Hallituskriisi ohi - tarina jatkuu

Hallituskriisi on vältetty, surkea Sotesoppa saatu aikaiseksi kalliilla lehmänkaupoilla ja valtakunnan ykköspoliitikot voivat taas taputella toisiaan selkään. 

Onneksi se tarkoittaa sitä, että meikä saattoi keskittyä taas kirjoittamiseen muun bloggaamisen ohella. Koskapa oli aika paljon kurottavaa eiliseltä niin tänään tekstiä sitten riittikin. Olkaapa hyvät.

—Eipä mitään, tässä vaan on itse kukin vähän hermona tilanteesta. Onko tämä mones henkirikostutkimuksesi, Max rauhoitteli Iristä.

—Ensimmäinen, Jon tuli Tukholman poliisista ja on aika paljon kokeneempi. Yritän oppia häneltä, Iris tunnusti.

—Täytynee itsekin pyrkiä samaan, Max komppasi.

Jon saapui huoneeseen ja nyökkäsi kohteliaasti sekä Irikselle ja Maxille.

—Mitään tietoa perheestä tai muista siteistä, Max kysyi?

—Hyvin vähän pomo. Laitan sinulle sähköisen muistion muutaman minuutin päästä, Jon vastasi.

—Asia selvä, lähdette ilmeisesti sen jälkeen käymään sairaalassa. Laittakaa minulle infoa sitä mukaa kun sitä tulee. Odotan teknisen puolen tietoja tässä samalla. Tehdäänkin vähän pidempää päivää tänään.

—No rest for the wicked, vai mitä pomo, Jon siteerasi kuuluisaa lausahdusta. Max mietti mahtoiko Jon olla poiminut sanonnan käyttöönsä Ozzy Osbournelta vai raamatusta. Miehen olemus ei todellakaan viitannut ensimmäiseen.

—Let's Bust our Miracle man, hän kokeili varovasti.

—If we know where he's been, Jon vastasi ja Max huokaisi hiljaa sisällään. Raamattua siteeraava etsivä olisikin puuttunut hänen päivästään.

Max poistui paikalta omaan huoneeseensa. Hän asetteli aiemmin pudottamansa laatikon kannen paremmin paikoilleen ja meni istumaan tuoliinsa. Samalla Jonin muistio piippasi kännykkään. Max siirsi sen työpisteensä koneeseen, joka heijasti ruudun työpöydän ylle.

Ei sisaruksia, mutta tämä ei ollut yllätys. Fredrikin vanhemmat olivat kuolleet lomamatkalla lentoturmassa neljätoista vuotta aiemmin. Hän oli tuohon aikaan opiskellut vielä lukiossa, mutta jättänyt opiskelut lukion jälkeen kokonaan pois. Hän oli viettänyt aikaa matkustellen, asunut hetken aikaa parisuhteessa nuoren naisen kanssa ja viettänyt aikaa Balilla bilekommuunissa. Kaikki oli sellaista, jota stereotyyppinen rahaa paljon saanut nuori mies ilman vastuuta tai vanhempiaan saattaisi tehdä. Max mietti kuinka paljon surua ja melankoliaa Fredrikin elämässä oli kaiken sen vaurauden keskellä piillyt. Oliko hän ryhtynyt sepäksi tehdäkseen edes virtuaalimaailmassa jotain konkreettista. Olisihan hän voinut käyttää omaisuuttaan myös pelissä etenemiseen. Saattoi olla, että miehen elämän oli tietyllä tavalla jopa pelastanut Four Seasons ja sen immersiivinen maailma. Fredrik oli selvästi saanut siitä itselleen sisältöä elämään, joka oli ollut jonkinlaisella tuuliajolla vanhempien kuolemasta lähtien. Tuossa kuvitteellisessa elämässä hän oli sitten pystynyt luomaan itselleen sellaisen persoonan, jota oli kaivannut. Hän oli arvostettu yksilö ja oli löytänyt merkitystä. Moni ihminen kaipasi ihan samoja asioita. Oliko sillä loppujen lopuksi merkitystä mistä noita asioita itselleen sai. Max oli itse arvottanut itseään työnsä kautta jo pitkälti toista vuosikymmentä. Ei se ollut sen ihmeellisempää kuin Fredrikin illat valmistamassa miekkoja tai kilpiä. Maxkin oli suurimman osan työurastaan viettänyt koneen ääressä ykkösiä ja nollia ratkoen. Hän oli vain käyttänyt erilaisia työkaluja kuin Fredrik. Hänellä oli myös huomattavasti vähemmän keräilyesineitä tai intohimon kohteita kotonansa.

