tiistai 23. syyskuuta 2014

Kotihoidontuen kirjoittamisesta innostuneena - subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta.

Kotihoidontuki tuli käsiteltyä oman mielipiteen kohdalta jo tossa pari päivää sitten. Koitetaan nyt sitten mennä seuraavaan poliittiseen aiheeseen, kun on vauhtiin päästy.

Kotihoidontuen kanssa on keskusteltu jonkin verran subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Se on vähän niinkuin lapsilisät, maksuton opiskelu tai vaikka virkasuoja. Se on pyhä asia, josta puhuminen aiheuttaa välittömästi ihan älyttömän sopan. Jos tämän saman blogitekstin kirjoittaisi vauva.fi -palstalle niin saisi melko tehokkaasti kommentteja ja erinäisiä ala- ja yläpeukkuja. Onneksi mun blogin lukijamäärät on aika paljon pienemmät. (Tosiasiassa jos blogin lukijamäärät olisi jotain vauva.fi -sivuston suuntaista ni mä tanssisin joka ilta ihan vaan fiilistelystä. Olishan se siistiä.)

Mä en usko subjektiiviseen päivähoidon oikeuteen. Mun mielestä se on tyhmä ajatus. On tyhmää tarjota mitään julkista palvelua ilman rajoitteita. Päivähoidossa on toki eri maksuluokat ja erilaisia vaihtoehtoja miten sitä käytetään, mutta loppujen lopuksi lapsi on oikeutettu valtion hoivaan ja varhaiskasvatukseen aina kun vanhemmat niin tahtoo ja lapsi on tuon alle kolme vuotta.


Hallituksen tarkoituksena oli rakennemuutoksen osana rajoittaa tätä oikeutta silloin kun vanhemmista jompikumpi on kotona äitiys-, isyys-, vanhempain-, tai hoitovapaalla.

Tässä on muuten yksi iso virhe tuon kotihoidontuen leikkaamise... uudelleenjärjestelyn kanssa. Kun äitejä tulee jäämään pois kotihoidontuelta työttömyyskorvauksille niin oikeus päivähoitoon säilyisi, jolloin itse asiassa kuntien ja valtion kuorma kasvaa aika paljon enemmän kuin pelkällä kotihoidontuella, joka on pirun edullinen tapa valtiolle.

Joka tapauksessa tuosta päivähoito-oikeuden rajaamisesta. Tämä seuraava on ihan taas puhtaasti mielipidettä vailla sen suurempaa faktatietoa. Arvostan kovasti varhaiskasvatusta ajatuksena ja tiedän mitä työ siellä on. Sitäkin suuremmalla syyllä mä rajaisin oikeutta.

Tästä on rehellisesti puhuttu ihan säästötoimenpiteenä ja kerrottu kuinka monta miljoonaa se säästää sieltä ja täältä. Siksipä luonnollisesti kuntaliitto ja työnantajat ovat kaikki tämän takana isosti julistelleet. Yleensä mikä tahansa asia, jota työnantajapuoli kannattaa niin mä suhtaudun alkuun tosi kriittisesti, mutta tässä asiassa olen jotenkin ihan samaa mieltä ollut alusta asti.

Jos vanhemmilla on toinen tai useampia lapsia kotona hoidettavana toisen huoltajan kanssa niin esitetty rajaus puolipäivähoitoon on mun mielestä ihan ehdoton vähimmäismuutos, joka on syytä tehdä. Mä en vaan näe yhtään ainutta syytä sille miksi toisen lapsen tulisi olla päivähoidossa, jos sisarus on kotona.

Puhutaan paljon lapsen oikeudesta tuohon varhaiskasvatukseen ja kuinka se hyödyttää lasta koulupolulla. Esimerkiksi Elina Hirvonen kirjoitti vuosi sitten seuraavasti "Lapsen näkökulmasta päätös on järjetön. Tutkimusten mukaan varhaiskasvatus hyödyttää lasta enemmän kuin mikään myöhempi koulutus." (HS)

Tutkimus johon myös esimerkiksi MLL viitannee omassa kannanotossaan viime toukokuulta (MLL) on kuitenkin tehty ulkomailla, jossa koko koulupolku on täysin erilainen kuin Suomessa ja varhaiskasvatus on usein yksityistä tai koulupolku alkaa jo 4-5 vuotiaana jolloin Suomessa puhutaan vielä varhaiskasvatuksesta.

Suomalainen peruskoulu ja sen opetussuunnitelmat ovat sellaiset, että tasa-arvo oppilaiden kohdalla varmastikin toteutuu nimenomaan varhaiskasvatuksen tuella kun kyseessä ovat 5-6 -vuotiaat. Tätä nuorempien kohdalla varhaiskasvatuksen hyödyt ovat ihan varmasti merkittävät, mutta dataa siitä miten suuri vaikuttavuus niillä on suomalaisessa koulussa, jossa asiat kerrataan moneen kertaan ops:n sisältöjen osalta ei oikein ole.

Olisi mukavaa myös löytää tutkimustulosta siitä vaikuttaako lapsen päivähoito sisaruksen ollessa kotona vanhempien tai sisarusten väliseen suhteeseen jotenkin? Mututuntumalla en uskalla sanoa asiaan mitään. Miksi sitten olen sitä mieltä, että oikeus päivähoitoon ei olisi ehdoton tällaisessa tilanteessa. Se on tämä mielipideasian ihanuus. Kaikella sillä tiedolla mikä mulla on olen tätä mieltä. Tieto on vähäistä eikä asiantuntijatietoa, mutta sen pohjalta mä näin ajattelen.

En usko siihen, että ihmisillä on mitään absoluuttisia periaatteita tai totuuksia. Kaikella on hintansa. Aina se ei ole rahaa vaan ihan mitä muuta tahansa. Mulla se on yleensä tieto. Siinä vaiheessa kun tarpeeksi tietää (omasta mielestään) niin ottaa kantansa. Jos ei tiedä tarpeeksi niin pysyy siinä kannassa tasan niin kauan kunnes toisin näytetään fiksusti.

Sosiaaliset, terveydelliset tai muut vahvat perusteet huomioiden subjektiivisen päivähoidon oikeudessa sitä voisi hyvin rajata. Mun mielestä myös maksuja voitaisiin ylemmissä tuloluokissa korottaa huomattavasti, mutta se menee taas niin paljon vasemmistoajattelun suuntaan, että vaikutan ihan kaksimieliseltä tässä kirjoituksessa.

On mukavaa olla poliittisesti sitoutumaton kun voi poimia omasta mielestään parhaat ajatukset kaikilta. Palmian yhtiöittäminen olisi mun mielestä fiksua, mutta kannatan JHL:n lakko-oikeutta asiassa. Päivähoito-oikeutta voitaisiin rajata, mutta maksuja voitaisiin myös korottaa.

Se lapsen etu on tämä mistä usein puhutaan. Mitä jos kysyttäisiin sitä asiaa siltä lapselta siis? Myös silloin kun luullaan ihan varmasti tietävämme paremmin.

Olipa sekavaa tekstiä, melkein prosessikirjoitusta.

0 comments: