torstai 4. syyskuuta 2014

Mä en tykkää, miksi mun lapsenkaan pitäisi tykätä?

Oon viime aikoina törmännyt erikoiseen ilmiöön ihan joka puolella mun elämää. Mä en tiedä onko sille joku virallinen termi, mutta ainakin se liittyy sosiaalisen oppimisen malliin (kasvatustieteilystä on hyötyä ihmiset). Mä oon huomannut miten äärimmäisen helppoa on siirtää lapselle omia arvoja. Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta viime aikoina ne arvot, joita mä olen huomannut eri tilanteissa lapsille siirretyn on ihan käsittämättömiä.

Vihaa, epäluuloja, pelkoa, ahdasmielisyyttä, uudistumisen pelkoa ja ihan suoranaista typeryyttä. Nämä kaikki on tietysti vaan mun omia näkemyksiä, koska mun ajatusmaailmani on erilainen. Moni tosi fiksu tyyppi, joita tunnen ajattelee että mä olen ihan älyttömän naiivi esimerkiksi siinä miten mä suhtaudun maahanmuuttajiin Suomessa. Mun ajatukseni taas heidän mielipiteistään on lähinnä sellainen, että näen vain kyynisyyttä ja pessimismiä.

Sitten mä mietin, että mitä mä tulen siirtämään Pyrylle, tietämättäni tai tarkoituksella. Mä haluaisin niin paljon, että siitä tulee utelias, avoin, rohkea, uudistuva, persoonallinen, kiltti ja järkevä. Mutta tarkoittaako se, että mä teenkin siitä keskittymiskyvyttömän, sopeutumattoman, yliluottavaisen ja naiivin taivaanrannanmaalarin.

Mitkä niistä mun arvoista ja ajatuksista on ihan oikeasti sellaisia, että ne haluan Pyrylle mukaan elämään? Ja miten voi huolehtia siitä, että ne ihan oikeasti tarttuu sille mukaan? On tosi helppo huomata kun televisiossa joku puhuu vaikkapa näistä pinnallaolleista sossun lastenvaunuista, että tolla on arvot aika erilaiset kun mulla. Mutta mitä jos mä puhun aivan yhtä tyhmiä jostain muusta asiasta nyt ja tulevaisuudessa ja se on just se mitä Pyry nappaa. Enkä mä kuitenkaan voi tai edes aio varoa kaikkea sanomisiani sen edessä. Kunhan kiroilun nyt edes pystyis välttämään, että se ei kouluun mennessä toistele ihan jatkuvasti perkelettä tai muita voimasanoja.


Mä vaan toivon ihan tosi paljon, että kaiken sen jälkeen mitä mä pystyn sanomaan, tekemään ja olemaan isänä, Pyrystä tulisi jotain alla olevan kaltaista. Silloin olisi ainakin meikäläinen ylpeä itsestäni.

(Mä en vaan koskaan pysty hommaamaan itselleni noin koolia partaa tai olemusta, kuin tuolla isällä.)

0 comments: