Sipulintuoksuisia pyykkejä

Otsikot voi olla sellaisia, että ne kertovat suoraan mistä teksti kertoo. Tai otsikot voivat olla hyvin mystisiä. Tämänkertainen otsikko on sellainen, että todennäköisesti kaikki, jotka on joskus kokenut vastaavaa tietävät mistä on kyse, mutta muuten otsikko on vaan hölmö.

Meillä on menossa ensimmäinen kunnon räkätauti.

Perjantaina alko poika olemaan semmonen, että hengityksessä kuuli kovastikin erikoisia ääniä ja heräili aina nukkumisesta siihen, että selkeästi oli räkää nenässä.

Yö meni siinä, että koitettiin suolatipoilla ja letkulla saada räkää pois, mutta lähinnä pikkuinen huusi ja kiukutteli kun ei oo tietysti itsekään koskaan aikaisemmin mitään tollaista kokenut.

Seuraavana päivänä sitten sama homma jatkui ja nukkumaton yö vaan vaikutti enempi ja enempi siihen, että ärsytti ja väsytti ja kiukutti tota pientä. Onneksi pystyi kuitenkin nukkumaan päikkäreitä ja syömään ja muutaman kerran näytti jo ihan hyvinvoivalta niin että päästiin käymään siskon tupareillakin.

Illalla ja yöllä sitten kaikki meni jo parempaan suuntaan. Tähän asti oli kokeiltu höyryhengitystä lavuraarin ja suihkun avulla ja räkäpumppua ja suolaliuosta käyteltiin edelleen tasaiseen tahtiin. Ei sitten kuitenkaan tuntunut räkä loppuvan millään, mutta olo muuten oli ihan hyvä.

Sunnuntaina olo taas vähän meni toiseen suuntaan ja räkää saatiin jo ällöttäviä määriä, varsinkin kun opittiin käyttämään uutta nenäpumppua kun ekaa ei vaan osattu. Päivällä ja illalla kun ei sitten mikään auttanut oikeen niin turvauduttiin jo vanhan kansan temppuihin. Märät pyykit makkariin kostuttamaan ilmaa ja sipulia sukassa sängynlaitaan kiinni. Mä inhoan ite sipulin hajua ihan yli kaiken, mutta yö meni yllättävän hyvin.

Maanantaina oli sitten ihmeen kiukkunen ja taas tosi paljon räkäisempi ja rohisi niin tuli kokeiltua ensimmäistä kertaa myös Diacorin lastenlääkäripalveluita. Ihan ei omavastuu täyttynyt, mutta ajan sai puolen tunnin päästä soitosta ja jonottamaan ei jouduttu sekuntiakaan. Suoraan käytävältä lääkärin vastaanotolle oli mukava mennä.

Pekkis on vähän niinkun meidän koira. Voi olla ihan minkälainen kiukku tai väsy tai muu tahansa, mutta kun mennään lääkärin ovesta ja tulee valkotakkinen paikalle niin ollaan maailman kiltein ja kaunein pikku otus. Siinä se sitten naureskeli lääkärin kanssa, joka totesi että varmaan tätä RS-virusta on kyseessä kun sitä on nyt tosi paljon. Yleisvointi kun on kuitenkin hyvä ja korvatulehdusta tai muuta kuin limaa ei tuntunut löytyvän niin samoilla hoidoilla millä ollaan menty tähänkin asti jatkettiin.

Lääkäri myös totesi mielenkiintoisen jutun. Nimittäin ennen kuin saa lapsen, ei kukaan edes tiedä RS-viruksen olemassaolosta, vaikka se vie enempi porukkaa kun Influenssa. Onneksi nykypäivänä voidaan helpottaa erinäisin tavoin ihan kotonakin potilaan oloa.

Viime yönä heräiltiin hiukkasen harvempaan tahtiin kuin aiemmin, mutta kovassa käytössä tuo niistin ja suolaliuos on edelleen ollut.

Onneksi kaiken keskellä tyyppi itse on pirteä ja reipas kaveri aina silloin kun nenä ei ole niin täynnä räkää, että ei tiedä miten olisi. Siellä se nytkin juttelee verhoille.

Taitaa vaan molemmat vanhemmat olla tulossa vuorostaan kipeiksi.