Lapset, nuo yhteiskunnan huutavat riippakivet.

Isä ja lapset heitettiin ulos Citymarketista

On ollut mielenkiintoista seurata muutaman viime päivän aikana keskustelua sosiaalisessa mediassa tästä tapauksesta. Yksityiskohdathan eivät uutisesta selviä, mutta ovat aivan ilmiselviä kaikille asiaa kovaan ääneen facessa tai twitterissä kommentoiville.

Muutama poiminta keskustelusta johon olisi tehnyt mieli kommentoida. Koska en kuitenkaan jaksa (yleensä) osallistua tarpeettomaan kiukutteluun netissä, kirjoitan mielipiteeni mieluummin tänne.

"Kyllä sieltä kaupasta yhtä lailla poistettaisiin huuteleva humalainen."
 Neljävuotias lapsi ei muuten ole huuteleva humalainen.

"Yllätten perheen äiti kertonut nimeään lehteen. Olisi ihmeessä kertonut niin olisi voinut suoraan haukkua tämän äidin oikein nimellä."
Mitäs helvettiä tämä sitten olisi auttanut? Että tulee parempi mieli kun saa kohdistaa oikeutetun nettiraivonsa tilanteesta, jossa ei itse ollut mukana niin toiseen ihmiseen. Ai että kun tuntuis hyvältä sanoa sille tyypille suoraan nimellä, että idiootti. Ai että tuntuis hyvältä.

"lapselle voi kertoa ettei TÄNÄÄN osteta lelua! ja johdonmukaisesti kasvatettu lapsi ymmärtää ettei osteta!!!!!!"
Uskottavuus menee TOISEN huutomerkin kohdalla. JOHDONMUKAISESTIKIN kasvatettu lapsi saattaa KOETELLA rajoja tai HUUTAA ilman SYYTÄ!

" Tämä "huutajakakara" on ollut 4 vuotta vanha. Eikö sen ikäisen lapsen pitäisi jo ymmärtää puhetta?"
Ei sen muuten aina pitäisi. Ei todellakaan tarvitse. Se on ihan lapsikohtaista ja sitäpaitsi lapsen kyky käsitellä omia tunteitaan kehittyy aika hitaasti aina tuonne pitkälle nuoruuteen ja aikuisikään. Ja ihan kaikilla se ei tunnu onnistuvan aikuisenakaan.

"Tämä "vaikeampi lapsi" kuulostaa samalta konseptilta kuin "ongelmakoirat" toisaalla."  
Jee! Lapset on yhtä kun koirat -kommentti. Pakollinen win-argumentti.

Mutta näistä kommenteista pisteet kaikille ihmisille, kun ovat kirjoittaneet ne omilla nimillään ja julkisesti, arvostelunkin uhalla. Vauva.fi -keskusteluhan lähtee sitten taas anonyymina ihan uusille raiteille. Keskustelu itkevästä vauvasta bussissa nappasi ihan mahtavia sävyjä.

"Metelöijä lähtee eikä sen uhrit. Täysin sairasta logiikkaa että kun joku terrorisoi toisia ihmisiä niin muiden pitää sitten lähteä pois. Kyllä se terrorisoija lähtee koska hän on ainoa syyllinen."

"Vain huonojen, kelvottomien vanhempien lapset itkevät, riehuvat tai raivoavat julkisilla paikoilla. Kannattaa muistaa se että julki-itkuisten lasten taustalla saattaa olla kotiväkivaltaa, seksuaalista ahdistelua jne! Älkää viattomia lapsia siitä syyttäkö."

"Sinä olet sen pennun hankkinut. Jos et osaa sitä kasvattaa ja kontrolloida niin anna se pois. "

"En ymmärrä miksi pitää hankkia sitä pentua, jos ei ole varaa omaan autoonkaan?

Auto nyt kuitenkin on välttämättömin väline, jos vauvan saa.
Tämä on nyt sitä minä minä kultuuria. Ei ajatella muita vaan tullaan riehumaan julkisiin kulkuneuvoihin vauvan varjolla."

"Vaikka olisi provo niin MIKÄ SIINÄ OIKEIN ON etteivät aikuiset ihmiset osaa jälkikasvuaan kaitsea. Joka ikinen kerta on bussissa, lentokoneessa, junassa, teatterissa, konsertissa, leffassa jne. joku joka ei katso asiakseen viedä itkevää lastaan pois paikalta. Saksassa ellei vanhempi tajunnut itse, heidät ohjattiin ulos."

 Tiedänhän minä, että noista iso osa on trolleja, provoja ja vaan yksinkertaisesti tylsyyttä tai hölmöyttä. Mutta mun suosikiksi nousi tuo viimeinen kommentti, jossa kerrotaan kuinka AINA on niitä vauvoja. Ja hauskasti tuota väitettä suoraan lukien Saksassa heitetään lapset lentokoneesta ulos, jos eivät ole hiljaa. Tehokasta, joskin hiukan Spartalaista.

Vielä yksi kommentti, johon pitää tarttua.

"Cittarin jälkeen ihmiset uskaltavat puuttua aiempaa helpommin, kun joku asia ottaa päähän."

Cittarin jälkeen. Ihan mahtavaa. Mä ainakin aion tästä eteenpäin puhua ajasta ennen Cittaria ja ajasta Cittarin jälkeen. "Kyllä minä lapset muistan kun ennen Cittaria vielä vauvat huusivat ja lapset kiukuttelivat. Nyt onneksi ihmiset tulevat sanomaan, jos ottaa päähän." Ihan huippua.

Loppuun pitää kirjoittaa tietysti mun oma mielipiteeni asiasta. Tehdään se nasevasti lyhyenä luettelona.

• En tiedä mitä teen, jos Pyry joskus vetää raivarit kaupassa. Todennäköisesti jatkan ostoksia ja pahoittelen, jos jotakuta asia selkeästi häiritsee. En lähde varmaankaan vapaaehtoisesti pois ellei vaikka Liisa jää tekemään ostoksia loppuun, mutta poistun varmasti asiallisesti, jos kaupan työntekijä niin pyytää.
• En aio soittaa asiasta iltalehteen, koska en usko, että se auttaa. En myöskään usko kokeneeni tilanteessa niin suurta vääryyttä, että sen julkituomisessa olisi järkeä. Jos oikein ärsyttäisi, ottaisin yhteyttä suoraan kauppaan.
• En ymmärrä someraivoa. En ymmärrä raivoa, joka asiassa on syntynyt. En ymmärrä vitutusta, joka asiasta syntyy. Mutta toisaalta en ole koskaan ymmärtänytkään ja olin tätä mieltä jo ennen kuin sain oman lapseni.
• Kestän huomattavasti paremmin lapsia kuin tyhmiä aikuisia.Tyhmät aikuiset määrittelen tietenkin minä itse, koska se on aika subjektiivistia, minkä tyhmäksi kokee.
• Olen sitä mieltä, että kenenkään ei tarvitse ymmärtää huutamista, kiukuttelua ja huonoa käytöstä tai myöskään hyväksyä sitä. Omasta mielipiteestä menee vaan teho täysin, jos et osaa itsekään käyttäytyä asiallisesti.
• Jos joku tulee joskus kertomaan minulle kuinka ärsyttävää Pyryn käytös on ja kuinka he eivät asiaa vaan nyt kestä yhtään niin minä tarjoan kahvit/teen/kaakaon mielipahasta. Jos haluat niin voin tarjota myös keskusteluseuraa, jos ei ole kauhea kiire johonkin.
• Mä tiedän, että en edusta kaikkia ihmisiä, mutta nämä onkin mun mielipiteet. Jokaisella on oikeus omiinsa. Ne vaan kannattaa yrittää esittää järkevästi. Sekin on vaan mun mielipide.