Lapsissa on tulevaisuus

Tämän ja viime viikon aikana on paljon puhuttu siitä, kuinka lapsissa on tulevaisuus. Sen varjolla on kritisoitu koulutus- ja varhaiskasvatuksen leikkauksia.

Olen tietysti samaa mieltä siitä, että lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. Nyt kuitenkin puhun ihan puhtaasti kokemuksesta opettajana ja isänä, en politiikasta tai leikkauksista.

Mitä sitten tarkoitan tällä. No tarkoitan sitä, kuinka paljon minua henkilökohtaisesti ärsyttää seuraavankaltaiset lauseet.

"Nykyään kyllä nuoret on vaan kännykän ääressä tai pelaa videopelejä kaikki päivät..."

"Ei osata edes tunnistaa lintuja tai puulajeja tänä päivänä..."

"Murtomaahiihdon ja sienestyksen taso on romahtanut ihan täysin tämän sukupolven aikana..."

"Nykyään ollaan kyllä ihme hippejä/gootteja/lusmuja/häiriköitä/jne..."

Nämä risoo mua ihan suunnattomasti. Ihan siis todella megalomaanisen paljon, anglismia käyttäkseeni. Tällaista anglismia, jota nuoret käyttää, kun eivät osaa enää edes suomen kieltä. Sekin raivostuttaa kaikkia. Kaikenlaisia hymiöitä ja muita emoticoneja... ja lyhenteitä ja slangia. Ärsyttävää se kun käyttävät omaa kieltänsä. Eivät ees bamlaa mithän kunnohon murreta.

Ensinnäkin nuoret on nuoria ja lapset on lapsia. Tämä tulisi ihan jokaisen ymmärtää kaikessa keskustelussa. Heillä ei ole esimerkiksi lain suomia etuisuuksia tai velvollisuuksia, joita aikuiset nauttivat. Annetaan heille siis ne oikeudet, jotka heille kuuluvat. Ei oleteta heidän olevan aikuisia.

Mitä sitten tulee noihin aiemmin mainitsemiini kuvitteellisiin, mutta lähes jokapäiväisiin sitaatteihin, niin avataan niitä tässä seuraavaksi.

Kyllä, nuoret käyttävät enemmän älypuhelimia kuin vanhempansa tai isovanhempansa heidän iässään. Tässä lienee suurimpana syynä älypuhelimien kehitys viimeisen vuosikymmenen aikana nykyiseen muotoonsa. Kyse ei siis ole niinkään siitä, että nykyajan lapset jotenkin koukuttuisivat täysin tähän teknologiaan, joka on julmaa ja pahaa ja sitä muuten ovat ne lapset ja nuoretkin. Aiemmin kuitenkin näitä samoja demoneita ovat olleet Videot, TV, Radio ja jopa kirjallisuus eri muodoissansa. Aina lapset ja nuoret ovat tehneet väärin.

Ja jos todella juuri se sinun lapsesi on liikaa siellä interwebissä... no se on oikeastaan juuri sinun vastuullasi. Jos lapsesi itkee siitä, että on pakko pysyä kärryillä kavereiden whatsapp -ketjusta... no ei tarvitse. Sinä vastaat lapsesi teknologian käytöstä. Ei koulu, ei kaverit, ei lapsi itse. Sinä vastaat siitä, että hän nukkuu ja liikkuu ja syö järkevästi. Älä syytä älypuhelinta tai ulkoista vastuutasi tietokoneelle.

Lapset tunnistaa lintulajeja ja puulajeja varmasti vähemmän kuin kaksi sukupolvea heitä aiemmin. Sen sijaan lapset puhuvat paremmin vieraita kieliä, lukevat jo alakoulussa fysiikkaa ja kemiaa, harrastavat monipuolisesti taiteita, tieteitä ja monipuolista liikuntaa. Lintujen ja puiden tunnistaminen on hyvää yleistietoa, mutta tiedon määrä ja lapsilta vaadittavien ja opittavien asioiden määrä on monikymmenkertaistunut siitä kun sinä oman herbaariosi keräsit.

Samoin tästä murtomaahiihdosta/pesäpallosta/jne. Kuinkas moni teistä, jotka asiasta mukisee osasi lapsena scootata, skeitata, bleidata, trikata, parkourata tai vaikkapa pelata maahockeya? Lasten liikuntamahdollisuuksia ja liikuntaa tulisi lisätä. Olen tästä samaa mieltä varmasti suurimman osan suomalaisten kanssa. Tämä koskee myös aikuisia. Jokaisen aikuisen tulisi lisätä omaa aktiivisuuttaan ja vasta sen jälkeen mennä mukisemaan lapsille. Ja taas se sinun oma vastuusi omasta lapsestasi.

Nykyään saadaan olla vähän enemmän sellaisia kuin itse ollaan. Ei tarvitse olla vaaleatukkainen pellavapää, joka pelaa jääkiekkoa lähiseurassa ja kuuntelee iskelmää. Ei tarvitse olla tuppisuuna paikallaan istuva, kauniisti hymyilevä ja sisällään kaikkea inhoava pikku kerubi. Saat olla oma itsesi enemmän kuin ehkä koskaan ennen historiassa. Siinä on asia, josta meidän aikuisina pitäisi olla ylpeitä, ei vihaisia.

Ollaan ylpeitä lapsista ja nuorista.

Minä olin tänään äärimmäisen ylpeä ja onnellinen tuntemattoman pikkutytön ja hänen kaverinsa kommentista leikkipuisto ohi kävellessä. Miksi? Koska dialogi tyttöjen kesken meni näin.

-Hei kato, tolla miehellä on Star Wars paita

-Ai mikä?

-No Star Wars paita, kato toi sininen paita, siinä lukee Star Wars

-Niin onki, UUUUUUUUUUUUUUU!!

-STAR WARS!

Miten noista nyt voisi olla olematta ylpeitä? Lapset on huikeita tyyppejä.