Dialogia ja pilkkuvirheitä - NaNoWriMo

Jos joku osaa kertoa miten dialogista saisi millään tavalla luontevaa tai järkevää niin se olisi kyllä mahtavaa. Se on minulle itselleni ylivoimaisesti vaikeinta kaikessa kirjoittamisessa. Siis se ja pilkkusäännöt. Nyt kun ei ole Wordia, joka kohteliaasti korjasi myös huonon teksti virheellisen lisäksi, joutuu luottamaan omaan kielipäähänsä. Sehän ei muuten ole kauhean hyvä homma nimittäin.

No ei se mitään. Jatketaan tarinaa. Lisää puheluita ja lisää mysteerejä. Ehkä tällä viikolla päästään jo löytämään jotain, tuskin kuitenkaan.

 Max oli täysin varma, että Nina Lindströmin lupa toimia salanimellä oli jonkun kolmen päätoimijan päätös. Niin paljon tiedettiin heidän tavastaan mikromanageroida ja hoitaa jopa täysin päivittäisiin rutiineihin kuuluvia asioita lempilapsestaan. Niinpä hän päätti samantien ottaa yhteyttä ensimmäisenä kahden nimen listassa olevaan Aleksi Virtaseen. Tällä kertaa hän laittoi suoraan poliisitunnisteen sekä viitteeksi Rea Glerup, Nina Lindström, Fredrik Nørup ja murha. Ehkä tällä saisi Virtasen vastaamaan.

Mies ei kuitenkaan ottanut puhelua vastaan vaan sai automaattisen vastausviestin. Se oli lyhyt ja ytimekäs.

—Aleksi Hi, Unfortunately I am not available to answer your enquiries. You may contact my personal assistant on any matter you wish, totesi aivan liian pirteä miesääni, joka tuntui kuuluvan ensimmäisen vuoden opiskelijalle eikä maailman suurimman yksittäisen tekijänoikeussuojaa nauttivan teoksen omistajalle. Miehen englanti oli lähes täydellistä ja olisi mennyt Maxille täysin äidinkielestä varsinkin, kun siinä oli häivähdys Yhdysvaltojen itärannikon tiettyä koppavaa jätkämäisyyttä, joka oli tullut hyvin tutuksi Maxille. Max ei edes tajunnut, että hänen sormensa hakivat Aleksin opiskelu- ja elämänhistoriaa ja syyksi paljastui opinnot Brownin yliopistossa, sekä jatko-opiskeluja ja vierailevan luennoitsijan töitä Columbian yliopistossa sekä Yalessa.

Lauseen loppuun tuli täysin tarpeeton piippaus, joka oli jäänne vanhoista neljäkymmentä vuotta sitten käytetyistä puhelinvastaajista. Sen jälkeen ruutu sulkeutui. Max mietti mahtoiko piippauksella olla jokin syvempi merkitys teknologia-alalla, niin kuin Wilhelm screamilla elokuvissa tai etaoin shrdlu 1900-luvun alun ja puolivälin sanomalehtiteollisuudessa.

Aleksi varmasti saisi hänen viestinsä, mutta muuttaisiko se yhtään mitään, sitä Max ei voinut tietää. Mies saattoi tietysti olla Nepalissa tai Australiassa, mistäpä hän sitäkään tiesi.

Seuraavaksi Max valmisteli puhelun Altialalle. Samat tunnisteet ja sama viesti menivät myös tällä kertaa puhelun mukana. Altialan vastaus oli melkein identtinen.

—Hei, Milla Altiala tässä. Valitettavasti en pysty tällä hetkellä vastaamaan. Voitte olla yhteydessä henkilökohtaiseen avustajaani missä tahansa asiassa. Hyvää päivänjatkoa, Millan ääni kertoi ystävällisesti. Hän käytti suomen kieltä englannin sijaan, mutta tämä ei ollut ongelma Maxille Espoossa vietettyjen vuosien jälkeen.

