Pakko on pa**a porkkana (kotihoidontuen uudistuksesta)

Joskus pitää kirjoittaa vakavampaakin tai ainakin jollain tavalla yhteiskunnallisesti koskettavaa asiaa. Nyt on ollut kauheasti esillä tämä kotihoidontuen säästö- eikun rakenneuudistus. Tästä saatiinkin jo sitten mun kantani asiaan selväksi hetimiten. Eli jos ei kiinnosta lukea mielipidekirjoitusta faktan tai puhtaan huonon huumorin sijaan niin kannattaa klikkailla vaikka infogrammeihin :)

Yleensä jos en ymmärrä jotain yritän ottaa siitä selvää. Nyt tämän lakialoitteen kohdalta on tullut enemmän seurattua mediaa kuin etsittyä faktoja tilastokeskuksista. Lisäksi tietysti isänä oleminen tekee musta aiheen automaattisen asiantuntijan.

Me ollaan erilainen perhe. Ei siksi, että Liisa on jäänyt kotiin Pyryn kanssa, vaan siksi että meillä Liisa tienaa enemmän palkkaa kuin minä. Tämä ero on ollut jo kun alettiin seurustelemaan, eikä se ole siitä mihinkään muuttunut. Raha ei siis ole aina se ainoa motivaattori siinä kuka jää kotiin. Ei se ollut sitä ainakaan meidän kohdalla.

Uudistuksen puolustajat puhuvat siitä kuinka tämä saa aikaan sen, että useampi mies jää kotiin hoitamaan lasta, naisten asema työelämässä paranee, vähitellen patriarkaalinen yhteiskunta muuttuu tasa-arvoisemmaksi ja kaiken kaikkiaan maailmaan mahtuu hyvää ja kaunista enemmän kuin koskaan ennen. Jotenkin ihmeen tavalla vielä työn määrä ja työ lisääntyvät, koska tälle nykyiselle hallitukselle työ ja työn määrä on ainoat hyveet maailmassa.

Mikään ei tue väitettä, että isät jäävät enemmän hoitamaan lasta. Tällä hetkellä suhde isien ja äitien välillä oli A-studion prosenttien mukaan noin 94-6. Tämä ei varmasti kuvaa sitä määrää parisuhteista, joissa mies tienaa enemmän kuin nainen. Tämä ei varmasti kuvaa myöskään sitä määrää, jossa isät haluaisivat jäädä kotiin. Onko asiaa tutkittu, pilotoitu, testattu tai simuloitu? Ei, mutta näennäinen tasa-arvo on tärkeämpää kuin oikea valinnan mahdollisuus. Itse asiassa näin sanoo ihan aihetta tutkinut henkilö. "Uudistus ei perustu minkäänlaisen tutkimukseen, sanoo perhepoliittisia asioita pitkään tutkinut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Minna Salmi. Hänen mukaansa varsinkin perhevapaiden tasa-arvoistaminen on epärealistinen tavoite." (yle)

Naisten asema työelämässä voi parantuakin. Tähänkään ei kuitenkaan ole otettu kantaa. Ennemmin kuin estämällä lapsen hoito kotona olisi ehkä syytä puuttua siihen kuinka törkeästi nuoria naisia sivuutetaan esimiesasemia jaettaessa, työhaastatteluissa ja vakinaisissa työpaikoissa mitä moninaisimmilla syillä. Tosiasiahan on kuitenkin se, että taustalla on työnantajan ajatus siitä, että nainen kuitenkin katoaa lisääntymään. Kun lapsella on kaksi huoltajaa voitaisiin työnantajan kulut laittaa puoliksi huolimatta siitä kuka lasta kotona hoitaa. Näin osa kuormituksesta voisi poistua. Valitettavasti asennevammoja sekään ei poista.

En ole nähnyt yhdenkään poliittisesti sitoutumattoman asiantuntijan vielä olevan lakiuudistuksen puolella. Sen sijaan olen nähnyt nuoren poliitikkosukupolven huutelevan asiantuntevia kommenttejaan milloin puhujanpöntössä, milloin twitterissä. Itse uskon mieluummin esimerkiksi MLL:n asiantuntija Esa Iivosta. "Suuri osa äideistä on palannut omiin työpaikkoihinsa kotikauden jälkeen, mutta ongelma tänä päivänä on se, ettei tunnu olevan työpaikkoja, joihin palata." (yle)

On mun mielestä täysin käsittämätöntä, että hallitus joka puhuu liberaalimman, avoimemman ja yksilön vapauksia kunnioittavamman (lue epätasa-arvoisemman) puolesta, kannattaa selkeitä pakkokeinoja näinkin tärkeässä perhepoliittisessa kysymyksessä.

Mua ei edes lopulta haittaisi lain voimaantulo, jos siitä uskallettaisiin puhua ihan rehellisesti leikkurina. Sen tarkoitus on leikata kotihoidon tuen käyttäjiä radikaalisti. Ongelmana vaan on se, että joku näppärä huomasi, että saadut säästöt menee päivähoidon kustannusten jyrkkään nousuun ja siihen, että myös ihan reaaliverotulot tippuu, jos se heikommin ansaitseva osapuoli mies tai nainen menee töihin paremmin tienaavan sijasta. Sen takia ei voida puhua säästöstä kun ei tiedetä tuleeko sitä vai ei. Ei voida myöntää, että tässä saatettiin vähän mokailla tässä koko hommassa kun mietittiin sitä vaan poliittisesti eikä järjellä.

Tuntuu siltä, että tällä hetkellä hallituksella on kaikki ihan hemmetin sekaisin. Siellä on tärkeämpää napsia irtopisteitä PM:n suuntaan ja päästä friendsiehin tai belfieihin kuin osoittaa minkäänlaista oikeaa valtiomiesmäisyyttä. Ministeriksi pääsee kaverit, ei pätevät. On ihan käsittämätöntä, että valtamediassakin ministereitä mietittäessä voi toimittaja kirjoittaa, että tynkäministerille kokemattomuus ei ole haitta. "Se­kä Aut­to et­tä Grahn-Laa­so­nen ovat mo­lem­mat en­sim­mäi­sen kau­den kan­sa­ne­dus­ta­jia, mut­ta pät­kä­mi­nis­te­ril­le tä­mä ei ole ko­vin iso taak­ka. Nuo­ruus ja tuo­reus ovat Stub­bin tal­lis­sa etu." (HS)

Kun joku lyö mulle faktaa tiskiin (tai löydän sitä itse) niin olen ihan valmis muuttamaan kantaani tässä asiassa. Jos laki tulee voimaan niin varmasti mennään sen mukaisesti. Tosin tällä hetkellä ollaan tekemässä niin muutenkin. Tällä hetkellä mä olen kuitenkin sitä mieltä, että lakiehdotus on huono. Se on säästötoimenpide, joka ei säästä. Se on rakennemuutos, jolla ei saada muutosta, mutta tehdään pakkoa. Se on asiantuntijoiden ja lakia kohtaavien karsastama. Mulle nuo perustelut riittää siihen, että kyseessä on huono lakiehdotus.

Jos kyseessä sen sijaan on lakiehdotus, joka voidaan vetää pois juuri ennen eduskuntavaaleja irtopisteiden toivossa niin kyseessä on ihan älyttömän iso ajan ja resurssien haaskaus valtion kannalta. Valitettavasti vaalitulokseen sillä voi olla vaikutusta. Jos näin käy niin pisteet poliitikoille. Hienosti pelattu.