Lapsi muutti

Pyry muutti vähän yli viikko sitten. Ajattelin kirjoittaa asiasta hetimiten, mutta sitten se jotenkin unohtui kaikkien pitkien yöunien ja muiden asioiden keskellä.

Jossain vaiheessa muutama viikko aikaisemmin Pyry alkoi huutamaan öisin. Ihan joka yö, monta kertaa kaveri heräsi ja huusi pitkiä pätkiä. Maito tai pitkät sylissäpitämiset auttoi, mutta sänkyyn ei enää rauhoittunut. Pelailtiin useampi yö ja kelattiin, että mistähän homma johtuu. Lopulta päädyttiin siihen, että kun oli syönyt vielä öisin yhden maidot niin huusi varmaan nälkäänsä tai tottumusta siihen, että yöllä maitoa tulee kun herää.

Pistettiin pinnasänky pihalle makkarista ja seinän taakse työhuoneeseen. Muutamia muita siirtoja (tietsikka olkkariin, hyllyjen siirtelyä ym.) myöhemmin pari vuotta työhuoneena ollut pikkumakkari on nyt sitten Pyryn ihan oma huone. Meikäläinen kirjoittelee blogia olkkarin nurkassa työpöydän ääressä ihan kuin ennenkin. On vaan helpompi seurata telkkarista esimerkiksi Suomen ja Färsaarten futismatsia tästä kuin toisesta huoneesta.

No mitäs muita asioita sitten muuttui?

Pyryn kanssa käytettiin jonkinlaista tassuttelun muotoa. Yöruokailut loppui ja muutamien todella vaikeiden öiden jälkeen alkoi homma muuttua helpommaksi. Nyt kaveri nukkuu putkeen semmosen kahdeksan ja yhdentoista tunnin välisiä mittoja. Saattaa yöllä herätä mökisemään, mutta melkein aina nukahtaa saman tien. Aamuisin herää monesti pidemmäksi aikaa itsekseen pyöriskelemään, mutta saattaa vielä nukahtaa silloinkin.Tyyppi on huomattavasti pirteämpi aamuisin ja menee nukkumaan illalla suhteellisen säännölliseen aikaan.

Me nukutaan kumpikin Liisan kanssa ihan eri tavalla. Oli jotenkin hullua kuulla kun Liisa sanoi, että nukkui ensimmäistä kertaa vuoteen yli kuus tuntia kerralla. Me ei herätä kaikkein pienimpiin töhinöihin tai kolahduksiin ja ei tuu koko ajan tarvetta käydä katsomassa onko kaveri vielä siellä sängyssä. (Kohta tosin joutunee tekemään sitäkin taas kun se nousee seisomaan tukea vasten jo vähän liian innokkaasti omaan taitotasoonsa nähden).

Sitten semmosia pienempiä juttuja. Mä voin aamuisin rauhassa katella tavaroita omassa makkarissa töihin lähtiessä. Sängyssä voi lukea valo päällä. Nukkumaan voi mennä ihan rauhassa ja varoa vaan ettei astu koiran päälle. On mukavaa herätä aamulla ja tajuta, että voi vaikka jutella ilman, että herättää Pyryn välittömästi.

Pyry taas saa puolestaan nukkua rauhassa ilman, että kone surisee seinän takana. Se saa pimeän huoneen, jossa iskä ei kuorsaa ja pyöri. Koira ei koko ajan tikitä pitkin lattiaa ja ylipäänsä saa nukkua rauhassa kaikilta meidän metelöinneiltä.

Me mietittiin jossain vaiheessa paljon, että koska Pyry siirtyy omaan huoneeseen. Mietittiin hyviä ja huonoja puolia ja ylipäänsä kelailtiin, että mitähän siitä tulee. Lopulta sitten tilanne tulikin siihen, että elämä oikeastaan vaan ilmoitti nyt olevan hyvä aika.

Hyvin tuo on tähän asti mennyt. Mutta jos nyt jotain on tässä oppinut tämän vuoden 2014 aikana, niin mitään ei kannata juhlistaa hirveän aikaisin. Asiat menee just niinkuin ne menee.

Pyry muutti. Kyllähän se on erilaista. Mutta erilainen ei aina oo huonompaa. Edes silloin kun se erilaisuus jännittää.