Molempien puheluiden jälkeen oli saapunut kontaktitiedot, jotka kuuluivat henkilökohtaisille assistenteille. Todennäköisesti ne kuuluivat kaikkein alimpaan kastiin kuuluvalle henkilökohtaiselle avustajalle, joka saisi kunnian viedä viestiä ylemmille tahoille. Oli varmasti mahtavaa viedä viesti saapuneesta puhelusta, jonka sisällöstä ymmärsi tasan kaksi asiaa, virallisen tunnisteen jossa luki ”Yhteydenottaja Max Bergfalk, Poliisipäällikkö, Mattbyn Poliisilaitos, Syddanmark, Tanska”, sekä tunnisteet, jotka eivät todennäköisesti kertoneet avustajalle yhtään mitään. Se kävisikö avustaja tutkimassa nimiä ja asioita itsekseen ei kuulunut Maxille, mutta hän epäili, että avustajien lojaalius ja palkkarahat ylittivät uteliaisuuden voiman. Max mietti kuinka monta tasoa ylöspäin viesti menisi ennen kuin joku soittaisi takaisin ja kuinka kauan siihen menisi. Mikäli viesti jäisi väliportaalle eikä soittaja olisi Virtanen tai Altiala, Max tiesi tasan tarkkaan minkälaiseen helvetin esikartanoon soittaja hänen puoleltaan joutuisi. Hagelberg oli onneksi ymmärtänyt, että poliisit eivät soita murha-asioissa vain jutellakseen hassuja tai yrittääkseen pelata pelejä. Valitettavasti hän oletti, että juuri tällaista kuvittelivat hallintotason avustajat ja ihmiset, jotka luulivat pomojensa olevan tärkeämpiä kuin laki, asetukset tai toiset ihmiset.

Max oli itse asiassa hiukan yllättynyt siitä, että hän sai odotella jopa viidentoista minuutin verran, ennen kuin ruutu alkoi hälyttää saapuvan puhelun merkiksi. Soittaja ei ollut Aleksi Virtanen eikä Milla Altiala.

—Selvä... mennään näin siis, Max sanoi itsekseen ja rusautti rystysiään mahtipontisesti. Vasemman käden sormiin sattui hiukan, mutta uho oli ainakin sillä hetkellä hänen omasta mielestään tarpeen. Max huomasi ettei ollut itse varma ärsyttikö häntä se, että ihmiset eivät vastanneet hänen puheluihinsa, että he rikkoivat omia sääntöjään vai yleisesti ajatus siitä, että hänellä ei ollut aavistustakaan siitä miksi Fredrik oli tapettu ja hänen tutkimuksensa olivat jo ensimmäisenä iltapäivänä ja iltana edenneet erikoiseen umpikujaan, jossa ainoa yhtäläisyys näyttivät olevan turhat salaisuudet, jotka eivät liittyneet häneen, murhaan tai mihinkään. Lopulta Max päätyi toteamaan itselleen, että ärsytyksen syy täytyi olla juuri se henkilö, joka puhelun nyt soitti.

Ruutuun ilmestyi nuorehko mieshenkilö, joka puhui ruotsia. Ainakin he vaivautuivat ottamaan selvää Maxin taustoista. Miehen puheessa oli vain pienen pieni häivähdys aksenttia, mutta, ihonväri, tatuoinnit kasvoissa ja hiustyyli kertoivat muutenkin miehen olevan maori ilman sen suurempaa puheen tunnistamisen menetelmää. Max mietti oliko tämä mies mahdollisesti firman pelottavin assistentti ja siksi laitettiin soittamaan hänelle vai oliko kyseessä vain epäonninen henkilö, joka veti kuvaannollisen (tai todellisen) lyhyimmän tikun.

—Hyvää iltaa herra Bergfalk. Nimeni on Joseph King ja toimin rouva Altialan henkilökohtaisena avustajana. Olen, enempää Joseph ei ehtinyt kertoa, kun Max keskeytti hänet.

—Kuulehan Joseph King. Olen tänään käynyt keskusteluja, joiden huomaan ärsyttäneen itseäni. En pidä siitä. Enkä todellakaan halua, että tästä keskustelusta tulee sellainen. Minua ei rehellisesti sanottuna kiinnosta tittelisi, pahoittelusi, ajatuksesi tai mielenkiinnon kohteesi, vaikka niihin kuuluisi Mikki Hiiren matkiminen ja salapoliisina työskentely. Haluan puhua rouva Altialan, Herra Virtasen tai herra Vinterin kanssa. Kaikki muu on minun ajanhaaskaustani ja jokainen sekunti, joka minun aikaani menee haaskuuseen on pois ymmärryksestäni ja yleisestä kohteliaisuudestani lakeijoita kohtaan, Maxin ääni ei värissyt tai ilmaissut mitään muuta kuin asiallisuutta, vaikka sanat tarkoittivatkin aivan toista.

—Kyllä herra Bergfalk. Ymmärrän kantanne, mutta valitettavasti Rouva Altiala on täysin estynyt tällä hetkellä, Josephin ilmekään ei värähtänyt. Ilmeisesti hän oli ihminen joka valittiin tällaisiin puheluihin eikä ihminen, joka niihin joutui.

