sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Mun Vihreän politiikan päiväkirja osa 1

Eilen hyppäsin ihan ensimmäistä kertaa aktiivisesti poliittiseen ympäristöön kun menin Vihreiden teltalle Tapiolan maalaismarkkinoille jakamaan heijastimia, esitteitä ja pihlajanmarjakarkkeja. Ensimmäinen poliittinen oppi tuli muuten nopeasti, pihlajanmarjakarkit ovat täydellinen jäänrikkoja. Ne ovat myös äärimmäisen nostalginen karkki.

Olin teltalla muutaman tunnin iltapäivällä ja pääsin tapaamaan muutamia Vihreän puolueen kaupunginvaltuutettuja ja aktiivitoimijoita. Paikalla oli myös muutama muu ensimmäistä kertaa vapaaehtoisena toiminut. Vaikuttaa siltä, että Vihreiden hyvä pöhinä vaaleista eteenpäin on tarttunut myös toimijoihin.

Väkeä oli ihan mukavasti, vaikka keli oli koko männäviikon kehnoin. Matkalta mukaan ostetut sormikkaat teki kyllä tehtävänsä. Fiilis kuitenkin tuntui ihmisillä olevan hyvä, kuten nyt yleensäkin maalaismarkkinoilla tuppaa olemaan. Vieressä vietetyt hullut päivätkään eivät tuntuneet kaikkia torilaisia vieneen mennessään. Toki keltaisia muovikassejakin kiertelijöiden käsiin mahtui.

Homma itsessään oli mukavaa. Toi mieleen opiskeluaikojen aktiivihommat, kun jaettiin milloin mitäkin härpäkettä ja ihan vaan oltiin näkyvissä. Sitähän loppujen lopuksi paljon tuo homma on. Ollaan näkyvissä ja muistutetaan ihmisille, että mistä on kyse. Kerrotaan aktiivisesti mitä puolue tekee täällä meidän Espoossa ja valtakunnallisesti.

Tohon iltapäivään mahtui hyviä keskusteluja, ilmapallojen jakoa nopeita viikonlopun toivotuksia ja muutama erikoinenkin kohtaaminen. Itselle osa näistä erilaisista kohtauksista tuli vähän yllättäen eikä ihan osannut reagoida käytännössä lainkaan aina. Olikin hauska nähdä, miten huomattavasti kokeneemmat ihmiset pystyivät sompaamaan suoranaiset törkeydetkin ja kääntämään ne vielä kysymyksiksi tai ymmärtäviksi kommenteiksi. Politiikassa kyllä ihan selvästi pidempään olleet kasvattavat itselleen sitä kuuluisaa paksumpaa nahkaa.

Porukasta teltalla jäi tosi hyvä fiilis. Innokasta ja ennen kaikkea asiansa osaavaa porukkaa. Ei ollut asiaa mitä ei olisi voinut itse uutena kysyä, etteikö siihen saanut vastausta ja ohjeita.

Miksi ihmeessä sitten tähän päädyin? Vuosia mä nyt olen miettinyt ja jahkaillut politiikkaa kaikin puolin. Vihreät on mulle hirvittävän helppo puolue ottaa omakseni, koska se on oikeasti ainoa sellainen puolue, joka uskoo tulevaisuuteen. Arvot ja ohjelmat ovat sellaisia, että ne pohjautuvat tutkimukseen, tieteeseen ja tietoon ja ennen kaikkea siihen, että maailmasta tehdään hiukan parempi paikka meidän jälkeemme tuleville eikä kvartaalia tutkivalle ekonomistille tai keskenään kinasteleville järjestöjyrille. Samaan aikaan puolue tekee koko ajan työtä sellaisten asioiden puolesta, jotka mä voin ymmärtää ja nähdä tärkeinä. Näitä on ihmisarvo, tasa-arvo ja oikeudenmukainen Suomi. Meidän ei tarvitse uhrata hyvinvointia ja niitä tärkeitä ja merkittäviä asioita, jotka Suomi on saanut aikaan, vaikka nykyinen retoriikka siihen viittaakin. Meidän ei ole pakko.

Tavoitteena rehellisesti nyt on alkaa toimimaan puolueessa ja nostaa aktiivisuutta tässä pikkuhiljaa. Sen jälkeen päästä ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin 2017 ja sitä kautta päästä vaikuttamaan Suomen parhaan kaupungin toimintaan. Espoossa Vihreät on ollut iso ryhmä jo vuosikausia, mutta vielä enemmän voidaan saada aikaiseksi.

Tästä se sitten lähti. Niin sitä taas se joku järjestögeeni pisti lähtemään hommiin, vaikka vasta muutama vuosi sitten ajatus oli, että tästä eteenpäin muut ihmiset saa hoitaa asioita. Toivottavasti pääsee mahdollisimman pian hommaan kunnolla sisään.

0 comments: