Vauvanruoista

(Postaus tapahtuikin vahingossa perjantain puolella eikä tiistaina tai edes torstaina. Tässä on selkeästi vielä hommaa palata kirjoittelun pariin loman jäljiltä.)

Pyryn iltapala muutama päivä sitten oli banaania, ruisleipää, avokadoa, maitoa ja kaurapuuroa. Se söi enemmän iltapalaa kuin minä. On hullua nähdä miten monipuoliseksi ruokailu on muuttunut nopeassa ajassa. Vielä vähän aikaa sitten kelpasi vaan sileäksi muussatut soseet ja maito. Nyt voi syödä hedelmiä, leipää, ihan oikeaa ruokaa pieninä paloina ja tavallista lehmänmaitoa itse mukista.

Reissun päällä tuli huomattua miten kovin erilaista on lapsen ruokailu eri puolella maailmaa. Uudessa-Seelannissa on täysin normaalia, että lapsi tosi pienenä alle puolen vuoden ikäisenä imeskelee ja maistelee esim. luita, hedelmiä, kasviksia jne. Meillä taas suositaan soseutettuja ja hyvin sileitä ruokia aika pitkällekin. Pyrykin ekoja kertoja oikeaa ruokaa (makaronilaatikkoa) syödessään oksensi monta kertaa illan aikana, mutta ei tiedetä oliko se koostumus, mausteet vai ihan vaan mahatauti.

Oltiin varmoja, että matkalla on vaikeaa syömisen kanssa ja pakattiin tosi paljon tuttuja juttuja  mukaan varmuuden vuoksi.

No syöminen oli hankalaa, mutta lähinnä tuttujen juttujen osalta. Kun alettiin tarjoamaan paikallisia kurpitsapohjaisia ruokia, oikeaa ruokaa soseiden sijaan, tuoreita hedelmiä ja maustettuja lastennaksuja Aussilaisesta supermarketista niin johan alkoi maistumaan. Kurpitsasta tehdyt pikkunaposteltavat ja tomaattijauheella maustetut maissinaksut oli parasta mitä on vastaan tullut.

Kotona ei ollut koskaan syönyt lämmittämätöntä ruokaa. En kyllä tiedä oliko tarjottukaan. Reissussa meni kylmänä maissikanasose ihan tosta vaan.

Paikalliset yrittää vältellä "oikeiden" kurpitsapohjaiden ruokien tarjoamista kun ovat niin makeita verrattuna moniin muihin ruokiin. Pyryn mielestä ilmeisesti makeampaa kuin vaikkapa suomalainen persikkasose. Ehkä vaan Pyry on jo tosiaan niin maailmanmatkaaja tässä vaiheessa, että maassa maan tavalla. Lupailee hyvää, jos joskus lähdetään muualle pidemmälle tietysti.

Nyt syödään sitten jo ihan oikeaa ruokaa. Tänään oli lautasella kalaa, perunamuussia, porkkanaa, parsa- ja kukkakaalia. Syötäväksi näistä kelpasi lähinnä paahtoleipä, joka siis ei ollut edes tarjolla. Vähän vielä harjoitellaan kaiken syömistä.

On kyllä hurjaa miten alle vuodessa muuttuu punaisesta toukasta tyypiksi, joka osaa itse juoda nokkamukista ja erottaa paistetun kalan paahtoleivästä. Tai heittää palloa seisten tai ottaa askeleita, mutta ne on sitten eri postauksen juttuja.