Harhaluuloja

Luulin kaksi vuotta sitten, että muutto vähän yli viisikymmentäneliöisestä kaksiosta isompaan asuntoon tarkoittaisi loputonta tilan määrää. Huoneita oli niin paljon, että ei aina edes tiennyt missä toinen ihminen on.

Luulin vuosi sitten, että kirjahyllyissä säilytetään kirjoja ylhäältä alas asti. Olin siinä uskossa, että kirjahyllyn tehtävä on säilyttää kirjoja siististi ja niin, että ne on helppo sieltä löytää.

Luulin, että meidän uudessa talossa on leveät käytävät. Ajattelin, että onpa mukavaa kun voi vaan kulkea paikasta toiseen ihan noin vaan.

Luulin, että sauna on saunomista varten. Että se on paikka, johon ei enää tarvitse pienen asunnon jälkeen säilöä tavaraa.

Luulin aika paljon asioita ennen kuin Pyry syntyi.

Luulin myös, etten ikinä heltyisi pienen ihmisen ensimmäisiin asioihin.

Luulin, etten osaisi nauraa vauvan naurun kanssa.

Luulin, että tietäisin mitä tehdä silloin kun on ongelmia, koska olen selvittänyt asioita.

Luulin, että en osaisi yhtään mitään, koska en tiennyt.

Kaiken kaikkiaan...

Aika paljon harhaluuloja on karissut tässä kohta vuoden aikana. Ihan hullu vuosi.