Fredrikillä ei ollut edes minkäänlaista rikosrekisteriä. Ei Ruotsissa, Balilla tai muissakaan matkakohteissansa. Ilmeisesti hän oli kaikkialla tyytynyt myös pelkästään alkoholiin ja muihin laillisiin päihteisiin. Mitä enemmän Max luki Fredrikin tietoja sitä enemmän hän oli hämillään. Raha oli ainoa selitys. Mitään muuta teoriaa ei ollut. Mutta miksi? Miksi raha?

Ruudun alareunassa välähti pieni punainen valo uuden viestin merkiksi.

—Ah, testamentti. Raha puhuu, Max tokaisi puoliääneen itselleen.

Testamentti avautui Maxin ruudulle. Hän selasi ensin päivämäärät ja muut viralliset asiat läpi. Testamentti oli tehty hiukan yli kolme vuotta aiemmin eikä siinä ollut minkäänlaisia muutoksia sen jälkeen. Ei kaksi päivää ennen surmaa tehtyä erikoista vaihdosta naapurille tai kaiken irtaimiston poistamista viikkoa aikaisemmin. Ei siis apuja Maxille. Kaiken lisäksi testamentti itsessään oli niin ammattimaisesti laadittu, ettei sen pitävyyttä voinut kyseenalaistaa mitenkään. Ja viimeisenä niittinä oli vielä rahojen jako. Fredrikin testamentissa kerrottiin, että hänen omaisuutensa tuli lahjoittaa tiettyjen osien mukaan mm. seuraaville tahoille ja säätiöille, Helsingin, Tukholman ja Aalto-yliopiston tietokonepeliohjelmoinnin opetuskokonaisuuksille viisi prosenttia jokaiselle. Yhdeksälle pienemmälle yliopistolle samoihin opintokokonaisuuksiin prosentti jokaiseen, kolme prosenttia jaettuna erilaisten yleishyödyllisten säätiöiden kautta vapaaseen tiedonvälitykseen, kolme prosenttia ruotsin suurimmalle käsityömuseolle ja sama määrä pohjoismaiselle keskiaikaseuralle. Loput tuli lahjoittaa erilaisille suurille ja tunnetuille hyväntekeväisyysjärjestöille pienempinä summina. Näihin kuuluivat mm. UNICEF, WWF, Punainen Risti, WHO jne. Max pyöritteli päätään. Hänen työstänsä olisi tehnyt paljon helpompaa, jos testamentissa olisi lukenut rahojen menevän Fredrikin kateissa olleelle velipuolelle, joka oli saapunut kuvioihin edellisenä kesäkuuna. Valitettavasti tällaista onnenpotkua ei sattunut ja Max totesi joutuvansa tekemään huomattavasti enemmän oikeaa poliisintyötä kuin televisiosarjojen poliisit. Taas kerran, hän lisäsi mielessään.

Turhautuneena Max heitti testamentin sivuun ja palasi Fredrikin perustietoihin. Kun niistä ei oikeasti tuntunut löytyvän mitään päätti hän tehdä hiukan nettitutkimusta. Fredrikin nimi löytyi nopeasti pelin foorumeilta. Hän oli vähintäänkin perusjulkimo, jos ei täydellinen superstara, kuten monet muut. Hänen kirjautumattomuutensa oli kuitenkin huomattu ja siitä oli useampikin avaus. Spekulaatiot hänen poissaolostaan olivat jo johtaneet moniin erilaisiin salaliittoteorioihin. Joku epäili, että Fredrik oli palkattu pelin kehitystiimiin ja hän ei siksi voinut kirjautua sisään. Joku toinen taas epäili, että Fredrik oli suljettu pelistä pois, koska hän oli rahastanut liikaa tavaroillaan. Tämä oli tietysti typerä ajatus jo itsessään, koska pelin tekijät olivat alusta asti mainostaneet pelin vapaata markkinataloutta. Heillä ei ollut mitään rajoituksia sille paljonko asioita myytiin tai millä hinnalla. Aina jos pelistä löytyi helppo tapa rahastaa he puuttuivat siihen poistamalla kyseisen ominaisuuden päivityksen yhteydessä sen enempää kommentoimatta asiaa. Faktat eivät tietystikään koskaan olleet estäneet yhtään ainutta salaliittoteoreetikkoa kirjoittamasta varmoja tietojaan internetin keskustelupalstoille. Kolmas villi ajatus oli, että Fredrik oli kyllästynyt peliin ja lähtenyt takaisin Balille. Joku oli nähnyt pelkkä olkalaukku mukanaan lentokentällä ja tämä teoria sai yleisesti paljon kannatusta. Maxille se kertoi, että Fredrikin elämäntarina oli ilmeisesti yleistä tietoa ja se oli mielenkiintoista. Hän ei ollut pitänyt minkäänlaista mystistä savuverhoa yllään vaan oli ollut oma itsensä pelimaailmassa oikean nimensä kanssa. Myös hänen foorumeilla käyttämänsä käyttäjänimi oli hänen oikea nimensä. Tosin Max huomasi samoin tein, että kaikilla muillakin oli näin. Foorumin rekisteröitymisessä käytettiin pelaajan tilitietoja. Fiksu veto keskustelun tason säilyttämiseksi, vaikka varmasti olikin aiheuttanut monta kiukkukohtausta ja vihaista viestiä studiolle. Toisaalta se määrä palautetta jonka Vuodenajat sai vuosittain ei ollut mitenkään mahdollista käsitellä sellaisenaan ja niinpä heillä oli oma tytäryhtiö, joka oli ohjelmoinut logaritmin käsittelemään palautetulvaa. Se oli aiheuttanut tiedon tullessa julki valtavan vastalausevyöryn, mutta huvittavaa oli se, että tämä samainen valtava vihaisen fanipostin määrä oli ensimmäinen kelpo rasitustesti samaiselle logaritmille.

Max selaili avauksia ja vastauksia puolisilmällä samalla kun yritti löytää Fredrikistä lisätietoja. Yksi avaus tarttui hänen silmäänsä. Avaaja oli nimeltään Juan Alberto Gerrara, Kaliforniasta. Avaus oli lyhyt ja karu, jonka jälkeen keskustelu oli lukittu.

”Fredrik Nørup on kuollut. Hänet ammuttiin viime yönä.”

Maxin sydän jätti lyönnin välistä. Juuri kun hän oli kironnut poliisityön arkea, antoi kohtalo hänelle mahdollisesti ison kultaisen hanhen suoraan syliin. Nyt hänen piti vain napata koppi kyseisestä hanhesta ja antaa sen munia kultaiset vastauksensa rauhassa. Max avasi pienen ikkunan, jonne laittoi keräyshaun Juan Alberto Gerrarasta ja referoi sen ristiin Fredrik Nørup hakujen kanssa. Google oli todella kehittynyt tietokoneiden laskentatehon saavutettua käytännössä rajattoman tehon kvanttitietokoneiden vallattua markkinat. Poliisilla oli kaiken lisäksi käytössään vielä aika paljon suuremmat hakuvaihtoehdot, vaikka tällaisia asioita ei virallisesti yleisölle kerrottukaan. Max tunsi olevansa omassa elementissään, kun hän naputteli hakuja toisensa perään ja selaili samalla Four Seasonsin foorumeita ja Gerraran vastauksia tai avauksia siellä. Hän oli ottanut osaa keskusteluihin hyvin harvakseltaan. Yleensä ne olivat spoilereita tai tarkkoja, äärimmäisen nopeasti julkaistuja uutisia vielä salaisista asioista koskien pelin uusia osia tai mitä tahansa muuta tietoa, joka ei ollut vielä yleisesti tiedossa. Max epäili tietoja ja Gerraran kirjoituksia selattuaan, että tällä ei varmastikaan ollut tekemistä Fredrikin kuoleman kanssa, mutta hän oli myös varma siitä, että Gerrara oli varma tietonsa oikeellisuudesta ja hän halusi tietää miksi. Mistä Gerrara sai tietonsa ja miksi hän oli julkaissut tiedon foorumeilla. Oliko hän vain ”vapaan tiedonkulun kannattaja”, jolle oli tulossa nippu rahaa Fredrikin testamentista (Max mietti jo hetken mielessään tätä yhteyttä, mutta rahat, jotka siihen oli osoitettu olivat niin mitättömiä, ettei niillä todennäköisesti ollut yhteyttä tähän), vai oliko taustalla jotain muuta?

Nettihaut paljastivat, että Gerrara oli ilmeisesti jonkinlainen Four Seasons -journalisti. Hänen pelihahmonsa myi ja osti tietoa ja selvitti sitä laajan verkoston avulla. Jälleen kerran Max ihmetteli miten pitkälle pelimaailma imitoi tosielämää tosin hieman enemmän James Bondin tai Taru Sormusten Herrasta kaltaisesti. Hän oli tunnettu nimenomaan siitä, että hänen kirjoituksensa olivat lähes aina oikeassa ja hän oli usein ensimmäinen tietolähde kenelle tahansa, joka halusi tietää pelimaailman asioista. Hän oli monesti kommentaattorina Kaliforniassa ja Uudessa Yhdysvalloissa esitettävissä televisiosarjoissa, jotka käsittelivät Four Seasonsin tapahtumia. Hänellä oli myös harvakseltaan päivitetty blogi, joka oli ilmeisesti aiemmin ollut pääasiallinen tiedon levittämisen lähde. Max tuhahti itsekseen. Todennäköisesti Gerrara oli tajunnut, että tiedon myyminen on huomattavasti parempi bisnes kuin sen kertominen yleisen hyvän nimissä julkisesti. Foorumeilla hänen viestinsä olivat poikkeuksetta kahden tai kolmen virkkeen pituisia vastauksia ihmisten kysymyksiin tai lyhyitä uutisia. Alunperin Max oli kuvitellut, että hänen avauksensa Fredrikin kuolemasta olisi suljettu sen vuoksi, että siinä väitettiin jonkun murhatun, mutta suuri osa Gerraran muistakin avauksista oli suljettu aivan samalla tavalla. Ilmeisesti hän itse sulki keskustelut tai joku muu, joka tiesi ettei hänen uutisiaan kannattanut avata keskustelulle, koska se olisi ollut turhaa. Max löysi miehen yhteystiedot ja tallensi ne itselleen. Hän ottaisi piakkoin videopuhelun, mutta halusi ensin saada itselleen jotain kovaa faktaa, jolla voisi osoittaa edes hiukan olevansa perillä asioista, jottei Gerrara vetäisi häntä täysin naurunalaiseksi keskustelussa. Tietysti jo pelkästään poliisin yhteydenotto saattaisi pelästyttää miehen siinä määrin, ettei tämä tekisi yhtään mitään tai sanoisi yhtään mitään. Yhdysvalloissa ihmisillä oli paha tapa olettaa, että poliisin ottaessa yhteyttä heihin he olivat automaattisesti epäiltyjä. Totuuden nimissä Maxin oli todettava, että ihmisten epäluulo poliiseja kohtaan ei Uusissa Yhdysvalloissa ollut täysin tuulesta temmattua. Asiat olivat usein kaksisuuntaisia kuten Max oli siellä viettämänsä ajan kuluessa huomannut.

Gerraran ja Fredrikin yhteisillä hauilla ei löytynyt juuri mitään. Gerrara oli kerran paljastanut Fredrikin luoman uuden tavan käsitellä metalleja varusteiden valmistuksessa, mutta Fredrikin vastine kyseiseen uutiseen oli rauhallinen ja asiallinen toteamus, että hän oli opettanut kyseistä taitoa jo melkein puolen vuoden ajan oppilailleen. Mitään muuta yhteyttä Max ei näiden kahden miehen välille löytänyt, joten jätti vielä toistaiseksi ottamatta yhteyttä Gerraraan.

Foorumeilta löytyi useampi muu nimi, joilla oli selkeitä yhteyksiä Fredrikiin ja Max listasi näitä nimiä asetellen niitä uusiin ikkunoihin ristikkäishakuja varten. Tämä oli hänen ominta alaansa ja jostain syystä jopa se, että tällä kertaa kyseessä oli murha eikä kavalletut varat tai piilotetut tiedot haitannut hänen tekemistään. Tämä oli jotain, jonka hän tiesi osaavansa ja se rauhoitti hänen mieltään. Sormet tanssahtelivat näppäimistöllä ja Maxin silmät selailivat sivuja ja sivustoja pyrkien löytämään erilaisia asiasanoja tai nimiä, jotka herättäisivät hänen mielenkiintonsa tai vaistonsa. Nimiä ja yhteyksiä löytyi jatkuvasti lisää ja Max alkoi yhdistelemään näitä päivämäärien, klaaniluetteloiden, valtioiden ja asuinpaikkojen mukaan. Iriksen mainitsema Fredrikin ystävä Rea oli ainoa nimi, jonka asuinpaikka oli edes satojen kilometrien säteellä. Maxin oli vaikea kuvitella, että nettikirjoittelujen perusteella suhteellisen arka ja hiljainen, omaa fanfictionblogiansa kirjoittava tyttö olisi ollut tekemisissä murhan kanssa.

Max lopetti hetkeksi uusien kytkösten etsimisen ja alkoi yhdistelemään tähän asti hankkimaansa dataa tehokkaammin. Tämä osoittautuikin vaikeammaksi tehtäväksi kuin hän oli kuvitellut. Ihmiset, joita Fredrik oli tuntenut olivat vain löyhästi hänen elämässään ja heidän yhteytensä muihin foorumeilla kirjoitteleviin ihmisiin tai pelaajiin olivat vähintäänkin sekavia. Seassa oli kokonaisia perheitä, työporukoita ja kaveriporukoita, jotka asuivat kommuuneissa keräten rahaa pelaamisella juuri tarpeeksi maksaakseen vuokran, ruoan, sähkön ja uusimmat pelilaitteet. Mikäli Fredrik ei olisi ollut rikas olisi Max hyvin voinut hänen kuvitella päätyneen tällaiseen samanlaiseen kommuuniin samanmielisten ihmisten kanssa. Osa ihmisistä kävi aktiivista keskustelua Fredrikin kanssa, mutta näillä ei taas välttämättä ollut mitään muuta yhteyttä hänen elämäänsä tai niihin ihmisiin, jotka olivat Fredrikin virtuaalimaailman ulkopuolisessa elämässä mukana. Max aloitti tehokkaan karsimisen ja poisti jokaisen sellaisen henkilön, joka ei ollut fyysisesti tavannut Fredrikiä tai ollut hänen kanssaan aktiivisesti yhdessä pelaava pelaaja. Ei tämä tarkoittanut, että hän olisi löytänyt murhaajaa, mutta näin hän ainakin saattoi löytää jonkun, joka voisi valottaa Fredrikin elämää ja syitä siihen miksi näin olisi voinut käydä. Lopulta jäljellä oli kymmenkunta nimeä, suurin osa Fredrikin ystäviä jalkapallopiireistä, jotka myös pelasivat Four Seasonsia, sekä muutama Fredrikin kanssa samoista asioista kiinnostunut fanittaja ja pelaaja. Max nakutteli kaikkien näiden yhteystiedot puhelimeensa ja asetti itsellensä soittolistan, jonka viimeiseksi hän listasi Gerraran. Miehen kryptinen ja oikeaan osunut viesti Fredrikin kuolemasta häiritsi Maxia enemmän kuin hän kehtasi myöntää. Hän ei halunnut mokata keskustelua ja ajatteli saavansa mahdollisesti enemmän tietoa muilta ihmisiltä ennen soittoa Gerraralle. Jos hyvin kävi hänen ei tarvitsisi edes ottaa yhteyttä tähän ennen kuin jonkinlainen motiivi tai epäilyksenalainen kohde voisi löytyä. Tämä oli tietysti erittäin epätodennäköistä, mutta oli maailmassa ennenkin epätodennäköisyyksiä sattunut. Olihan epätodennäköisyysperiaatteella aikanaan rakennettu tieteiskirjallisuudessa kokonainen moottori. Max muisti Fredrikin kirjaston yläpuolella lukeneen numeron 42 ja mietti kuinka laajaa ja monipuolista hänen fanittamisensa oli ollut.

