Avoin kiitoskirje synnytyssairaaloiden työntekijöille

Tammikuun 26. päivä syntyi meille pieni poika.

Siinä hetkessä oli kaikki mahdolliset tunteet pinnassa. Itse synnytystapahtuma oli kestänyt jo melkein 20 tuntia ja sairaalassakin oltiin oltu niistä jo 14. Lopulta sitten sektion avulla Pekkis löysi tiensä (ei olisi itse löytänyt mihinkään) ulos ja tähän maailmaan.

Jostain syystä siinä tilanteessa ei osannut ajatella mitään muuta kuin sitä pientä poikaa ja ihanaa, maailman rakkaudellisinta tyyppiä, Liisaa joka oli joutunut kärsimään aika paljon enemmän ton sunnuntain aikana kuin minä.

Seuraavien päivien aikana Liisasta, vauvasta ja myös minusta pidettiin ihan superhyvää huolta sairaalan osastolla. Ja omat ajatukset pyöri vaan sen uuden elämän ihmettelemisessä, juoksemisessa koiranulkoilutuksen ja sairaalan väliä ja siinä ihmeellisessä olossa, että yhtäkkiä on isä.

Nyt, aika paljon myöhässä haluaisin muistaa kaikkia niitä ihmisiä, joiden ansioista meidän pienen pojan alku tälle taipaleelle oli ihan huippu.

Kiitos kaikki te kätilöt, jotka hoiditte meitä synnytystapahtuman alusta loppuun. Kiitos jokaikisestä työvuorosta, jonka teette. Kiitos siitä, että katsoitte meitä silmiin, jaksoitte auttaa ja kannustaa ja olla aidosti onnellisia meidän puolestamme.

Kiitos siitä, että teette työtä, jota arvostetaan mutta jonka arvostus ei aina näy. Kiitos siitä, että olette vahvoja, taitavia ja empaattisia työssä, joka on äärimmäisen raskasta niin hyvinä kuin erityisesti vaikeina hetkinä.

Kiitos lääkäreille, jotka tekivät leikkauspäätöksen ja jotka joutuvat omassa työssään tekemään päätöksiä niiden puolesta, jotka eivät siihen enää pysty.

Kiitos lääkäreille siitä, että omalla työllänne mahdollistatte meille muille yhdessä hoitajien kanssa turvallisen, maailman parhaan paikan synnyttää.

Kiitos leikkaussalihenkilökunnalle siitä, että autoitte meidän pojan ulos maailmaan, kun hän ei olisi siihen itse kyennyt. Kiitos siitä, että pystytte tekemään rutiinina ja ammattitaidolla sen, mikä meille monelle on maailman pelottavin kohta elämässä.

Kiitos sille hoitajalle, joka sai mustikkakeitot päällensä heräämössä ja kaikille muille, jotka huolehti Liisasta ennen kuin päästiin osastolle. Kiitos, että huolehditte niistä, jotka on kestänyt suuriakin koettelemuksia.

Kiitos synnyttäneiden osastolle. Joka ikiselle hoitajalle, huoltajalle, petikaverille ja vierailijalle. Kiitos yököille ja päivävuorolaisille. Kiitos ohjeista, neuvoista, huolenpidosta ja välittämisestä. Kiitos siitä, että jokainen teistä oli aito, omanlaisensa ja oma itsensä ja antoi meidänkin olla.

Kiitos siitä, että huolehditte pienistä vastasyntyneistä ja äideistä ne muutamat ensimmäiset tärkeät päivät. Kiitos, että teette sen sillä lämmöllä ja ymmärryksellä, joka mekin saatiin kokea.

Kiitos kätilöt, hoitajat, terkkarit, lääkärit ja kaikki muut. Kiitos siitä, että olitte mukana kun meidän lapsi syntyi maailmaan. Kiitos, että mahdollistitte sen.

T: Timo, Liisa ja Pekkis aka. Pyry