Juha Sipilä peräänkuulutti heti vaalivoiton varmistuttua joskus lokakuussa, että tarvitaan hallitus jolla on toimintakykyä ja kykyä yhteistyöhön. Tarvitaan hallitus, joka ottaa asiat hoitaakseen ja käy hommiin.
Mitäs sitten tähän mennessä on saatu aikaiseksi?
Käsittämätön mukastrateginen hallitusohjelma, johon on kyllä mahdutettu mukaan maanviljelyn ja peruskeskustalaisten kannalta elintärkeitä pikkuasioita, muttei sanaakaan tasa-arvosta. Kun asiantuntijat antavat asiasta kommenttia, vastaa pääministeri sanomalla, että kyseessä on itsestäänselvyys.
Olemme saaneet kuulla, että vaikutusarvioinnit lakiehdotuksiin ja hallituksen toimiin tehdään kyllä aikanaan kunhan päätökset ja toimet on ennen tehty... Mitä? Insinöörin nyt pitäisi tietää, että ensin tehdään vaikutusarvioinnit ja laskelmat, sitten vasta rakennetaan silta. Paitsi jos silta rakennetaan vaikkapa pieneen keskustalaiseen kuntaan, koska siellä ne äänestäjät sitten hykertelee. Samaan aikaan jäädytetään pääkaupunkiseudun oikeasti järkeviä liikennehankkeita. Mutta hei, koska pääkaupunkiseutu on vain yhdelle kolmesta hallituspuolueesta oikeasti tärkeää aluetta ni mitäs se haittaa.
Olemme saaneet tietää, että hallitusohjelman kritisointi on kitinää ja meille on kerrottu kuinka emme tajua etteivät puheet, lupaukset tai teot velvoita yhtään mihinkään. Kaikilla hallituksessa on sama, yhteinen tilannekuva meidän valtiostamme. Se on sama tilannekuva kuin kaikilla johtavilla taloustieteilijöillä (lue Aki Kangasharjulla). Ja jos se ei ole se johtava taloustieteiljä samaa mieltä, niin sittenhän se on ihan tyhmä tai väärässä tai ei oikea taloustieteilijä (lue Aki Kangasharju).
Samaan aikaan kun tehdään pikkusievää ministeriöiden uudelleenjärjestelyä ja muka jollain tavalla toimivia palkanalennuksia (jotka on muuten aivan hemmetin tyhmä idea ihan kaikkinensa), nimitetään eduskunnasta pudonnut Paula Lehtomäki poliittiseksi valtiosihteeriksi Pääministerin omaan kansliaan. Näin sitä hoidetaan Suomi kuntoon ja työtä kaikille, ainakin työttömille kavereille.
Sipilä nostaa kannatustaan vahvojen kokoomuslaisten ja monen oikestolaisen keskustakannattajan silmissä koko ajan. Lisäksi kun vielä gallupit antavat nostetta vaalivankkurin voittajien kyytiin hypänneiden jälkipoltteessa, on hyvä pääministerinä hieroa käsiään yhteen ja käyttäytyä kuin isommankin valtion toimitusjohtaja.
Pääministeri itse ei vaivaudu toimimaan sanojensa mukaan ja Vanhanen on ottanut jo kiitettävästi Keskustan ryhmyrinä vastaan likasangon ja selittelijän roolin. Sipilä voisikin verrata itseään jo nyt esimerkiksi sellaiseen suureen valtiomiehiin kuin Richard Nixon, niin samankaltaista heidän retoriikkansa on.
En ole samaa mieltä siitä miten hallitus toimii tässä taloudellisessa tilanteessa, enkä hyväksy niitä näkemyksiä joiden mukaan he päätöksiä tekevät. Silti tietysti uskon, että he tavoittelevat vain Suomen parasta.
Valitettavasti viime aikoina ulkoministeri Soinin järjetön ylimielisyys ja pääministeri Sipilän totaalinen romahdus äksyileväksi pikkupomoksi valtiomiehen sijaan eivät juuri anna aihetta positiiviseen ajatteluun. Tokihan pääministerimme on julistautunut suureen ääneen pessimistiksi, he kun eivät pety. Pessimistit eivät myöskään saa mitään aikaiseksi, valittavat vain kovaan ääneen kun muut eivät heitä ymmärrä.
Tsemppiä Alexander Stubbille näiden kavereiden kelkkaan. Väsymys ja pettymys heijastuvat hänestäkin yhä edelleen, mutta ehkä Stubb saa vielä oman moottorinsa käyntiin. Jos ei muuten, niin kun talous jossain vaiheessa nousuun kääntyy huolimatta hallituksen tekemisistä, lankeaa suurin kiitos siitä Stubbin valtiovarainministeriölle. Silloin on hyvä mahdollisuus palata pääministerin paikalle kun äksyilijät ovat itsensä vieraannuttaneet.
Juuri nyt hallitus, jonka vahvuuksia piti olla toimivuus, tehokkuus ja yhteistyö on juuttunut omaan limboonsa ja ensimmäiseen vastaantulleeseen esteeseen. Siihen esteeseen, että tässä maassa on muitakin kuin pääministeri Sipilää ja hänen kumppaneitaan äänestäneitä. Se on ilmeisesti jo liikaa stressiä pääministerillemme tällä hetkellä. Rankkaa tulee olemaan.
keskiviikko 17. kesäkuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 comments:
Lähetä kommentti