän oli. Mies saattoi olla velho
tietojenkeruussa ja erityisesti pelimaailmassa, mutta Max oli poliisi
ja tiesi sen olevan aina yksi voimavara missä tahansa keskustelussa.
—Maailman suurin vale
herra Bergfalk, ilmeisesti Gerrara ei halunnutkaan olla niin
tuttavallinen kuin oli antanut keskustelun alkuvaiheessa ymmärtää.
—Olen lukenut ja
ymmärtänyt nämä käyttäjäehdot, Max täydensi, Vitsi saattaa
olla jo vanha, mutta aina yhtä ajankohtainen.
—Ette ole tyhmä mies
herra Bergfalk. Ette todellakaan. Mitä tiedätte Fredrik Nørupin
pelitoimista ja elämästä. Kysyn tietenkin aivan puhtaasti
spekulatiivisessa mielessä, Gerrara vaihtoi aihetta.
—Tarpeeksi
ymmärtääksemme murhan takana olevan jotain muuta kuin miltä se
aluksi näytti. Tarpeeksi pystyäksemme linkittämään monta
tunnettua pelaajaa tähän samaan asiaan. Pelaajia, joiden elanto ja
hyvinvointi ja varmasti myös tarve olla näkyvissä ja pelata
rakastamaansa peliä ovat kiinni siitä, ettei heitä murhaan
linkitetä, Max tasapainoili röyhkeyden ja ylimielisyyden narulla,
mutta ei viitsinyt alkaa leikkimään yksinään hyvää ja pahaa
poliisia. Hän ei sitäpaitsi ollut juuri koskaan ymmärtänyt sitä.
Paljon parempi oli olla rehellinen poliisi ja epärehellinen poliisi.
Ystävällisyys oli monesti yliarvostettua.
—Uhkailette
turhaan herra Bergfalk. Me voimme käydä kauppaa, mutta en aio
kertoa teille kaikkea mitä haluatte vain, jotta voitte myydä minut
Vinterille, Virtaselle ja Altialalle. He rakensivat alustan, johon
halusivat ihmisiä toimimaan ihmisten tavoin. Minä teen vain sitä.
Jos he eivät pidä kaikesta mitä teen, niin voisivat myös sanoa
sen julkisesti tyhjänpäiväisten lausuntojen sijaan. Olisin
mielelläni esimerkiksi julkisessa väittelyssä tai keskustelussa
heidän kanssaan, Gerraran lauseista kantoi huoli kaiken uhon takana.
—Minä
en käy kauppaa murhatun miehen tutkinnalla. Tutkin henkirikosta ja
te alatte koetella kärsivällisyyttäni. Voitte ajatella
motiiveistani tai minusta ihan mitä haluatte, mutta ainoa
tarkoitukseni on löytää ja saattaa vastuuseen ne henkilöt, jotka
tappoivat Fredrik Nørupin.
Tarkoitan tällä jokaista vastuussa olevaa. Enempää teidän ei
tarvitse tietää, koska oletan teidän olleen aidosti selvillä jo
tätä puhelua ennen, mitä teknisesti on tapahtunut. Te voitte
auttaa minua ja tätä tutkimusta tai vaihtoehtoisesti voitte olla
auttamatta, jolloin minä aion syyttää teitä aiemmin
mainitsemistani asioista. Minä en pelleile uhkauksilla tai jätä
uhkauksia toteuttamatta, Max antoi sanojen soljua rauhallisena, mutta
tasaisena virtana Gerraran suuntaan.
—Myönnätte
siis uhkailleenne minua, Gerrara yritti jo hiukan epätoivoisesti.
—Kyllä
herra Gerrara. Uhkaan teitä minun vallassani olevilla
oikeustoimilla, mikäli tietoisesti ja tahallanne estätte minua
tekemästä virantoimituksessa tarvittavaa työtäni. Minulla ei ole
siihen ainoastaan lupa, vaan velvollisuus poliisina, joka tutkii
murhaa, Max lateli faktoja.
Gerrara ei sanonut mitään.
Hän tuijotti pitkään Maxin kasvoja, jotka olivat nyt täysin
eleettömät. Max ei ollut millään tavalla tavallisen näköinen.
