keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Kadonnut Aleksi Kaukalahti - Nettiseikkailu vei pariksi päiväksi mennessään

Liisa kertoi tuossa pari päivää sitten, että kaverinsa tuttu graafikko Salla Vasenius oli julkaissut nettimysteerin, joka oli auennut juuri silloin. Liisa oli tietysti heti ilmoittautunut mukaan ja oli ihan innoissaan ensimmäisestä vihjeestä, jonka sai suoraan sähköpostiin.

Mä sanoin samantein, että en halua kuulla asiasta yhtään mitään. En halua nähdä yhtään vihjettä enkä halua kuulla mitään siitä, kuinka vaikea se on tai mitään muutakaan. Syy ei ole se, että en tykkäisi tuollaisista jutuista vaan paljon yksinkertaisempi. Mä jään koukkuun asioihin. Erityisesti jään koukkuun asioihin, joissa pitää selvittää jotain. Mä en kestä, jos en löydä tietoa tai ratkaisua johonkin. Maailman pitää olla ratkaistavissa. Tästä samasta syystä tämä vanhemmuus on mulle suhteellisen haastavaa. Se ei ole ratkaistavissa.

Melkein kymmenen minuuttia mä pystyin olemaan vilkaisematta, mitä Liisa oikein puuhaili ja sen jälkeen olinkin sitten jo koneella käyttämässä kaikkia mahdollisia keinoja, jota vaan ikinä päähän pälkähti homman ratkaisemiseksi. Ja niitähän nykymaailmassa riittää niitä keinoja. Hetkeäkään ei tullut mieleen, että toiset ihmiset eivät ehkä ajattele yhtä nillittävästi tai erikoisesti kuin itse, mutta toisaalta taas jossain asioissa hyvinkin eri lailla. 

Raivostuttavaa, ahdistavaa, suorastaan helvatan ärsyttävää; kaikkia noita voisi käyttää kuvaamaan tuota mysteeriä, mutta tokihan siihen sopivat myös koukuttavaa, mielenkiintoista, palkitsevaa, jännittävää ja ennen kaikkea ihan mielettömän hauskaa. Ja kun tiesin vielä, että ensimmäinen selvittäjä palkitaan niin tämä täysin typerä kilpailuvietti nosti stressitasot vielä huippupaljon korkeammallekin. Onneksi kun on tarpeeksi pilkunviilaaja niin pystyi muutamassa kohtaa tarkistelemaan kuinka moni muu on ratkaissut samoja vihjeitä, vaikka se vaatikin ylimääräistä vaivaa, joka ei auttanut itse ratkaisussa mitenkään :D

Tänään sitten kahden päivän puurtamisen jälkeen, jonka aikana mm. jätin opehuoneessa käynnit väliin ihan kokonaan ja asensin puhelimeen uudempia ohjelmaversioita (joista ei niistäkään ollut mitään varsinaista hyötyä), löytyi lopulta viimeinen ratkaiseva vihje. Onhan se aina vähän noloa kun aikuinen ihminen pomppaa tuolista pystyyn tuulettamaan jotain, varsinkin kun se on netissä tehtävä mysteeriseikkailu. No ihan samalla tavalla toisaalta tulee joskus tuuletettua ihan vaikka voittoa lautapelissä tai sankarin onnistunutta ongelmanratkaisua toisen ihmisen kirjoittamassa kirjassa.

En ole aiemmin pelannut nettimysteerejä ja yritän välttää niitä myös tulevaisuudessa, koska tunnen itseni tarpeeksi hyvin. Sen sijaan jos Salla joskus rakentaa uuden mysteerin niin ilmoittaudun ensimmäiseksi vapaaehtoiseksi auttamaan tekemisessä tai testipelaamaan.

Jokaiselle joka tykkää yhtään ongelmanratkaisuhommista suosittelen tätä peliä ihan täysillä. Se oli oikeasti tarpeeksi haastava, mutta looginen ja jokainen vihje oli löydettävissä ja pääteltävissä ilman tuuria tai jokaisen vaihtoehdon läpikäymistä. Se ei tarkoita, ettenkö olisi itse joutunut turvautumaan viimeiseksi mainittuun vaihtoehtoon Liisan kanssa, mutta kaikki oli ratkaistavissa järjellä ja logiikalla ja oikeilla vaihtoehdoilla.

Jos yleisenä vinkkinä antaisi jotain niin se olisi jo liian epäreilua kaikkia kohtaan. Yrittäkää ite :)

Muistutuksena kaikille, että myös Room Escape -pelit on ihan huippuja. Paras niistä on alkuperäinen Insideout Escape Helsingissä. Se on ihan mahtavaa hommaa porukalla. Pitäisi mennä taas niiden uusiin huoneisiin. 

Tässä linkit tuohon Sallan nettimysteeriin ja InsideOutin nettisivuille. 


Kannattaa muuten käydä myös kattomassa Sallan nettisivut muutenkin, jos joskus tarvitsee esimerkiksi graafikkoa. Se on nettimysteerien tekemisen lisäksi aika guru noissa kuvahommissakin. Jos saan joskus mun lautapelejä siihen kuosiin, että julkaisija haluaa graafikon niin tiedän kyllä tasan tarkkaan kenet palkkaan siihen hommaan.

0 comments: