Aika on suhteellinen käsite -ajatus voidaan ymmärtää tosi monella tavalla. Einsteinin mukaan se on suoraan verrannollinen nopeuteen ja massaan, niinkuin suurin osa maailman ymmärrettävistä asioista. Nykyään voidaan nopeuttaa tai hidastaa asioiden luonnollista etenemistä, mutta aika käsitteenä ja yksikkönä pitää edelleen pintansa. Sekunti on sekunti ja vuorokausi on vuorokausi (toki vuorokauden pituus vaihtelee kun maapallon akselin kulma vaihtuu jokaisen ison maanjäristyksen yhteydessä).
Lapsen kanssa näin ei kuitenkaan ole. Alla yksinkertainen kuvaaja osoittamaan asiaa.
Lapsen kanssa jokainen asia muuttuu yhtäkkiä subjektiiviseksi. Se ei tarkoita etteikö aika kuluisi maailmassa myös sillä hetkellä, kun lapsi yöllä huutaa. Mutta ajan merkitys muuttuu.
Mä yritän aina ymmärtää maailmaa jotenkin järjellisesti ja sen kautta mitä esimerkiksi erilaiset mediat kuten reddit, I love science, Cosmos, Tiede tai tieteen hömppälehdet kuten vaikka Tieteen Kuvalehti tm. pystyy kertomaan. Mutta ajan henkilökohtaisuus ja subjektiivisuus on ihan hullua.
Aivojen tehtävä on toki tehdä maailmasta sellainen meille, että me vajavaisine sensoreinemme pystytään jotenkin järkevästi toimimaan tässä maailmassa. Aivot ja niiden käsitys maailmasta valehtelee meille koko ajan. Miksei se siis tekisi samaa myös ajantajun kanssa.
On vaan hullua, että kun lapsi yöllä huutaa sylissä hysteerisenä eikä voi tehdä mitään, niin digitaalikellon numerot ei vaan vaihdu vaikka kuinka aika kuluu. Pitää hankkia jonkinlainen sekuntikello öitä varten ihan vaan, jotta tähän saa jonkun todellisen perspektiivin. Jos nimittäin osaan siirtää lasta eri asentoihin sylissä ja asettaa sen sängylle ja nostaa pois ja laittaa taas jotenkin muuten ennenkuin sekuntiviisari on naksahtanut vaikkapa neljä kertaa, niin mä lähden suoraan maalivahdiksi tai johonkin rahakkaaseen refleksejä vaativaan hommaan.
Sitten on enää se ongelma miten saa pelattua pelit vain silloin kun Pyry herää keskellä yötä huutamaan.
Nyt se nukkuu kuitenkin. Ja tämänkin ajan voisi käyttää jotenkin hyödyllisesti. Sen sijaan taidan pelata Civilizationia. Siinä saa mentyä viis tuhatta vuotta ihan hujauksessa. Tai mikromanageroiden monta päivää pelata vuosia 1946-1948. Mutta ainakin mä tiedän miten mun aika kuluu siinä. Just one more click... hiton numerot kyllä sitten liikkuu siinä digitaalikellossa vaikka kuinka nopeasti.
0 comments:
Lähetä kommentti