Häntä saattoi helposti kuvailla komeaksi. Nyt väsymys ja monen
päivän parransänki todennäköisesti hiukan rikkoivat tätä
kuvaa, mutta loivat varmasti uskottavuutta hänen poliisin
olemukseensa tällaisessa tilanteessa. Kuva joka Gerraralle
välittyi oli poliisipäällikkö, joka oli saanut sietää liikaa
ihmisiltä, jotka kuvittelivat voivansa leikkiä poliisin kanssa. Se
oli kuva, jota kukaan ei halua nähdä. Se oli eleetön, tunteeton ja
virallinen. Siinä heijastuivat jokainen ylinopeus, jonka olit
koskaan ajanut, jokainen pissaamasi puska, jokainen aikakausilehti
veroilmoituksessa. Ennen kaikkea siinä kuvastui se ajatus, että
poliisi saattoi hyvinkin aiheuttaa sinulle ongelmia ennen kaikkea
murhan takia, jota nyt tutki. Se oli ajatuksena suurin ja
huolestuttavin. Gerrara oli työssään taitava ja joutunut
kohtaamaan kaikenlaisia ihmisiä. Mikään ei kuitenkaan valmistanut
tuohon tilanteeseen ja katseeseen. Uhkauksiin, jotka olivat
toteamuksia ei voinut vastata turhanpäiväisellä egoismilla tai
uholla. Virkavaltaan, joka ei epäröinyt käyttää kaikkia
mahdollisia keinoja oli turha uhkailla julkisuudella tai
epäloogisuuksilla. Niinpä Gerrara päätyi ainoaan järkevään
ratkaisuun ja taipui.
—Hyvä on. Minä kerron,
mitä tiedän. Mutta vain sillä ehdolla, ettette nosta syytteitä
tai pyri jotenkin saamaan minua ulos Four Seasonsista. Haluan, että
lupaatte sen ääneen, Gerrara sanoi ruudulle.
—En aio nostaa teitä
vastaan syytteitä, mikäli olette totuudenmukainen ja
yhteistyökykyinen tästä eteenpäin. Tähän mennessä en ole
sellaista asennetta havainnut, Max vei Gerraraa eteenpäin kuin
kuuluisaa pässiä narussa jatkaen, Minulla ei ole minkäänlaista
intressiä tai kiinnostusta teidän pelaamiseenne tai siihen mitä
teette omalla työllänne ja vapaa-ajallanne. Minä haluan saada
kiinni Fredrik Nørupin murhaajan.
Odotan tietojanne.
—Okei
mies. Minä kerron, kaikki muodollisuus ja ylimielisyys oli poissa ja
Gerrara oli taipunut Maxin alle. Hänen aksenttinsa vahvistui ja
siihen tuli iso ripaus Etelävaltioita. Ehkäpä Gerrara olikin
puhunut totta äidinkielestään, mutta hänen syntymäpaikkansa ei
suinkaan ollut vapaamielinen ja yksilönvapauksiin uskova Kalifornia
vaan Uuteen konfederaattiin kuuluva Louisiana, Alabama tai Carolina.
Hetken Max myös jo ajatteli pystyikö mies noin taitavasti
näyttelemään, mutta ehkäpä tiedot paljastaisivat asian.
Toisaalta Maxille ei myöskään olisi ongelma laittaa miestä
syytteeseen, kuten oli uhannut.
—Omaan
tahtiisi, Max ohjeisti Gerraraa.
—Minulla
on lähteitä. Lähteitä, jotka työskentelevät firmoille, jotka
toimivat turva-alalla. Henkilöturvaa, asuntoaluevalvontaa,
tietoturva-asioita, kaikkea mahdollista. Sain tiedon yhdeltä
tällaiselta tyypiltä, että Fredrikin henkilökohtainen
tallennusjärjestelmä oli sammunut. Hän kertoi minulle myös, että
videotallenteet näyttivät murhan.
Max mietti miksei turvayhtiö
ollut hälyttänyt poliisia tai lähettänyt ketään tutkimaan
asiaa, jos heidän työntekijänsä oli kuitenkin todistanut murhan.
—Tarkoitatte siis, että
Fredrikin henkilökohtainen turvalaitteisto...
—Se pyyhe, Gerrara
täsmensi...
—Pyyhe oli jatkuvasti
yhteydessä jonkinlaiseen turvallisuusyritykseen ja tallensi ja
lähetti videota ja ääntä heille, Max toisti äsken kuulemansa
asian, yrittäen saada päähänsä yhdenkään järkevän syyn
siihen, ettei tieto ollut kulkeutunut siitä enää eteenpäin.
