maanantai 9. marraskuuta 2015

Halpoja sanoja - NaNoWriMo

Päässä on hienoja ajatuksia, mutta ne eivät muutu sanoiksi. Nyt ollaan puolitoistatuhatta sanaa jäljessä. Se on vielä ihan helposti kiinniotettavissa parin päivän tsempillä, mutta vähän jo välillä tuntuu, että pitää mahdollisesti venyttää sääntöjä.

Kaikkien Nanoilijoiden suosikkijuttuja aiemmin jo kirjoittelinkin, mutta mä taidan huomenna tai tänään yöllä päätyä yhteen halpamaisimmista, koska se on oikeasti sitten helppoa. Eli voipi olla, että jos tästä ei nyt kirjoittaminen nopeudu niin nähdään vielä unijakso. Se on nimittäin halpaa. Ei tarvi välittää liittyykö tekstiin, tarinaan tai mihinkään. Sen kuin sekoilee vaan menemään.


Max jäi miettimään äsken käytyä keskustelua. Rea Glerup olikin Nina Lindström ja Four Seasonsin salaisuudet olivat entistäkin suurempia. Hän avasi Vuodenajat Gamesin sivuston ja etsi yhteystietoja. Valitettavasti sivustolta löytyi vain yleisiä palvelunumeroita ja alanumeroita. Yhtiön johtohenkilöiden tai korkeamman tason tekijöiden numeroita ja yhteystietoja ei ollut missään julkisessa kannassa. Myöskään poliisin tietokannasta ei löytynyt puhelintietoja, mutta tämä saattoi johtua siitä, että miesten puhelinnumerot olivat ulkomailla rekisteröityjä tai vaihtoehtoisesti heillä ei niitä enää ollut. Ilmaiset videopuhelut nimillä ja verkkotunnuksilla olivat korvanneet suurimman osan ihmisten puhelinliittymistä. Toki suurella osalla ihmisistä oli edelleen vanhakaltainen liittymä, johon operaattorit olivat ympänneet myös puhelimen puheominaisuuden, mutta ne olivat vähenemään päin. Saattoi hyvin olla, että Vuodenajat tyypisen firman kärkihahmot olivat mieluummin kehityksen etunenässä ja aallonharjalla kuin juoksemassa perässä äänipuheluiden ja pikaviestien kanssa.

Four Seasonsin kehittäjät, Matias Vinter, Aleksi Virtanen ja Milla Altiala olivat normaaleista nuorista teknoguruista poikkeavia. He eivät olleet juuri mukana julkisuudessa vaan ennemminkin keskittyivät perinteiseen liikejohtamiseen ja Vuodenajat Gamesin sekä Årstidin lähes kaikkien osa-alueiden hallintaan. Näillä kolmella oli lopullinen päätösvalta käytännössä kaikkeen, mitä Four Seasonsin nimellä tehtiin yhtiön puolesta. Lisensoinnit, tv-oikeudet, pelinkehitys, viralliset taustatarinat, kaikki tuli näiden kolmen hyväksynnän kautta.

Max jatkoi kolmen perustajajäsenen tietojen tutkimista ja heidän taustoittamistaan yleisten tietojen perusteella. He olivat lähteneet yhtäaikaa edellisestä työpaikastaan ja perustaneet Vuodenajat Gamesin. Four Seasons oli firman ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa peli. He eivät olleet missään vaiheessa tehneet halpoja sivutuotteita mobiilialustoille vaan keskittyneet ykköstuotteensa kehittämiseen. Pelin ensimmäiset betaversiot oli julkaistu jo kuusitoista vuotta aiemmin ja kaupallinen versio muutamaa vuotta myöhemmin. Lähes yhdessä yössä olivat kolme pelifirman perustajaa nousseet maailmanmaineeseen pelimaailmassa. Tuossa kohtaa firmalla oli jo yli 300 työntekijää ja se palkkasi lisäksi useita alihankkijoita. Pelin taustajoukoissa ja konsultteina huhuttiin olleen ensimmäisten versioiden jälkeen sellaisia legendoja kuin Sid Meier, Shigeru Miyamoto, Markus Persson, John Carmack ja Peter Molyneux. Pelin intohimoisiksi pelaajiksi tiedettiin ainakin Hideo Kojima, jonka johtama vakoojajärjestö tunnettiin milläpä muulla nimellä kuin Metal Gear. Hän esiintyi usein Four Seasonin jälkilähetetyissä tv-ohjelmissa, joissa Kojima miehineen suoritti aivan käsittämättömiä soluttautumis- ja salamurhatehtäviä. Metal Gear myi palveluitaan kenelle tahansa joka maksoi ja Kojima kuvasi eräässä haastattelussa Four Seasonsia ”Videopelin viimeiseksi askeleeksi” ja ”Pyhäksi kokonaisuudeksi, pyhäksi, puhtaaksi ja neitseelliseksi maailmaksi”.

Vinter, Virtanen ja Altiala pelasivat luonnollisesti myös peliä, mutta eivät olleet juurikaan tekemässä pelin sisällä mullistavia muutoksia. Jokaisen heidän hahmonsa oli selvästi alle maksimitasojen ja he viettivät pelin sisällä aikaa yleensä lähinnä kuljeskellen ja tarkkaillen. Ilmeisesti pelaaminenkin oli heille vain tapa nähdä mitä uutta ja mullistavaa seuraavaan lisäosaan voitaisiin luoda. Televisiossa heidän hahmojansa ei nähty koskaan. Vinter oli aikanaan tehnyt mitä todennäköisimmin valtavan käytännön pilan, jossa hänen pappina toimiva hahmonsa oli kiivennyt erään vuoren huipulle ja alkanut keräämään auringon energiaa sauvaansa jonkinlaisen vielä tuntemattoman loitsun avulla. Ensin kymmenet, sitten sadat ja lopulta tuhannet ihmiset olivat tulleet viikkokausiksi seuraamaan, koska ja mitä tulisi tapahtumaan. Lopulta kahdenkymmenen päivän jälkeen Vinterin hahmo oli vain noussut ylös istuma-asennostansa ja kävellyt pois. Myöhemmin tuo energian varastoimisen loitsu onnistuttiin tulkitsemaan ja valjastamaan, mutta kukaan ei vielä toistaiseksi ole onnistunut varastoimaan energiaa kuin korkeintaan muutaman tunnin ajan ilman, että varastona käytetty sauva, kristalli, eläin tai muu objekti olisi räjähtänyt. Vinter ei koskaan ollut vastannut haastatteluissa tai muuten siihen, miksi hän oli tämän näytöksen järjestänyt. Todennäköisimmin vastaus oli juuri se, jonka hän oli ilmoittanut kävellessään pois vuorelta eräälle toiselle pelihahmolle.

Olipas se kivaa, Vinter oli tokaissut, ennen kuin oli noussut hevosensa selkään (jota ei ihme kyllä ollut varastettu. Yleensä tuohon aikaan Four Seasonsin maailmassa mikä tahansa vartioimatta jätetty asia katosi viimeistään vuorokaudessa. Nykyään Hoaeg ja Msimu olivat huomattavasti rauhallisempia, kun maailmaan oli syntynyt varsin tehokas korkean tason pelaajien muodostama vapaaehtoinen poliisivoima, joka ratkoi rikoksia huomattavasti korkeammalla prosentilla kuin tosielämän poliisivoimat).

Max yritti eri foorumeilta ja sivustoilta löytää turhaan yhteystietoja, mutta mitään pienintäkään vihjettä ei löytynyt. Hän oli jo soittamassa asiakaspalveluun ja aloittamassa epätoivoisen Hei tässä poliisi -esittelyn, joka olisi johtanut todella monen portaan kautta pikaiseen ”Olemmeko epäiltyjä, ei sitten kiitos” ja näin olisi taas saatu käytettyä valtion aikaa ja rahaa hukkaan. Kun ajatus sitten iski, hän melkein löi itseään otsaan tajutessaan oman hölmöytensä. Vastaushan oli annettu hänelle vain muutama minuutti aiemmin. Hän napautti Iriksen kuvakkeen auki ja odotti muutaman piippauksen ennen kuin tämä vastasi.

Hei pomo! Unohtuiko jotain, Iris kysyi.

Ei varsinaisesti, mutta keksin jotain josta voisi olla apua omissa linjoissani. Voisitko antaa minulle kontaktin, jonka kanssa puhuitte neiti Lindströmin henkilöllisyydestä Nordea-OP:hen, Max kiiruhti kysymään.

Tietty pomo, mutta Nina Lindströmillä on melko täydellinen alibi eikä meillä...

Tiedän, tämä liittyy muuhun, Max keskeytti.

Aiotko kertoa meillekin pomo? Iris halusi tietää malttamattomasti

Kerron toki, jos asiasta on jotain hyötyä. Se liittyy Vuodenajat Gamesiin. Mutta ennen kuin alatte kuvittelemaan liikoja tässä on kyse aivan rutiiniasioista, Max selitti, jotteivät hänen etsivänsä olisi joutuneet aivan tyhjän päällä roikkumaan.

Asia selvä pomo. Nähdään kohta, Iris luovutti.

