Ensimmäinen päivä koti-isänä.

Työsopimus Espoon kanssa loppui 31.7.2015

Meitsi ei ole enää opettaja. Ensimmäistä kertaa vuoden 2008 jälkeen en ole enää opettaja.

Tänään 3.8. alkoi isyysraha. Olen virallisesti koti-isä. Tarkempi termi taitaa tällä hetkellä olla, että saan vanhempainrahaa äitiysrahan jälkeiseltä 36 arkipäivältä. Sen jälkeen saan kotihoidon hoitorahaa, kaupunkikohtaista hoitolisää ja tuloihin perustuvaa hoitolisän osuutta.

Koti-isä kuulostaa paljon paremmalta.

18. päivä tätä kuuta olen ollut pidempään pois töistä kuin viiteentoista vuoteen. Ylioppilaana lähdin ensin tekemään Bacon sämpylätehtaalle kesätöitä. Syksyllä aloitin samaan syssyyn lastenhoitajan työt Tenavilla. Siitä sitten erinäisten täysipäiväisten ja osa-aikaisten tai määräaikaisten työsuhteiden kautta on päädytty viisitoista vuotta eteenpäin.

Onhan tämä nyt ihan hemmetin hurjaa. Ei mikään ihme, että vain kuudella prosentilla isistä pää kestää tätä. Meikäläistä on jännittänyt ensimmäiset  18 tuntia jo ihan hurjasti.

Mutta kyllä se tästä. Muistilista on jo piirrettynä, lastenlaulut opeteltuna (vaikka tänään katsottiinkin Mamma Mia -musikaali), leivontataidot treenissä ja energiajuoma jääkaapissa varmuuden vuoksi.

Tänään jo tehtiin ensimmäinen lupaus koti-isyydestäkin todeksi kun leivoin sämpylöitä yhdessä Pyryn kanssa*. Seuraavaksi pitää opetella kyllä jotain vaikeampaa. Ehdotuksia otetaan vastaan (paitsi ei sacherkakkua, kun en tykkää aprikoosihillosta).

Käytiin myös katsomassa lastenkonsertti, jossa Pyry taas hypnotisoitui. Musiikki on kyllä sen juttu. Tai vaihtoehtoisesti Pyryä vanhemmat naiset, jotka laulavat. Ainakin päätellen siitä, kun Pyry tuijotti American Idolissa Jennifer Lopezin esitystä voitaisiin veikata jälkimmäistä. Tänään oli laulaja hiukan liian nuori, kun Pyry jopa välillä hiukan liikkui ja heilahteli musiikin mukana.

Se mistä pitää kyllä antaa propsit joko geeneille tai kasvatukselle on Pyryn halu auttaa. Se auttoi tänään oikeastaan ihan kaikessa. Tyhjensi mun kanssa tiskikonetta, laittoi pyykit lattialta pesukoneeseen ja siivosi legot lattialta melkein kokonaan itse. Harja ja rikkalapio sen sijaan eivät ole puolitoistavuotiaalle miekkailuintoilijalle hyvät siivousvälineet. 

Vielä pitää ainakin trampoliinijumpissa, taaperotaekwondossa, muumimamman lettukesteillä, Topeliuksen tarinoita 150-vuotta näyttelyssä ja... ja... kaikessa mahdollisessa. Eiks isät tee niin?

Huomenna mennään kuitenkin viettämään kolmatta hääpäivää. Ihan sellaisen aidon heteronormatiivisen avioliiton kolmatta hääpäivää, johon on vielä säännönmukaisesti lapsikin syntynyt. Kyllä meistä saisi kelpo kuvan vaikka johonkin kampanjaan. Voitaisiin sitten salaa ujuttaa sinne sateenkaaripinssiä. Tai voitaisiin ihan vaan laittaa reilusti Pyrylle ja iskälle mekot päälle kuvauksiin. Liisahan saa naisena toki housuja pitää muutenkin. Se on sitä aitoutta.

Sääli tosiaan, että vanhempien kasvatus lapselle on sellaista kuin on. Muuten voitaisiin olla ihan kelpo perhe. Nyt ollaan vaan tällainen ihme hörhöperhe. Paras sellainen ollaan kuitenkin meille.
 
*Pyry varasti tavaroita ja tunki kättä taikinaan. Tarvitsemme vielä hiukan yhteispeliharjoitusta erinäisissä asioissa.