2 minuuttia - Typerä käytös

Somessa levisi ylen artikkeli, jossa käsiteltiin jäähyä rangaistuksena. Se sitten kirvoitti mut miettimään ylipäänsä lapsen rankaisemista ja erilaisia tapoja "korjata" lapsen käytöstä. Ennen kaikkea artikkelin jakamisen aiheuttama keskustelu on kuitenkin saanut mut miettimään näitä rangaistuksia ihan uudelta kantilta.

Jäähyrangaistuksen tehottomuutta pohdittiin artikkelissa TIME-lehden artikkelin kautta. Artikkeli on sisällöltään lähes kokonaan mainosta kirjoittajan uudelle No-Drama Discipline -kirjalle. Tämä ei tietysti välttämättä aiheuta sitä, etteikö jossain asiassa olisi perää, mutta itse tutkimuksen lähteitä kun ei löydy niin vähentäähän se uskottavuutta jossain määrin.

On tietysti ihan käyttäytymisen ja kai neurologiankin peruskamaa, että jos jotain asiaa toistetaan tarpeeksi monta kertaa, se vaikuttaa ihan fyysisesti aivojen rakenteeseen. (Kuka tahansa aivoja opiskellut tai työkseen tutkiva saa korjata tämän, jos ei pidä paikkaansa).

Mä kiinnostuin aiheesta sen verran ja myönnän, että myös vaikutuin tekstistä niin paljon että en halua käyttää tällaista menetelmää. En ainakaan halua tehdä niin, ennen kuin mulla on enemmän tietoa. Tosin en kyllä tiedä olisinko käyttänyt menetelmää muutenkaan. Ei meillä kotonakaan ollut jäähypenkkiä. Rangaistuksia kyllä saatiin, mutta musta tuntuu, että ne oli jotenkin aina sidottu siihen mitä teki. Ja mieleen on jäänyt lähinnä se, että ihan sama mitä oli tehnyt tai mitä tahansa olisi voinut tehdä niin himaan olisi voinut aina tulla ja kertoa asian. Mutta mä en kehtaisi väittää, että pelkästään tämä asia teki musta jollain tavalla lainkuuliaisen ja järkevän. Enkä todellakaan kehtaisi väittää, että tapa jolla mut kasvatettiin on satavarmalla ainoa oikea. Se toimi aika hyvin siinä porukassa, jossa mä kasvoin. Ehkä oli just meille sopivaa.

Tässä kohtaa onkin oikeastaan sen keskustelun paikka, joka asiasta heräsi. Nappasin nimettömästi muutamia kommentteja ylen kommenttikentistä ja facesta.

"Onko parempi, että vanhempien pinna palaa ja käytetäänkin fyysistä väkivaltaa?

Villeihin poikiin ei todellakaan tehoa aina puhuminen tai sylissä pitäminen ja jotenkin niitä rajoja täytyy pitää.

Tuntuu että meneillään on trendi jossa kaikki perinteiset kurinpidolliset keinot (jäähyt, torumiset, kieltämiset) tulee osoittaa lasta vahingoittavaksi, vaihtoehdoksi annetaan syväluotaava psykoanalyysi ja sen pohjalta tehtävä kriisiterapia, jota vanhemman tulisi osata antaa lapselle sen kohdatessa haasteita kasvaessaan. Olisikin mielenkiintoista nähdä sellainen tutkimus jossa tutkitaan että kumpi on lapsen kannalta haitallisempaa, se että vanhempi käyttää näitä em. mainittuja perinteisiä kurinpidon keinoja, vai se että vanhempi jättää puuttumatta lapsen huonoon käytökseen (tai ei osaa soveltaa näitä kriisiterapian keinoja oikein) ja lapsi käytännössä kasvaa ilman systemaattista kurinpitoa. 

Mutta kyllä meikä ymmärtää, nykyajan lapset on kasvatettu niin pumpulissa että jäähyt ovat käyneet hyödyttömiksi, sillä niiden alkuperäinen syy ja katumus unohtuvat ja marttyyriys tulee tilalle. Ja tämmösiä tissiposkiahan me tulevaisuudessa tarvitaan. Vastuuttomia, omien heikkouksiensa taakse pakenevia nössyköitä.

Mä kävin tästä aika rouheen keskustelun just noiden tissiposkikasvattajien kanssa ja mun mielipiteet jyrättiin NIIN ylimielisesti, käytettiin jopa = merkkejä yms. että ymmärtäisin kuin tärkeetä on antaa vaan syliä ja lämpöä kun lapsella on vaikeeta. Miks sitten koirankasvatuksessa huono käytös sammutetaan tavalla tai toisella mutta lapsia pitää vaan loputtomasti ymmärtää. Voi äitejä ja sitä ikuista syyllisyyden tunnetta (jota on mahtava jakaa reilulla kädellä joka suuntaan)

Ite oon saanu 80-luvul kerran remmistä, on otettu niskahiuksista ja korvasta kiinni ja monet arestit oon käyny läpi. ihan suhtkoht normaali nuori nainen olen nyt.
Nykyajan ihanne kasvatusmenetelmä varmaan onkin: Tissiä taaperoikään asti, lohdutustissiä vielä ala-asteella jos kokeesta tulee huono numero. Perhepeti siihen saakka ku laps muuttaa omaan kotiin (eli 25-vuotiaana). Kasvatetaan niistä kunnon tissiposkia."

Kun lukee tämän ajatuksen kritiikkiä niin se tosi usein pohjaa siihen, että kyllä minuakin jäähyllä pidettiin ja hyvä minusta tuli. Tämä aina saa mussa aikaan sen ajatuksen, joka on äärimmäisen kärjistetty, mutta jonka kirjoitan tähän silti. Fyysisiä rangaistuksia vastustetaan aika yleisesti. Nähdään, että lapsen lyöminen tai fyysinen kurittaminen ei ole järkevää tai toimivaa. Silti sillekin on puolustajansa. Ja sen rangaistuksen puolustaminen on lähes poikkeuksetta argumentilla "Kyllä minäkin remmiä sain ja hyvä tuli". Sinusta, hyvä satunnainen lapsen fyysisen rangaistuksen puolustaja siis rankaistiin tietyllä tavalla pienenä ja sinusta tuli ihan fiksu, järkevä ja toimiva aikuinen ihminen. Ihminen jonka mielestä on ok lyödä lasta. Mutta siis ihan toimiva ja järkevä aikuinen. Jonka mielestä on ok lyödä lasta.

Muutenhan noi vastaväitteet on ihan diipadaapaa. Toki otos on internetin kommenttipalstat ja facebook, joten ehkä voidaan syyttää ihan bloggaria itseään, jos ei ole järkevää argumentointia löytänyt lähdeviitteineen.     

Silti nämä kliseiset ja iän iän toistetut "Onko parempi sit...", "Villit pojat...", Koiraakin kasvatetaan...", "Nykyajan tissiposket...", "Jätetään sitten käytännössä rankaisematta..." -lausahdukset on vaan niin äärimmäisen typeriä.

Onko parempi sit käyttää väkivaltaa? Mitä? Miksi siitä tuli vaihtoehto? Jäähy tai väkivalta, elääkö lapsi lätkäkaukalossa koko elämänsä vai?

Villit pojat, koirat, villit tytöt, kissat, palomiehet tai vaikkapa kaksoset ei ole millään tavalla sopivia yleistyksiä yhtään mihinkään.

Ja nyt Caps Lock varoitus...

VAUVA EI OLE KOIRA, EIKÄ LAPSI OLE KOIRA, EIKÄ NUORI OLE KOIRA.

Tissiposkiahan on kaikki, jotka ei elä elämäänsä niinkuin mä elin. Koska mun nuoruus oli ainoa oikea. Meidän vanhemmilla oli ihan perseestä kun oli niin tiukkaa ja tyhmää. Meillä täydellistä ja oikein. Nykyajan lapsilla ihan liian löysää taas. Vai olisko sittenkin niin, että kaikenlaisia perheitä ja kasvatustapoja on ollut ihan aina. Ei kaikkia mun ikäisiäkään lyöty remmillä tai jäähytetty. Ja ainoa asia, joka ihan absoluuttisesti oli parempaa oli lauantain aamupiirretyt. Ducktales Woo-ooh.

Loppuun vielä toteamus siitä, että yleisesti ottaen kun argumentoit jostain asiasta ja otoksesi on sinä itse, niin se on aika huono otos. Ihan oikeasti se on huono otos, noin argumentoinnin tai tutkimuksen näkökulmasta. Sinä itse taas olet ihan huippu. Olet just hyvä sellaisena kuin olet. Niin on kaikki.