—Kyllä. Tällaisia
turvajärjestelmiä on monella pelaajalla ja monella ne on myös
linkitetty heidän tietokoneisiinsa ja virtuaalilaitteisiinsa
esimerkiksi kiristyksen tai muun vastaavan vuoksi. Nämä ovat
pääasiallinen tietolähteeni, Gerrara jatkoi.
—Eli siis maksatte ihan
tavallisille ihmisille saadaksenne luottamuksellista tietoa. Se ei
ole tietenkään mitään uutta. Miksi julkaisitte asian foorumeille?
Max kysyi.
—Koska sain tietää sen.
En tunne Fredrikiä sen enempää, mitä olen muutaman kerran
keskustellut hänen kanssaan ja hänen apulaistensa kanssa.
Äärimmäisen lojaaleja yksilöitä muuten. Fredrikistä oli
äärimmäisen vaikea saada minkäänlaista luottamuksellista tietoa
irti, vaikka hänen koneensa ja virtuaalilaitteistonsa suojaukset
ovat naurettavan huonoja. Hän kuitenkin säilytti kaiken tiedon
päässänsä tai jossain muussa kuin digitaalisessa muodossa.
—Ja tiedät tämän...
—Sanoin, että Fredrikin
ystävät olivat äärimmäisen lojaaleja, eivät täydellisen.
Jokaisella on hintansa, myös läheisillä ystävillä tai vaikkapa
hellyyden kohteilla.
—Ni... Rea Glerup? Max
hämmästyi. Ainakin hän oli onnistunut sanomaan Nina Lindströmin
pseudonyymin tämän oikean nimen sijasta. Gerrara oli varmasti kyllä
bongannut ensimmäisen tavun, mutta toivottavasti ei osannut yhdistää
sitä koko salanimivyyhtiin, jonka parissa Max oli saanut pyöriä
parin viimeisen päivän aikana.
—Rea? Ei todellakaan. Rea
Glerup saattaa olla taitava seppäkokelas, mutta tuskin Fredrikin
makuun, Gerrara näytti vähintään yhtä yllättyneeltä, kuin Max
aiemmin ja Max oli varma, että mies ei jättäisi Glerupin tutkintaa
tähän. Hän kirosi hetken itseään mielessään, mutta ajatteli
murhan olevan nyt kuitenkin ykkösasia. Vuodenajat Gamesin kanssa
ongelmat voisi hoitaa myöhemmin. Ja jos seurauksena olisi
siirtyminen takaisin talouspuolelle alennuksen ja julkisen
anteeksipyynnön kera niin tuskin sekään maailmanloppu olisi. Hän
ehti jo miettiä mielessään miltä Nordströmin ilme olisi
näyttänyt, jos Max olisi ilmestynyt takaisin hänen asemalleen,
vanhaan virkaansa ja hymyillyt iloisesti yhteenpaluusta. Ajatus jopa
miellytti häntä hiukan.
—Kenestä sitten puhutte?
—Sarah Clinton.
Englantilainen nainen, joka työskentelee Ruotsissa. Hän pelaa Four
Seasonsia erittäin matalan tason hahmolla, mutta Sarahilla on ollut
jonkinlainen suhde Fredrikin kanssa jo pidemmän aikaa. Kun suhde ei
tuntunut etenevän ja siihen tuli muutamia on/off -jaksoja, oli Sarah
suhteellisen helppo houkutella tienaamaan hiukan epävarmalla
tilanteellaan.
Max tunnisti nimen
tiedostoistaan, mutta päätti ensin pumpata kaiken mahdollisen
tiedon Gerraralta.
—Seuraavaksi kerrotte
minulle Fredrikin henkilökohtaisen turvallisuusyhtiön nimen ja
yhteyshenkilönne tiedot. Voin myös vastaanottaa tiedot kontaktiini,
jos se on teille helpompaa ja turvallisempaa.
—Lähetän ne teille heti,
Gerrara vastasi nopeasti ja naputteli tarvitut tiedostot koneelta
Maxin kontaktiin välittömästi.
—Miksi ette ottanut
yhteyttä poliisiin, Max jatkoi Gerraran hiillostamista, Saitte
kuulla murhasta ja sen sijaan, että olisitte selvittänyt onko asia
totta ja ottaa yhteyttä viranomaisiin, päätitte julkaista uutisen
yhdellä maailman luetuimmalla nettifoorumilla.
—Samasta syystä kuin
ylipäänsä julkaisin tekstin. Luotan tietolähteisiini, mutta minun
tiedetään olleen väärässä aiemminkin. En ole täydellinen. En
myöskään halunnut tulla tunnistetuksi ihmisenä, joka ilmoittaa
toisten murhia poliisille ihan vaan sattumanvaraisesta syystä, koska
satuin kuulemaan asiasta. Se olisi ollut vähintään yhtä tai jopa
enemmän epäilyttävää, kuin foorumeille postaaminen. Tiedän,
että se oli väärin, mutta ajattelin myös, ettei Fredrik minun
ilmoituksellani heräisi henkiin enkä tiennyt, ettei
turvallisuusyhtiö ollut ottanut yhteyttä poliisiin. En voinut
tietää sitä eikä yhteyshenkilöni missään kohtaa kertonut sitä
minulle. Voin vaikka laittaa viestin teille, jonka sain.
—Tehkääpä sekin
hetimiten, Max totesi kylmästi. Hän kyllä ymmärsi Gerraraa. Ei
kukaan halunnut olla se ihminen, joka ilmoittaa murhasta. Ilmoittaja
oli aina automaattisesti yksi epäillyistä, ennen kuin pystyi
todentamaan syyttömyytensä vähintäänkin poliisille, joskus
syyttäjälle ja tuomarille. Onneksi Pohjoismaissa ei sentään oltu
lähdetty Yhdysvaltojen valamiesjärjestelmään, jonka oikeudentaju
koostui kyvystä saada kaksitoista laista mitään ymmärtämätöntä
siviiliä uskomaan hienommalta kuulostavia ja paremmin argumentoituja
puheita. Pohjoismaissa ihminen sai sentään luottaa siihen, että
jokainen hänen asiaansa käsitellyt tiesi edes lain perusasiat ja
oli koulutettu työhönsä. Joten kyllä Maxin oli helppo käsittää,
ettei Gerrara ollut halunnut joutua murhasta epäillyksi. Jos hänen
tarinansa piti myös sen osalta, ettei hän tiennyt
turvallisuusyhtiön olleen viemättä tietoa eteenpäin, se oli
äärimmäisen tärkeää.
Max sai uuden tiedoston
kontaktiinsa vain muutaman sekunnin päästä. Gerrara oli oman
alansa erinomaisten taitojen lisäksi myös ilmeisen
järjestelmällinen. Toki tämäkin voitiin laskea journalistin tai
vapaan tiedonlevittäjän, millä nimellä Gerraraa halusikin kutsua,
hyväksi ominaisuudeksi.
—Kiitoksia herra Gerrara.
Nyt voinette valaista minulle vielä muutamaa seikkaa koskien tätä
nimenomaista tapausta, Max totesi tiedoston saavuttua.
—Kyllä.
—Kertokaa minulle oliko
Fredrikillä ympärillään ihmisiä, jotka olisivat halunneet
hänelle pahaa. Kerroitte minulle, että olette pyrkineet tutkimaan
häntä ja hänen toimintaansa Four Seasonsissa. Voinette siis kertoa
minulle mitä saitte selville hänestä yleisesti.
—En paljoakaan. Tutkin
lähinnä hänen tekniikoitaan aseiden ja tavaroiden tuottamisessa.
Hän oli vuosia edellä muita huippuseppiä pelimaailmassa. En tiedä
miten hän oli kehittänyt tekniikkansa ja oliko hän nerokas vai
vain onnekas. Moni pelillä rikastunut on törmännyt keksintöihinsä
tai ominaisuuksiin täysin sattumalta...
Max antoi Gerraran sanojen
soljua ylitsensä vain puoliksi kuunnellen. Hän tiesi kyllä
koppaavansa tarpeelliset sanat, jos sellaisia tulisi ja laittoi
itselleen mentaalisen tarralapun, että kävisi puhelun läpi vielä
uudelleen varmuuden vuoksi, kun saisi pienen hetken aikaa. Hän
mietti Alisaa ja hänen nostattamaansa metsää. Jostain syystä Max
laittoi samaisen loitsun hakuun, mutta vieläkään ei ainakaan pelin
virallisilta sivuilta tai yleisiltä sivustoilta löytynyt mitään
sellaista, joka olisi viitannut kenenkään kehittäneen samaa
loitsua toistaiseksi. Salaisuus oli Alisan hahmon syövereissä. Hän
teki tämän samalla kun Gerrara kertoi itsestäänselvyyksiä.
—...Alisa Greenfeld...
—Anteeksi mitä, Max
stoppasi Gerraran.
—Alisa Greenfeld oli yksi
niistä, jotka tekivät yhteistyötä Fredrikin kanssa. Heillä oli
jonkinlainen salaseura, josta edes minä en onnistunut urkkimaan kuin
aivan pintapuolista tietoa. Greenfeld oli taikuuteen erikoistunut
pelaaja, jonka tutkimustulokset olivat monella taikuuden alalla
vähintään yhtä edistyneitä kuin Fredrikin sepäntaidot.
—Salaseura? Laittakaa
minulle kaikki tiedot kyseisestä salaseurasta, Max oli varma, että
Gerrara kuuli hänen äänestään, että nyt oli kyse tärkeästä
asiasta, mutta tuskin ymmärsi sen olevan jotain muuta kuin Fredrikin
murha.
—Niin tai siis ei sitä
voi varmaankaan kutsua salaseuraksi, koska sen tiedettiin yleisesti
olleen olemassa. Sitä ketä kaikkia seuraan kuului ei tiedetä, eikä
tiedetä liittyykö seura jotenkin siihen, että monet sen jäsenet
ovat omalla alallaan niin äärimmäisen taitavia. On esitetty
erilaisia epäilyjä, että heillä olisi jonkinlainen pääsy pelin
koodiin tai muuta vastaavaa. Heistä ei kuitenkaan kukaan ole edes
kohtuullisen tunnettu ohjelmoinnin asiantuntija eikä heillä tiedetä
olevan myöskään mitään sellaisia kytköksiä. Itse ajattelen,
että kyseessä on enemmän jonkinlainen äärimmäisen lahjakkaiden
pelaajien tukiryhmä, jossa he auttavat toinen toisiaan. Loppujen
lopuksi pelimekaniikat eivät kuitenkaan voi erota toisistaan niin
valtavasti ja jossain asiassa edistyminen voi helposti antaa
mahdollisuuksia ja viitteitä toisiin. Tällainen verkosto voisi
helposti kasvattaa tietotaitoaan ja myös valtaansa, jos he olisivat
asiaan sitoutuneita.
—Ja Greenfeld oli ryhmän
taikuuden asiantuntija, Max yritti kuulostaa taas asialliselta
poliisilta.
—Aivan. Tai vielä
tarkemmin luontoon, parantamiseen ja sääoloihin liittyvien taikojen
ja magian ammattilainen. Hän kehitti peliuransa aikana enemmän
näihin liittyviä loitsuja kun monet muut huippupelaajat yhteensä.
Max tiesi kaiken tämän.
Hän oli nähnyt sen monet kerrat Alisan hurratessa itselleen ääneen,
keksittyään uuden pienen manööverin tai tekniikan, jolla saattoi
luoda taas jotain uutta. Hänen välittömyytensä pelin suhteen oli
ollut samaa, jolla Alisa aina suhtautui kaikkeen muuhunkin
maailmassa. Analyyttinen, mutta empaattinen. Äärimmäisen utelias,
mutta järkiperäinen. Aina läsnä jokaisessa hetkessä täysillä.
—Luettelit äsken muitakin
nimiä tämän ryhmän yhteydessä, ovatko heidän tietonsa myös
tiedostoissa ja tutkimuksissasi, jotka koskevat tätä ryhmää.
—Toki. Minulla on
kuitenkin ryhmästä aivan valtavasti tietoa, joten en tiedä mistä
kaikesta siitä olisi teille hyötyä. Sitä on tuhansien sivujen,
kymmenien tuhansien keskustelujen ja viestien ja lukemattomien
videotuntien verran.
—Lempiprojekti? Max oli
tarkoittanut toteamuksen kysymykseksi, jollaiseksi Gerrara myös sen
ymmärsi.
—En kuvaisi sitä niin.
Äärimmäisen mielenkiintoinen ja mahdollisesti tuottava projekti.
Lähetän teille indeksoidut kansiot tiedostoineen ja
käsikirjoituksen, jonka olen valmistanut tämän hetkisistä
tiedoista. Siinä ei kuitenkaan ole mitään niin mullistavaa, joka
pystyisi ratkomaan mitään olennaista heidän toiminnastaan.
Greenfeldkin katosi pelistä jo hetken aikaa sitten, joten hänestä
ette todennäköisesti apua saa.
Max tiesi myös sen. Samassa
hänen ajatuksensa juoksivat jonkinlaista ympyrää edelliseen
päivään ja sen iltapäivään, jolloin hän oli astellut murhatun
Fredrik Nørupin taloon. Hän
muisteli mielessään, kuinka oli pysähtynyt pihakäytävälle
ihastelemaan Fredrikin pelimaailmaa kuvannutta mosaiikkia.
—Herra
Gerrara. Tarvitsen apuanne eräässä asiassa, mutta teidän täytyy
luvata minulle, että pidätte asian täysin meidän välillämme.
Toimitte apunani tutkimuksissa ja käymme keskustelua vain kahden
kesken. Jos teistä on hyötyä minulle ja aavistukseni osuu millään
tavalla oikeaan, lupaan teille yksinoikeuden kaikkeen tietoon, jota
onnistumme hankkimaan.
—Öö...
Ok, Gerrara hämmentyi ennen kuin onnistui kasaamaan itsensä,
Tietysti. Tästä eteenpäin kaikki mitä keskustelemme on täysin
luottamuksellista.
—Ja
kaikki mitä olemme keskustelleet tähän asti herra Gerrara, Max
korjasi miehen tahallisen virheen.
—Tietysti,
Gerrara korjasi
—Voi
olla, että se mitä pystyn hankkimaan teille on täysin turhaa ja te
tiedätte siitä jo kaiken, mutta haluan olla varma. Otan teihin
yhteyttä muutaman tunnin kuluttua. Montako tuntia tarvitsette unta?
—En
niin montaa, ettettekö voisi soittaa koska tahansa. Mielenkiinnon
herättäminen on paljon tehokkaampaa kuin uhkailu. Voisitte kokeilla
sitä joskus ensimmäisenä vaihtoehtona.
—Ensimmäinen
ja ainoa vaihtoehtoni on käyttää kaikki tarvittavat tietoni,
taitoni ja alaisteni kyvyt löytääksemme murhaajan. Se on ainoa
prioriteettimme, Max tiesi valehtelevansa itsellensäkin, mutta
kaikki kivet oli nyt käännettävä. Hänellä oli jo jonkinlaisia
suuntia, jota kohti lähteä jatkamaan tutkimusta, joten yksi pieni
harhapolku tuskin tuhoaisi koko asiaa. Gerrara taas tiesi varmasti
Maxin toteuttavan aiemmat uhkauksensa, joten vaaraa tutkinnan
leviämisestä suuremmaksi julkisuustempaukseksi tuskin olisi.
—Kunnes tapaamme siis,
Gerrara totesi.
—Juuri näin, Hyvää yötä
herra Gerrara, Max hyvästeli ruudun ja katseli saamiaan tiedostoja.
Ensimmäinen ja tärkein asia oli selvittää miksi turvallisuusyhtiö
ei ollut toimittanut tietoa Fredrikin kuolemasta eteenpäin. Kaikki
muu saisi odottaa.
Ennen
kuin Max ehti edes avata siihen liittyviä tiedostoja oveen
koputettiin taas kerran.
—Sisään vain, Max sanoi
kiiruusti.
Sisään
tulivat Iris ja Linda Larsson. Lindalla oli käsissään musta
kiekko, jonka toimintaa Max ja Iris olivat aiemmin arvailleet.
—Päivää päällikkö.
Toivottavasti olette jo toipuneet eilisestä. Sain kuulla, että
kukaan ei ollut vielä paljastanut teille pientä pilaani. Olen
pahoillani tästä, Linda Larsson tervehti.
—Anteeksi, mutta saitte
minut nyt kovin hämilleni. Mistä pilasta minun pitäisi olla
toipunut, Max kysyi?
—Näytitte kovin
järkyttyneeltä, kun kerroin teille edellisistä päälliköistämme.
Ihmettelin, kun ette välittömästi korjannut, että olette itse
asiassa Mattbyn ensimmäinen virkaa tekevä poliisipäällikkö.
Aiemmin päällystömme on ollut suoraan aluejohtajan alaisuudessa ja
hän on varsin hyvinvoiva.
Iris hymyili Larssonin
takana sen näköisesti, että hänen mielestään vitsi oli ollut
vallankin hyvä. Max itse kirosi aivojaan, jotka olisivat voineet
toimia aina joskus nopeammin kuin mitä nyt oli käynyt. Hän
yhdisteli tarinaa ja tietojansa ja ymmärsi kyllä välittömästi,
että Lindan tarina oli ollut täyttä sepitettä. Se ei vaatinut
kuin vuorokauden verran vainoharhaisuutta ja sen, että Linda Larsson
itse kertoi asian.
Sanoja 31679/31666
0 comments:
Lähetä kommentti