—Te siis kykenette vastaamaan rouva Altialan tai herrojen Virtanen tai Vinter puolesta kysymyksiini, oletan, Max jatkoi.

—Valitettavasti en herra Bergfalk. Tehtäväni on vain ilmoittaa teille henkilökohtaisesti, että rouva Altiala pyrkii kaikin keinoin ottamaan teihin yhteyttä, kun hän niin pystyy tekemään, kuin robottia olisi kuunnellut Max ajatteli.

—Osannette sitten kertoa minulle, miksei rouva Altiala pysty minuun ottamaan yhteyttä. Maailmassa on harvoja sellaisia asioita, joista ei muutamaa minuuttia liikenisi hyvään tai tärkeään asiaan, Max päätti pelata ärsyttävyydellä, koska poliisin rooli oli näköjään Josephille samantekevä, toki voitte myös jättää kertomatta ja tulla itse vastaamaan minulle, miksi haluatte estää poliisin työskentelyä murhatutkimuksessa.

Joseph ei millään tavalla osoittanut havainneensa minkäänlaista uhkaa tai muuta kuin asiallisuutta Maxin puheessa.

—Valitettavasti minun ei ole lupa kertoa muuta kuin, että rouva Altiala on saapumassa takaisin Ruotsiin ensi yönä ja on varmasti ensi tilassa valmis ottamaan teihin yhteyttä, kuten hän itse asian ilmaisi, Joseph kertoi.

—Hetkinen. Siis sinä voit jutella pomosi kanssa, mutta hän ei voi jutella minun kanssani, Max yritti kovasti olla raivostumatta Josephin välinpitämättömästä asenteesta, Etkä näe tässä mitään ristiriitaa? hän kysyi Josephilta.

—Valitettavasti te ette pysty ottamaan häneen yhteyttä oman verkkonne kautta. Me pystymme oman järjestelmämme avulla sen tekemään, Josephin välinpitämättömyys olisi monessa muussa tilanteessa voitu tulkita kohteliaan asialliseksi, mutta Max oli jo aivan kyllästynyt assistenttiin, vaikka hän hyvä omassa työssään selvästi olikin.

—Kuulehan Joseph King. Näen nyt kaksi vaihtoehtoa. Joko sinä lopetat tuon mitäänsanomattoman pelleilyn tai vaihtoehtoisesti lopetamme tämän keskustelun ja lähetän teille kaksi etsivääni hakemaan rouva Altialan sellaisella hetkellä kyselyihin, jolloin hän esiintyy joko julkisesti tai yhteistyökumppaneiden kanssa. Jos et usko, että se on laillista, mahdollista tai ylipäänsä minun tehtävissäni niin voit tietysti ottaa riskin. Missä rouva Altiala on ja miksi hän laittaa ihmiseksi naamioidun puhelinvastaajan keskustelemaan kanssani? Max asetteli sanansa rauhallisesti, mutta hänen kätensä olivat jo puristuneet osin nyrkkiin, vaikka hän olikin samalla tehnyt jo tarvittavat haut Joseph Kingistä, kotoisin Christchurchista, josta oli muuttanut Ruotsiin opiskeltuaan Aucklandin ja Sydney yliopistoissa kauppatieteitä huippuarvosanoin.

—Herra Bergfalk. Teidän on turh...

—Älä kerro murhaa tutkivalle poliisille mikä on turhaa Joseph. Älä tee mitään niin tyhmää. Pyydän sinun miettivän mistä pikkukaupungin poliisi ylipäänsä on löytänyt pomosi yhteystiedot ja kuinka paljon tämä samainen pikkukaupungin pomo tietää ylipäänsä asioista. On suuri todennäköisyys nimittäin, että tämä samainen poliisipäällikkö tietää enemmän kuin sinä, vaikka kuvittelisit olevasi ravintoketjussa siellä firmassanne kovinkin korkealla. Joten viimeisen kerran. Missä rouva Altiala on, miksei hän ota minuun yhteyttä?

Joseph oli ensimmäisen kerran hiljaa hetken omalla vuorollaan keskustelun aikana. Ilmeisesti hän ei ollutkaan niin tyhmä, kuin Max antoi itsensä ymmärtää.

—Rouva Altiala on lentokoneessa matkalla Ruotsiin. Saamme häneen yhteyden suojatun verkon kautta, joka kulkee lennonjohdon kautta. Syy miksi rouva Altiala ei halua käydä keskustelua johtuu siitä, että hän lentää itse konetta. Hän ottaa teihin yhteyttä heti päästessään maahan tai vaihtoehtoisesti itse valitsemananne ajankohtana huomisen aikana, vasta nyt Max tajusi, että rouva Altiala todennäköisesti kuuli kaiken mitä he keskustelivat. Lentokoneen lentäminen kuulosti kuitenkin niin hullulta tekosyyltä, että se oli varmasti totta.

—Asia selvä Joseph. Pyydä rouva Altialaa ottamaan minuun yhteyttä mahdollisimman pian, vaikka keskellä yötä. Ja toivota hänelle hyvää laskeutumista, Max ei jaksanut tuoda esiin äsken huomaamaansa seikkaa.

—Välitän tiedon rouva Altialalle. Pahoittelen aiheuttamaamme viivytystä tutkimuksissa ja pyrimme parhaamme mukaan auttamaan teitä, jos haluatte tietää jotain muuta, Joseph kertoi. Maxin päässä heräsi kysymys. Kysymys joka oli piilotellut siellä jo hetken ja päätti nyt pulpahtaa pintaan.

—Itse asiassa minulla olisi yksi pyyntö. Kaiva kaikki tiedot, jota löydät Vuodenajat Gamesilta, sen historiikeista, perustamiskirjoista, Four Seasonsin taustadokumenteista ja mistä tahansa kaikki, jossa puhutaan Virtasen, Vinterin ja Altialan työurasta ja toimista ennen Vuodenajat Gamesin perustamista. Jokainen printattu, julkaistu, sähköinen tai puolivalmis dokumentti, joka näitä käsittelee kelpaa. Jos niitä on tuhansia niin ei haittaa, Max ei edes tiennyt miksi halusi tästä tietää, mutta ainakin se sai Josephin pois töistänsä ja hänen aivoistaan pois sinne hypänneen kysymyksen.

—Aivan herra Bergfalk. Toimitamme teille tarvittavat tiedot mahdollisimman pian. Riittänee, jos lähetämme ne sähköisesti omiin kontaktitietoihinne, Max oli varma siitä että Joseph tiesi, että hän ei joutuisi tietoja kaivelemaan vaan siihen työhön pääsisi joku, joka saisi myös kuulla kunniansa siitä että sattui olemaan ensimmäinen ihminen, jonka Joseph kohtaisi puhelun jälkeen.

—Kuulostaa hyvältä. Otan suoraan sinuun yhteyttä, mikäli tarvitsemme vielä lisätietoja. Se on varmaankin ok, koska sinä selvästi vastaat puheluihin, Max lisäsi vielä kääntäen hiukan puukkoa Josephin haavassa, joka ei tietenkään vaikuttanut miehen ilmeeseen tai olemukseen millään tavalla.

—Tietenkin herra Bergfalk. Voitte olla minuun yhteydessä koska tahansa kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa. Olen palveluksessanne missä tahansa asiassa, joka koskee yhtiötämme, meneillään olevaa tutkimustanne ja siihen liittyviä asioita, Joseph oli opetellut litanian joko ulkoa tai toinen vaihtoehto oli miehen olevan osin sähköinen. Niin automaattisesti vastaus tuli.

—Kiitoksia Joseph, Max lähti jo sulkemaan ruutuaan nähdäkseen kuinka nopeasti Joseph poistuisi itse keskustelusta, mutta tämä seisoi tiukasti oman kameransa edessä odottaen Maxin joko jatkavan keskustelua tai lopettavan sen.

—Näkemiin herra King, Max päätti lopettaa vielä kohteliaasti. Keskustelu oli mennyt minkä tahansa hänen käyttämiensä oppien mukaan surkeasti, mutta ainakin hän tiesi rouva Altialan soittavan, vaikkei ollutkaan varma siitä oliko juuri tällä hetkellä naurunaiheena Vuodenajat Gamesin toimistossa.

—Näkemiin herra Bergfalk, Joseph vastasi, mutta odotti silti vielä liikahtamatta, kunnes Max oli sulkenut keskustelun.

Max rojahti takaisin tuoliinsa. Kaikin puolin surkea puhelu, joka ei auttanut mihinkään. Hän avasi taas aiemman kontaktilistansa, johon oli listannut nettifoorumien keskustelijoita ja muita ihmisiä, jotka olivat linkittyneitä Fredrikin tai Gerraraan. Jossain vaiheessa hänen pitäisi ottaa myös se yhteys salaperäiseen Gerraraan, mutta tällä hetkellä hän tunsi edelleen itsensä paperinohueksi sen suhteen mitä voisi saada irti puhelusta tällä hetkellä.

sanoja 15562/16666 joten enää tuhannen sanaa perässä. Rocky Training Montage ja Piano Man teki tehtävänsä tänään.