tiistai 11. marraskuuta 2014

Koirista ja vauvoista

Tuikku tuli meille syyskuussa 2009. Oltiin silloin seurusteltu Liisan kanssa vajaa yhdeksän kuukautta ja asuttu yhdessä puolisen vuotta. En muista mistä ajatus koiraan lähti, mutta nopeasti se meni ja huomattiin, että meillä asusteli pieni lounasmetwursti.

Lounasmetwursti vuodelta 2009

Nyt se on sitten vähän yli viisivuotias ja ihmettelee, että mikä tämä uusi pikkukaveri on.

Tuikun ja Pyryn suhde on mennyt hauskan kaavan kautta.


  • Tuikku ihmetteli mikä tyyppi on sellainen, että vaan huutaa ja makaa. Ei kiinnostanut.
  • Tuikku ihmetteli miksi tyyppi makaa edelleen vaan. Alkoi jo kuitenkin vähän kiinnostaa.
  • Tuikku ihmetteli miksi tyyppi vieläkin makaa. Oli niin kiinnostava tyyppi, että piti koko ajan maata joko kopan vieressä, alla tai ainakin olla kurkkimassa aina kun mahdollista.
  • Pyry siirtyi pois kopasta maahan makoilemaan. Tuikku kävi tökkimässä, totesi että tylsä tyyppi ja kiinnostus lakkasi.
  • Pyry alkoi kääntyilemään ja pyörimään. Tuikkua ei voinut vähempää kiinnostaa. Ihmetteli miksi tyyppi ylipäänsä edelleen oli meillä.
  • Pyryn huutaminen, tekeminen, itkeminen, makaaminen ja ylipäänsä kaikki lähinnä ärsytti Tuikkua. Tuikku makasi suurimman osan ajasta jossain nurkassa. Oli superonnellinen aina kun pääsi lenkille ilman vaunuja.
  • Pyry lähti liikkeelle. Tuikku ihmetteli, että hetkinen onko toi se sama tyyppi. Nyt sen eteen oli kiva mennä makoilemaan ja heiluttelemaan tassuja. Pyry ei tajunnut vielä tässä vaiheessa Tuikun olemassaoloa lainkaan.
  • Pyry alkoi tajuta Tuikun olevan joku elävä olento. Siitä pystyi tarttumaan hyvin kiinni. Tuikku ymmärsi, että kun Pyry tarttuu turkista kiinni niin se ei ole kivaa. 
  • Tuikku tajusi, että kun menee tarpeeksi lähelle Pyryä että se tajuaa Tuikun olevan lähellä, mutta niin kauas ettei Pyry yletä tarraamaan turkkiin, saa hassuja äännähdyksiä.
  • Tuikku hoksasi, että Pyry kuuluu porukkaan ilmeisesti pysyvästi. Siksi sen sängyn viereen on hyvä kävellä kovaäänisesti aina kun se yöllä pitää ääntä.
  • Pyryn vauhti lisääntyi aika nopeasti. Se tajusi, että jos Tuikkuun törmää niin sen saa liikkeelle. Samoin Tuikulta voi ottaa tavaroita suusta. Tuikku ei tajunnut mitään, mikä on aika yleistä.
  • Tuikku tietää, että kun Pyry on lattialla niin rauhallista saa vain menemällä johonkin näkymättömiin. Varma keino sen sijaan saada Pyry luokse on ottaa joku tavara suuhun, joka ei ole Pyryn.
  • Pyry tietää, että Tuikulle ei saa antaa ruokaa. Tai ei se sitä oikeasti tiedä, mutta me kovasti sanotaan sille asiasta aina kun se tekee niin. Tuikku tietää, että talossa on ekaa kertaa, joku joka antaa ruokaa suoraan pöydästä.
  • Pyry ja Tuikku on tullut tilanteeseen, jossa toisen mielestä toiseen törmääminen, kaataminen, tarttuminen ja kaikenlainen koskeminen on hauskaa. Toisen mielestä taas mukavaa on nuolla, tökkiä, taklata ja istahtaa päälle. Aina joskus nämä jutut menee myös aika lailla ristiin.  
Koiran ja vauvan suhteesta on kirjoitettu ja puhuttu tosi paljon. Meillä on onni siinä, että on koira joka on aina ollut samanlainen luonteeltaan kuin nytkin. Tottakai me tiedetään, että se on eläin ja laumaa ja kaikkea muuta. Mutta sen kanssakäyminen Pyryn kanssa on jotenkin hauskaa ja luontevaa. Ne on kumpikin osa tätä karvaperhettä.

Tuikku isompana, mutta yhtä höhlänä.

Onneksi meidän karhut tulee kaikkien kanssa toimeen ilman sen suurempia kasvukipuja. Pyry ja Tuikku molemmat tykkää esimerkiksi syödä niitä saadessaan siihen mahdollisuuden. Karhut taas tykkää oleskella ja katsella. Joskus potkivat munille.


0 comments: