Pääsin viime joulukuussa kokeilemaan sellaista asiaa, jota ihan hirveän montaa kertaa elämässä ei tule koettua. Olimme lomareissulla Uudessa-Seelannissa ja lyhyen sairaalareissun jälkeen pääsin vielä potilasranneke ranteessa hyppäämään Ledge Swing nimisen kalliokeinun. Alla oleva kuva antaa jonkinlaisen käsityksen siitä mitä siinä tapahtuu.
Kuvasta toki puuttuu se korkeaääninen kiljunta ja kirosanat melkein kaikilla opiskelemillani kielillä. Ainakin varmuudella erottuivat suomen, englannin ja ranskan kielet, ehkä myös ruotsi. Latinaa tai jotain lyhyitä muutaman kurssin kieliä en tunnistanut.
Pyry on oppinut kiipeämään ja... no kiipeämään ja se on jo ihan tarpeeksi tällä hetkellä. Mikään asia, esine tai abstrakti käsite ei ole liian vaikea kiivettäväksi. Kun kirjoitan, että kaikki on kiivettävissä niin se tarkoittaa kaikkea. Pöydät, vaunut, ikkunankarmit, patterit, tuolit, ihan mikä vaan. Jos siihen yltää, siihen pitää kiivetä. Jos ei yllä niin pitää ottaa jostain tukea. Jos ei ole tukea, haetaan lelu tai joku muu tueksi.
Ja kiipeämiseen liittyy boulderointi, seilaus, paraseilaus ja kaikki muut mitä nyt ylipäänsä kiipeilyyn urheilunakin liittyy. Uusia reittejä löytyy joka päivä. Uusia tapoja ja tekniikoita kehittyy jatkuvasti. Jos Pyrylle laittaisi valjaat ja varmistuksen se kiipeäisi mihin tahansa ja hyppäisi sieltä alas, jos ei muuta reittiä olisi.
Jos taas Pyrylle laittaisi valjaat ja tippumaan neljäkymmentä metriä alaspäin ennen kiikkumista laakson yläpuolella, se todennäköisesti nauraisi koko matkan ajan. Ainakin jos mikään muu kiikkuminen, tippuminen, pyöriminen, hyppiminen tai heiluminen antaa mitään osviittaa.
Ja tämä kaikki on siis samalta tyypiltä, joka oksentaa 95% automatkoista. Sama tyyppi, joka keinussa tai heiteltynä nauraa ihan kaikelle missä pää pyörii. Autoon kun päästään niin menee viisi minuuttia ja mies hiljenee täysin. Sen jälkeen alkaa tietyt rutiinit ja lopuksi oksennus.
Lapset ovat luonnostaan samassa tilassa kuin extremeurheilijat hakiessaan kokemuksia. Lapsi on jatkuvassa Flowssa. Hän rakastaa kaikkea oppimista. Pieni lapsi hakee rajojaan ja kykyjensä rajoja. Hän kokeilee sovinnaista ja epäsovinnaista. Lapsi on samaan aikaan ensimmäinen Base-hyppääjä ja ensimmäinen laittomasti kerrostalon katolta samaa tekevä. Hänellä ei ole rajoja eikä hänellä ole esteitä siihen mitä voi tai haluaa koettaa.
Samaan tunteeseen aikuiselta pääseminen vaatii tietynlaista mielentilaa. Tai vaihtoehtoisesti pudottautumista kallionreunaa pitkin. Itsesuojeluvaisto on tullut oppimisen ja kokeilun tielle. Näin ei tietenkään käy kaikille. Siksi meillä on vuorenrinnettä alas laskevia, koskissa uivia, vuorenrinnettä pyöräileviä ja kaiken kaikkiaan sulaa hulluutta tavoittelevia ihmisiä. Siinä on jotain aivan järjettömän upeaa.
Ehkä samasta syystä sitä itse ihailee niitä tyyppejä. Ne eivät ole niitä, jotka ovat pudottuaan tuolilta jättäneet sille kiipeämisen. Ne ovat niitä tyyppejä, joille opettaja sanoi ettei kannata yrittää ja silti jatkoivat. Ne ovat sitä mitä mä ihailen omassa pojassani.
En muista kuka mun opettajistani aikanaan sanoi (veikkaisin, että kyseessä oli ranskanlehtorini monsieur le profésseur Ari Tuunainen), että maailma tarvitsee enemmän filosofeja, kirjailijoita, urheilijoita, tanssijoita ja sirkustaiteilijoita. Se oli vain yksi kyseisen opettajan ansiokkaista opetuksista ja jos ei ollut niin voin hyvin kuvitella sen olleen. Maailma tarvitsee juuri niitä, jotka kiipeävät tuolille, tuolilta pöydälle ja pöydältä seinää pitkin kohti kattoa. Liian moni istuu siihen tuolille, koska se on kohteliasta ja odotettua. Maailma tarvitsee unelmoijia ja niitä, jotka kaikesta huolimatta tavoittelevat unelmiaan. Eikä sen unelman silloin tarvitse olla vuorikiipeilijä tai kuvanveistäjä. Kunhan se olisi se intohimo, joka ihmistä ajaa, eikä odotukset, perinteet tai toisten ihmisten miellyttäminen.
Ja jos Pyry joskus laskee vuorenrinnettä niin mä pelkään ihan perkeleesti (kirosanoja tulee siinä kohtaa ihan varmasti enemmän).
Ja jos Pyry joskus haluaa lähteä mun kanssa Uuteen-Seelantiin kokeilemaan jotain hullua niin täytyy varmaan alkaa säästämään sitä varten. Olettaen ettei se ole sillä laskemisellaan tienannut tarpeeksi rahaa meille kaikille.
Ja jos se tienaa niin paljon rahaa sillä laskemisella niin mua pelottaa vielä enemmän. Koska mä olen nähnyt mitä ne tyypit tekee, jotka tienaa rahaa sillä. Eikä Pyry todellakaan ala tekemään mitään sellaista... paitsi jos se tahtoo. Hitto.
0 comments:
Lähetä kommentti