Kun Max mietti esineitä ja koristeita talossa oli Fredrik vaikuttanut täysin sellaiselta, joka oli vain ostanut nettihuutokaupoista (tai Sothebysta osan tavaroiden kohdalla) mahdollisimman paljon aitoja ja kalliita tavaroita, mutta mitä enemmän hän tutki Fredrikin elämää sitä vähemmän se vaikutti siltä. Tuntui ennemmin siltä, että mies halusi säilöä omasta mielestään tärkeitä paloja populaarikulttuurin ja erityisesti tieteis- ja fantasiagenrejen klassikoita jonkinlaiseksi aikakapseliksi maailmasta ennen suurta myllerrystä. Ehkä maailmasta, jossa hänen vanhempansa olivat kasvaneet. Samassa tämä ajatus löi Maxin yli suurella voimalla. Oliko Fredrikin elämä jonkinlainen temppeli hänen vanhemmilleen ja näiden fanituksille. Oliko hän tällä elämäntyylillään itse asiassa halunnut säilyttää jonkinlaisen palan siitä elämästä, joka häneltä oli viety nuorena. Max teki pikaiset haut Fredrikin vanhemmista ja tunsi todella suurta sympatiaa kuollutta nuorta miestä kohtaan, kun luki näistä enemmän. Fredrikin vanhemmat olivat olleet übernörttejä sanan parhaassa mahdollisessa mielessä. Hänen äitinsä oli ollut ohjelmoijana firmassa, jonka työntekijät olivat myöhemmin perustaneet oman firmansa, joka sattui olemaan Vuodenajat Games. Hänen isänsä oli pyörittänyt valtavan suosittua retropeleihin suuntautunutta blogia ja pelisivustoa, jolla kuka tahansa oli voinut pelata ja ladata 1980- ja 1990-lukujen pc- ja konsolipelejä. He olivat voittaneet Cosplayn maailmanmestaruuden yhteisellä Adelbert Steiner ja Beatrix esityksellä Final Fantasy IX videopelistä. Jokin vaisto tai poliisin sisäinen ääni kuiskasi Maxin päässä ja hän jatkoi tonkimista. Fredrikin vanhemmista löytyi paljon tietoa, mutta suurin osa oli yleistä ja hyödytöntä. Se toki selitti pojan pakkomielteistä fanittamista, mutta siinä se. Ei Maxilla toisaalta ollut mitään syytä olettaa, miksi Fredrikin vanhempien taustalla olisi tekemistä surman kanssa. Kaikki nuoressa miehessä oli kuitenkin niin avointa ja silti jotenkin salamyhkäistä, että Max päätti vielä jossain vaiheessa tutkia tätä yhteyttä enemmän. Nyt hänen piti kuitenkin pitää tauko, sillä useampi tunti oli vierähtänyt tietojen keräämisessä ja tutkimisessa. Punainen valo ruudun alareunassa oli välkkynyt jo pitkän aikaa. Iris ja Jon olivat varmasti lähettäneet hänelle jotain sairaalasta ja tilitietojen tarkistuslupa oli todennäköisesti myös vilkkuvalon takana.

Tilitietojen ja pankkitietojen tarkastuslupa pohjoismaiden alueella, sekä yhteistyömaissa olikin jo täytenä ja kokonaisuudessaan allekirjoitettu. Max lähetti sen kopiot Irikselle ja Jonille, sekä teknisen tutkinnan johtajalle. Hän ehtisi itse katsoa tilitietoja jonkun tehtyä perustason avauksen. Todennäköisesti hän oli kuitenkin tämän laitoksen tarkin siinä hommassa, mutta oli hyvä luottaa omiin alaisiinsa, kuten hän oli aiemminkin monta kertaa joutunut muistuttamaan itselleen. Muutama muu rutiiniviesti jäi korvamerkittynä lukematta ja yksi haastattelupyyntö paikalliselta nettilehdeltä jäi korvamerkittä lukematta. Max katui tätä hetken päästä, avasi viestin ja vastasi kohteliaasti, että tulisi mielellään haastateltavaksi sen jälkeen kun olisi ehtinyt tutustua alaisiinsa ja työtehtäviinsä sekä työhönsä kuuluvaan yhteisöön ja sen arvokkaisiin ihmisiin. Tämä vaatisi varmasti hetkellisen totuttelun, jonka jälkeen Max olisi luonnollisesti lehden käytettävissä haastattelua varten. Minkäänlaista aikajännettä Max ei tähän laittanut ja toivoi haastattelupyynnön tehneen reportterin ymmärtävän vihjeen jättää hänet toistaiseksi rauhaan. Ehkä jos uusi pyyntö tulisi noin kuukauden päästä Max voisi hyvinkin olla jo vastaanottavaisemmalla tuulella.

Iris ja Jon eivät vielä olleet lähettäneet mitään Maxin ajatuksista huolimatta ja hän uskoi heidän saaneen selville jotain sellaista, joka oli parempi kertoa yhteisesti. Kuin lukien hänen ajatuksensa toinen valo välähti ruudun reunassa. Iriksen pieni kuva sykki ruudulla ilmoituksena videopuhelusta. Max avasi ruudun ja Iriksen kasvot suurenivat luonnollisempaan kokoon. Hän oli vielä sairaalassa. Jonia ei näkynyt ruudulla vaan Iris oli ilmeisesti jossain tilassa, jonka oli pyytänyt vain puhelua varten.

—Hei pomo. Hyviä ja huonoja uutisia, Iris aloitti.

—Klassista, mutta hiukan kliseistä. Yritä seuraavan kerran keksiä joku toinen tapa ilmaista asia, Max yritti hiukan keventää tunnelmaa. Iriksen hymystä päätellen se oli onnistunut.

—Selvä pomo. Hyvät uutiset ovat se, että Rea ei ainakaan ole syyllinen, Iris aloitti, Lääkäri varmisti, että ruhjeet ja haavat olivat tulleet juuri siten kuin Rea oli kertonutkin. Hänellä on myös kännykässään jatkuva paikannus vakuutus- ja vastuuasioiden takia ja se paljasti hänen liikkeensä muutaman metrin ja sekuntien tarkkuudella, hän jatkoi.

—Anteeksi, mutta miksi hänellä on tuollainen järjestelmä? Vaikuttaa erikoiselta, Max keskeytti.

—Hän työskentelee Nordea-OP:lla jonkinlaisena konsulttina ja ilmeisesti hänen kirjoittamansa ja käyttämänsä ohjelmat ovat yksi merkittävä syy siihen, että konserni on kasvanut nykyiseen mittaansa. Häntä kuvailtiin pikaisella soitolla firmaan ”Täysin korvaamattomaksi sekä meille, että yleisesti finanssitaloudelle, niin rahallisesti kuin ihmisenä”. Hän siis kuuluu käytännössä johtoportaaseen, mutta ei omaa virallista positiota siellä. Konsernin normaalina käytäntönä taas on...

—Että jokaisella on jatkuva tavoitettavuus ja paikannusjärjestelmä joko työtehtäviä tai mahdollisia henkilöön kohdistuvia rikoksia varten, Max jatkoi sujuvasti Iriksen selostuksesta. Tämä oli hänelle tuttua alaa, Mutta miten ihmeessä en löytänyt hänestä mitään tuollaista tehdessäni itse yleistä hakua pelin ja nimen kautta. Kyllä jotain tietoja tuollaisesta ihmenaisesta olisi pitänyt tihkua yleiseenkin verkkoon, Max kummasteli.

—Se johtuu siitä pomo, että Rea Glerup ei ole todellinen henkilö. Koko identiteetti on rakennettu erikseen pelaamista varten. Tässä oli auttanut konserni, joka oli ottanut suoraan yhteyttä Vuodenajat Gamesiin ja pyytänyt apua. En tiedä paljonko he olivat maksaneet asiasta, mutta Rea Glerup on oikealta nimeltään Nina Lindström, Iris kertoi hymyillen, kuin olisi ollut mukana parhaassakin rikossarjan kuvauksissa, Nina Lindströmistä taas löytyy helpostikin tietoa.

Max naputteli jo nimen pieneen auki olevaan ikkunaan ja katseli satoja tuloksia nuoresta bisnesnerosta, joka oli jo lukioikäisenä luonut melkoisen omaisuuden itse kirjoittamillaan kaupankäyntiohjelmilla ja logaritmeilla, joilla pystyi ennustamaan daytradingkehityksiä muutaman minuutin ennakoinnilla. Hän oli lopulta vapauttanut ohjelman vapaalla koodilla kenen tahansa käyttöön sen sijaan, että olisi myynyt sen yksinoikeudella pankkifirmoille tai sijoitusyhtiöille, jotka olisivat maksaneet siitä pienen valtion bruttokansantuotteen verran. Tällä hetkellä pelissä oli siis mukana perinnön saanut vanhempiaan ikävöinyt nuori urheilijaplayboy, salaperäinen vapaan tiedon esitaistelija Kaliforniasta ja nuori bisnesnero, joka tienasi enemmän kuin Maxin vuosipalkka joka päivä käydessään töissä optimoimassa ja katsomassa, että hänen itsensä luoma järjestelmä toimi systeemissä, jonka hän olisi voinut kaataa vuosia aikaisemmin. Ainakin Four Seasons vetosi ihmisiin sosiaalisesta taustasta ja tulotasosta riippumatta. Max mietti kuinka moni muu hänen tutkimansa ihminen esiintyi salanimellä foorumeilla sen lupauksia herättäneestä aina rehellisestä ja avoimesta politiikasta huolimatta. Ja kuinka Gerrara ei ollut kaivanut tätä tietoa esiin, vai oliko hänellä tilillään kuukausittain mukava pieni bonus pohjoismaiselta pankkikonsernilta, joka halusi säilyttää työntekijänsä salaisuuden. Oliko vapaan tiedon levittäjä kuinka suurella summalla hiljennettävissä?

—Oletko siellä pomo, Iris katkaisi Maxin tietojen etsimisen. Hän käänsi katseensa pois pikkuruudusta takaisin Irikseen.

—Täällä ollaan, harhauduin tutkimaan neiti Lindströmiä, Mitä muuta saitte selville?

—Huonot uutiset ovat sitten pomo, että minkäänlaista kytköstä tai suurempaa apua surmaan, motiiveihin tai edes siihen mitä oli käynyt, emme löytäneet. Ninalla oli ollut lyhyt suhde Fredrikin kanssa muutama vuosi aiemmin, mutta he olivat eronneet sopuisasti ja olleet läheisiä ystäviä sen jälkeen, Iris jatkoi. Ei mitään sellaista, jonka perusteella meillä olisi syytä liittää häntä tähän mitenkään muuten kuin huonon tuurin perusteella, Max kuunteli Iriksen kertomusta sairaalasta.

—Selvä, hän nyökkäsi ruudulle, Oletan, että Neiti Lindström on toivonut erityistä tahdikkuutta ja jopa suoranaista vaitonaisuutta asian suhteen, Max kysyi tietäen jo ennalta vastauksen, vai saitteko samanlaisen pyynnön jo puhelun aikana Nordea-Op:lle?

—Olet varmaan meedio pomo, Iris naurahti, molemmat pyysivät sitä varsin suoraan, eikä meillä minun mielestäni ole tässä kohtaa mitään syytä muutenkaan lähteä julkiseksi asian suhteen. Emmeköhän ole piakkoin muutenkin kaulaamme myöten tässä asiassa ilman omaa aloitettammekin, hän jatkoi hiukan vakavammin.

—Olen samaa mieltä, Max nyökkäsi taas hyväksyvästi, Lähetin teille tilitietojen tarkistusta varten luvat. Onko Jon vielä neiti Lindströmin kanssa?

—Ei pomo, Iris heilautti päätään ja peukaloaan kohti takana ikkunasta näkyvää parkkipaikkaa, hän sai luvan kännykkäänsä ja lähti välittömästi autolle töihin. Ilmeisesti hänellä on jonkinlainen aavistus jostain tai sitten hän vaan haluaa tirkistellä, mihin Fredrik rahojansa käytti, ennen kuin Max ehti edes ehdottaa muuta vaihtoehtoa Iris jatkoi, En voi kuvitella, että joku olisi niin tunnollinen työstään, että jättäisi väliin mahdollisuuden raportoida pomolleen keikasta, joka ei hyödyttänyt murhatutkimusta millään tavalla, eikö pomo, hän hymyili puhelimensa kameralla ja Maxin ruudulle.

—Ei varsinkaan kun pomo on suorastaan isä aurinkoinen... vai oliko se yhtä auringonpaistetta, Max sai Iriksen nauramaan ääneen, Jatkakaa hommia. Tavataan vielä asemalla ennen kuin lähdette kotiin. Pistetään hommaa tältä illalta pakettiin jollain tavalla ajoissa, jotta saatte elää elämäännekin. Jos murhaaja on paennut pois maasta niin hän on sen tehnyt jo kauan sitten joka tapauksessa. Emme tiedä vielä asiasta mitään, joten parempi nukkua hyvin ja tehdä hyvää poliisityötä väsyneiden yritysten ja erehdysten sijaan.

—Asia selvä pomo. Nähdään pian, Iris heilautti kättään ennen kuin sulki ruudun. 

Sanoja 11671/11667 eli tavoitteessa ja reilusti ylikin.

Ainiin ja viiksetkin kasvaa taas.