Jo ennen kuin Iriksen kuvaruutu haihtui pois, Maxin ruudulle pilkahti uusi kontakti. Max otti samantien videopuhelun Mikaela Hagelbergille, jonka nimen nakutteli myös hakukoneeseen. Maxille kahdella, kolmella tai kahdeksalla ruudulla toimiminen oli kuin automaatio, vaikka hän kykenikin ymmärtämään ihmisiä, jotka halusivat keskittyä vain siihen mitä olivat tekemässä. Hän ei olisi kuitenkaan ikinä itse pystynyt vaikkapa kirjoittamaan tekstiä lukematta samalla päivän uutisia tai selailematta muita asioita netistä. Jos hänen piti toimittaa joku kirjallinen tuotos tiukassa aikarajassa hän yleensä epäonnistui siinä juuri näistä samoista syistä. Paras tapa saada jotain aikaiseksi olisi ollut sulkea netti ja kaikki muu ympäriltä, mutta siinä kohtaa jopa sormien naksuttelu tuntui Barnumin veljesten tasoiselta viihteeltä verrattuna kirjoittamiseen. Onneksi hänen ei juuri koskaan tarvinnut kirjoittaa vaikkapa monen kymmenen tai sadan sivun mittaisia tekstejä lyhyessä ajassa. Se olisi ollut silkkaa tuskaa.

Hagelberg ei vastannut mitään, joten Max laittoi puheluun poliisitunnisteen ja lyhyen viestin asiastansa ja soitti uudelleen. Tällä kertaa ei kestänyt kauan ennen kuin ruutu aukesi. Ruudussa oli noin kolmekymmentäviisivuotias tumma hoikka nainen. Hänen kaulassaan oli valtava helmiketju ja hiukset olivat lyhyeksi leikatut. Täydellisesti istuva takki ja paita kertoivat, että kyseessä oli ihminen, joka oli tottunut olemaan käskytettävän, ei kuulusteltavana. Pahaksi onnekseen hän oli nyt Maxin armoilla, eikä tällä ollut mitään tarvetta antautua peleihin kenenkään kanssa.

Olen pahoillani herra Bergfalk. En yleensä vastaa ihmisille, joita en tunne, Hagelbergin valehtelu oli heikkoa finanssialan huippunimeksi.

Puhuitte juuri äsken alaiseni kanssa, joka varmasti mainitsi myös minun nimeni, mutta unohditte sen jo. Elätte ilmeisesti varsin kiireistä elämää? Max huomasi heti, että neuvottelu ja turha tuttavallisuus olisi turhaa. Asiallinen ja hiukan ahdistava poliisin rooli toimisi paremmin tässä keskustelussa.

Minulla on toki monia kontakteja, mutta en todellakaan huomannut, kenestä oli kyse. Olen pahoillani ja olen tietysti kaikin tavoin apunanne tässä tapauksessa. Oletan, että neiti Rask puhui teille jo yhteisestä ymmärryksestämme, neiti Hagelberg ei ilmeisesti tajunnut kuinka syvään kuoppaan astui lausahduksellaan.
Neiti Rask ei päätä poliisin virallisesta tiedotuslinjasta, ettekä myöskään te neiti Hagelberg. Me päätämme miten käytämme tarvitsemiamme tietoja ja kenelle niitä annamme. Toivon todella, ettette oleta voivanne vaikuttaa tällaisiin asioihin, Maxin ääni oli tarkoituksellisen jäätävä. Vaikutus oli toivottu.

En tietenkään herra Bergfalk. Teemme kaikkemme auttaaksemme teitä. Aivan kaikkemme. Emme missään nimessä halua estää poliisin työtä vaan pyrimme parhaaseen mahdolliseen yhteistyöhön, Hagelberg ei selvästikään ollut niin kova kuin yritti ensi alkuun antaa ymmärtää.

Hyvä. Tarvitsen muutaman yhteystiedon. Tarkemmin ottaen kolme yhteystietoa, Max esitti asian ilman vaihtoehdon mahdollisuutta.

Aivan herra Bergfalk. Kenen yhteystietoja mahdatte kaivata?

Max, neiti Hagelberg. Voitte kutsua minua Maxiksi, oli aika löysätä hiukan jalkaa kaasulta.

Max... aivan... Mikaela. Kenen yhteystiedot haluaisitte, Mikaelan ääni värisi jo hiukan.

Herrojen Vinter ja Virtanen, sekä Rouva Altiala, Max pudotti pomminsa.

Uhmm.... Tuota..., moni Mikaelan alainen olisi varmasti toivonut voivansa todistaa pomonsa kiemurtelua Maxin ruudulla. Hetken Max jo mietti olisiko nauhoittanut puhelun, mutta muisti poliisitunnisteella soitetun puhelun nauhoittavan sen joka tapauksessa. Se teki sen kuitenkin viranomaissyistä eikä hetken ilkeästä ohimenevästä mielijohteesta.

Tarvitsetko etunimiä, Mikaela? Max kysyi tietäen varsin hyvin, ettei niitä tarvittu.

Voitteko odottaa hetken herra Bergf...

Max, vaadin.

Max... voitko odottaa hetken?

Aivan niin kauan kuin on tarvis, mikäli otatte toisen puhelun johonkin kopioittehan kontaktin myös minulle, Max vastasi korostetun rauhallisesti.

Ei tarvitse, Mikaela valehteli taas. Hän olisi varmasti mielellään soittanut kenelle tahansa muulle, joka olisi voinut ottaa vastuun tällä hetkellä. Valitettavasti Maxin pyyntö oli poistanut sen vaihtoehdon välittömästi ajatuksen ja toivon herättyä.

Max näki ruudultansa kuinka Mikaela naputteli ruudullansa auki olevista sivuista tietoja. Ilmeisesti tilanteesta poispääsy oli tässä kohtaa parempi vaihtoehto kuin joutua selittelemään vielä korkeammille tahoille, miksi Mikaela ei ollut hoitanut ärsyttävää poliisinplanttua pois heidän kimpustaan. Toisaalta firman varmaankin suurimpiin asiakkaisiin kuuluvat henkilöt eivät varmastikaan ilahtuneet, jos saivat tietää, että heidän salaiset henkilötietonsa ja kontaktinsa päätyivät tuppukylän poliisipäällikölle näinkin helposti.

Tarvitsetko apua? Pidän itseäni vähintääkin kohtullisen taitavana erilaisten tiedostorakenteiden ja henkilödatan kanssa, Max kertoi täysin totuudenmukaisesti.

Ei. Ei tässä mitään. Pieni hetki vain. Minun pitää avata luottamuksellisia tietoja, enkä siltikään ole aivan varma, että löydän teille kaiken tarvittavan. Yritän kuitenkin, Mikaela ei enää ainakaan valehdellut.

Kuten sanoin, ei kiirettä. Arvostan kovasti apuasi, nyt Max hiukan valehteli, mutta tällaisessa tilanteessa pieni valkoinen valhe ehkä sallittiin.

Vielä hetken naputtelun ja tietojenkäsittelyn jälkeen Mikaela kääntyi takaisin ruutua kohti. Max näki jopa muutaman hikikarpalon naisen otsalla. Ajatus hiipi hänen päähänsä aivan huomaamatta, vaisto, mutta hän päätti sen antaa nyt olla. Oli parempi saada vastauksia haluamiinsa kysymyksiin sen sijaan, että olisi alkanut selvittämään mitä olivat ne Neiti Hagelbergin bisnekset, joita hän pelkäsi poliisin saavan selville pelkästään videopuhelun kautta. Tavallisella ihmisellä se oli yleensä ylinopeussakko kolmen vuoden takaa, mutta Mikaela Hagelbergin palkkaluokassa olevalla ihmisellä kyseessä saattoi olla jotain huomattavasti isompaakin. Verojen tai maksujen piilottelua sanoi vaisto. Ehkäpä joku rauhallinen päivä Max soittaisi uudelleen, mutta nyt hänellä oli toinen tehtävä.

Onnistuiko? Hän kysyi Mikaelalta?

Kyllä, mutta valitettavasti vain Rouva Altialan ja herra Virtasen osalta. Herra Vinter ei ole koskaan ollut asiakkaamme eikä hänen yhteystietojansa ollut myöskään Vuodenajat Gamesin tiedoissamme. Voin toki vielä yrittää katsoa onko hänellä muita yhteyksiä erilaisissa pienemmissä omistuksissa tai yhtiöjärjestelyissä, mutta oman tietokantamme mukaan ei tällaisia näkynyt, Mikaela kertoi nopeammin kuin oli edes tarpeellista.

Rouva Altiala ja Herra Virtanen osaavat varmasti auttaa. Toki mikäli missään tilanteessa törmäätte yhtäkkisesti herra Vinterin tietoihin, voit toki vapaasti lähettää niitä minulle Mikaela, Max hymyili ensimmäistä kertaa keskustelun aikana.

Tietysti... Max. Teen näin, Mikaela ei taaskaan tuntunut valehtelevan. Sinuttelu tuntui kuitenkin olevan hänelle äärimmäisen vaikeaa. Varsinkin kun sitä ei ollut aloitettu hänen toimestaan. Max ei kuitenkaan vaivautunut tuntemaan huonoa omatuntoa asian suhteen.

Kiitoksia. Olemme yhteyksissä, jos jotain tulee esiin, mutta olit esimerkillisen hyvä kansalainen ja yhteistyökumppani. Näkemiin, Max sulki ruudun ennen kuin Mikaela ehti tehdä sen. Hän uskoi Mikaelan myös olleen tyytyväinen tästä, vaikkei se kohteliain mahdollinen tapa toimia ollutkaan. 

Sanoja 13665/15000 tästä kiritään 

0 comments: