Mietteitä Jukolasta

Yksi vuoden perinteistä oli taas viikonloppuna. Jukolan viesti juostiin Paimiossa "nopeakulkuisessa kangasmaastossa". Jos joku koskaan väittää teille, että maailman suurin vale on "Olen lukenut käyttäjäehdot" tai muuuta vastaavaa, hän ei ole suunnistanut "helppo/nopeakulkuisessa kangasmaastossa".

Muuten kuin itse tuon suunnistussuorituksen osalta Jukolan viesti on kyllä aivan huikea tapahtuma. Paikalla taas yli 30000 ihmistä ja tunnelma on kaikilla rento, leppoisa ja iloinen. Suviseurat tai Festarit voisivat helposti ottaa oppia suunnistajista.

Jukolan viesti on toki myös siinä mielessä ainutlaatuinen tapahtuma, että se on kilpaurheilutapahtumana yksi oman lajinsa merkittävimpiä ja varmastikin harvoja tapahtumia koko maailmassa, jossa kuka tahansa voi omalla joukkueellaan "haastaa" maailman huiput. (Haastaa tässä lainausmerkeissä, koska esimerkiksi itse yrittäessäni juosta huippujen perässä jäin kolmen askeleen aikana yhdeksän askelta jälkeen).

Metsässä tunnelma on myös ainutlaatuinen. Koko ihmisen tunneskaala käydään läpi katkeruudesta ja raivosta riemuun ja lähimmäisenrakkauteen.

Kirjoittelin muutamia twiittejä, joita suunnistajat saattaisivat laittaa metsästä menemään, ne löytyvät blogin twitterfeedistä. Itse neuvoin kahdesti reittiä, sain itse apua kolmesti. Kerran olin keskellä metsää paikassa, jossa en nähnyt tai kuullut ketään muuta liian pitkältä tuntuvaan aikaan. (Tosiasiassa olin vain mäen väärällä puolella ja pummin kestokin oli huimat kolmisen minuuttia).

Suomella olisi paljon opittavaa suunnistajista. Annetaan huippujen painaa ja annetaan heille täysi arvostus siitä mitä tekevät. Me muut osallistumme parhaamme mukaan. Autamme toisiamme. Nautimme siitä mitä teemme (nautimme tietysti taas varsin avoimessa kontekstissa. Yleensä nautimme lähinnä siitä ajatuksesta, että Jukola on seuraavan kerran taas vasta vuoden päästä) ja löydämme iloa ja onnistumista niistä pienistä asioista.

Suosittelen ensi vuoden Lappee-Jukolaa ihan jokaiselle. Maastona se on rehellisesti haastavaa ja varmasti todella paljon hitaampaa kuin tämän vuoden Varsinais-Suomalainen pikamaasto. Ja jos et halua mennä keskellä yötä raivoamaan kartalle/kompassille/lampulle/itsellesi niin tule katsomaan paikan päälle muiden ihmisten tunnelmia. Se on ehdottomasti sen arvoista.

Onnea kaikille Jukolan onnistuneesti suorittaneille. Ensi vuonna nähdään taas. Jos vaikka menisi nopeammin kuin tänä vuonna. Eihän se ikinä mene, mutta vuosi on aikaa ajatella että menisi.