Te hyvä herra, rouva tai neiti, olette loistava

Meillä on tosi paljon äitien kirjoittamia blogeja, joissa äidit kertovat kuinka huonoja ovat siinä mitä ovat. Sitten meillä on ammattilaisten kirjoittamia blogeja ja kolumneja, joissa kerrotaan, että on ihan ok olla surkea äiti tai isä ja tuntea itsensä surkeaksi.

Se on ihan väärin.

Se on ihan väärin, koska jokainen isä ja äiti, joka jaksaa tehdä parhaansa on aivan järjettömän, fantastisen, ylimaallisen upea tyyppi. 

Jokainen, joka jaksaa herätä yöllä seitsemättä kertaa ilman, että laittaa lapsen roikkumaan ikkunasta ulos osoittaa zen-mestaritason kärsivällisyyttä. Jokainen joka kykenee olemaan kiljumatta tuskasta tai raivosta, astuessaan saman rakennuspalikan päälle yrittäessään hiipiä nukkumaan, ansaitsisi paikan Shaolinmunkkien kiertueella.

Jokainen isä tai äiti, joka pyörittää kolmen kouluikäisen harrasterumbaa, koulunkäyntiä, päivärutiineja tai ylipäänsä ruokahuoltoa on logistiikan ammattilaisiin verrattavissa oleva järjestelijä.

Jokainen kakkavaippoja vaihtava, kestovaippoja pesevä, haisevia roskapusseja täynnä kertiksiä pois vievä vanhempi on biohazardialueella työskentelevä sankari.

Jokainen lapsensa kanssa palloa pelaava, rakenteleva, lukeva, istuva, hengähtävä, jutteleva ja ihmisenä kohteleva vanhempi on empaattinen, tärkeä, arvokas ja huippu.

On ihan sama syökö lapsi Saarioisten maksalaatikkoa vai omasta puutarhasta kaivettua, yrtein ja vuorisuolalla maustettua tomaattikeittoa. Ylipäänsä alle kouluikäisen hengissäpitäminen on jo sellainen saavutus, että isien ja äitien pitäisi taputtaa itseänsä ja toisiansa olkapäille ihan jatkuvasti.

Ei ole väliä harrastaako lapsi pianonsoittoa, lukemista, videopelejä, jalkapalloa, jääkiekkoa tai vaikka pihapelejä ja sohvalla loikoilua. Jokainen vanhempi, joka osoittaa kiinnostusta lapsensa tekemisiä kohtaan on huippuluokkaa.

Jokainen lapsen kiukkukohtaus on osoitus siitä, että he luottavat meihin.

Jokainen lapsen nauru ja hymy on suurempaa aitoa välittämistä, kuin mitä koskaan aiemmin on kokenut. 

Jokainen itkuinen syliin kiipeäminen särkee sydämen ja yhtäaikaa muistuttaa kuinka tärkeä se syli on.

Jokainen kerta kun lapsi menee nukkumaan illalla ja herää aamulla on aidosti loppuelämän ensimmäinen päivä. Lapsen maailmassa se, että aikuinen on siinä illalla ja aamulla on tärkeämpää kuin yksikään harraste, Reimatek, luomuporkkana tai virikekirja.

Vanhemman sukupuolella tai lapsen sukupuolella ei ole mitään merkitystä siinä kun katsotaan vanhemmuutta. Jokainen vanhempi joka perheympäristöstä, tilanteista tai statuksesta riippumatta osoittaa sitä rakkautta lapselle, jonka jokainen lapsi ansaitsee, on täysin korvaamaton.

Kaikki te vanhemmat, isät ja äidit, jotka ikinä koskaan mietitte, että miksi mä olen näin huono tässä. Jo pelkästään se, että te mietitte sitä. Jo pelkästään se, että minä itse mietin sitä, tekee minusta hyvän tässä hommassa. Se tekee teistä ihmisiä. Ihmisenä olo on tärkeimpiä juttuja, joita vanhemmuus vaatii.

Te olette ihan huipputyyppejä. Te kaikki, jotka annatte itsestänne ja haluatte lapsellenne parasta. Te kaikki, jotka välitätte ja rakastatte lastanne. Te, hyvät herrat ja rouvat ja neidit. Te olette ihan huippuja. Älkää unohtako sitä kaikkien huonojen äitien blogien ja masentavien arjen kamaluudesta kertovien juttujen keskellä.

Teidän lapsille teidän arki on parasta maailmassa. Mun lapselleni meidän arkemme on parasta maailmassa. Onhan se nyt ihan parasta.

Englanniksi kaiken voisi tiivistää näin.

You sir or madam. You are awesome. Lest you forget it.