Tahatonta komiikkaa

Yritin tätä kirjoitusta varten löytää Yle Areenasta semmosen ohjelman, joka tuli katsottua ehkä noin kaksi kuukautta sitten. Se käsitteli vanhemmuutta ja sitä miten se muuttaa elämää. Siinä oli tutkittu tosi paljon sitä miten lapsen saaminen vaikuttaa ennen kaikkea onnellisuutta vähentävästi. Samanikäiset, samantuloiset, samassa asemassa olevat ihmiset joilla ei ollut lapsia olivat aivan säännönmukaisesti onnellisempia kuin sellaiset joilla lapsia oli. (Jos joku löytää sen niin linkatkaa se mulle). Suosittelen jos tosiaan joku sen löytää niin katsomaan. Oli mielenkiintoinen pätkä.

Se mikä ohjelmassa oli toisena tärppinä oli se, että vanhemmuus tuo onnellisuuden sijaan ihan muita juttuja. Se tuo jonkinlaista kokonaisuuden tunnetta, läheisyyttä, ylpeyttä, saavutuksen tuntoa ym. Nämä eivät suoraan korreloi onnellisuuteen eikä niiden pidäkään. Tutkimusten, joita ohjelmassa esiteltiin, mukaan onnellisuus palautuu korkealle kun lapset muuttavat pois, mutta nämä muut positiiviset jutut jäävät.

Kysymys onkin siis siitä, onko valmis uhraamaan onnellisuutta nyt saadakseen jotain muuta vuosien päästä tilalle? No tämä ei tietenkään päde kaikkien kohdalla ja riippuu kysymyksenasettelusta ja monesta muusta, mutta se oli hirveän mielenkiintoinen kysymys nyt kun on jo itse tähän rumbaan lähtenyt mukaan.

Yksi iso asia, jota mä olen jo tähän mennessä huomannut saaneeni on tahaton komiikka ja huumori. Pieru-, kakka-, pissa- ja muut eritehuumorijutut, jotka vähän oli väistynyt syrjään on taas kuuminta hottia. Pyryn suu kiinni pöydässä kun se yrittää nuolla suusta tippuneita bataatinpaloja on jo näkynä semmonen, että on pakko nauraa. Samoin kun se yrittää epätoivoisesti pyrkiä eteenpäin ryömien. Valitettavasti se vaan osaa potkia jaloilla ja vetää käsillä, muttei yhtäaikaisesti. Tuloksena on keinuva, lentämistä harjoittelevan näköinen toukkaotus.

Mä tiedän, että noi jutut kuuluu vauvan kanssa elämään ja, että ne on ällöttäviä ja söpöjä ja normaaleja ja kaikkea muuta, mutta mun mielestä ne on myös ihan todella todella koomisia. Mä odotan tosi paljon sitä, että Pyry alkaa leikkimään. Osasyy siihen on se, että saa taas uutta hihiteltävää.

Toivottavasti joku muu vanhempi myös nauraa lapselleen joskus. Muuten tää on kyllä ihan kamalaa :)