Liityin Alakoulun aarreaitta-ryhmään facessa muutamia viikkoja takaperin. Samaan ryhmään taitaa kuulua suurin osa tuntemistani alakoulun opettajista.
Ryhmän tarkoituksena on jakaa ideoita, ajatuksia ja resursseja, joita opettajan työssä voidaan tarvita. Perustajat kuvaavat ryhmää itse näin.
"Alakoulun aarreaitta on opetus- ja kasvatusalan toimijoiden
aktiivinen verkosto, jossa viedään eteenpäin suomalaista perusopetusta
yhdessä ideoimalla ja oivaltamalla. Alakoulun aarreaitan tavoitteena on
toimia ruohonjuuritason osaamisen esiin nostajana, positiivisen
muutoksen edistäjänä sekä yhteisopettajuuden uudenlaisena
mahdollistajana perusopetuksen kentällä.
Suurin osa jäsenistämme on luokanopettajia, mutta aktiivisia käyttäjiä ovat myös muut peruskoulun toimijat, kuten erityisopettajat,
aineenopettajat sekä koulunkäynnin ohjaajat ja -avustajat. Myös
varhaiskasvatuksen toimijat sekä opetus- ja kasvatusalaa opiskelevat
ovat tärkeä osa Alakoulun aarreaittaa. Iloisesti eläkkeellä olevatkin
ovat lämpimästi tervetulleita!"
Paljon ryhmässä on ihan myös keskustelua erilaisista aiheista ja ajatuksista tämän hetken opetustyöhön ja koulutuspolitiikkaan liittyen. Järjestöasioista on avauksia ihan niin kuin päivänpolttavista kysymyksistäkin.
Yks sellainen aihe, joka toistuu ryhmässä tasaisin väliajoin paljastaa myös kuinka, parempaa sanaa löytämättä tyhmä meidän ammattikuntamme on. Tässä on muutama ruutukaappaus kyseisestä ryhmästä (silläkin uhalla, että sieltä lentää pihalle).
Opettajat etsii kirjoja oppilailleen toisilta opettajilta somen kautta. Onhan se kiva, että saa kirjat oppilaille, mutta ei nyt ihan oikeasti ihmiset. Voi perhanan perhanan perhanan perhanan perhana ei näin. Ei todellakaan ole opettajan tehtävä haalia opetusmateriaalia ja pahimmassa tapauksessa vielä maksaa itse siitä. Tämä menee ihan samaan kategoriaan sen kanssa kun ihmiset käy ihan hyvää hyvyyttään hakemassa askartelutarvikkeita, kankaita tm. koska oppilaan hyväksihän sitä työtä tehdään. Ei hemmetti. Kouluilla on opetusmateriaaleja varten budjetit ja kyllä nyt ihan oikeasti pitää myöskin koulujen huolehtia siitä, että jokaisella ekaluokkalaisella on se kirja, jos on sen käytöstä sovittu.
Eri asia on, jos haluaa ostaa jotain spesiaalia, jota voi viedä työstä toiseen tai käyttää itse kotona. Mutta kirjojen kerääminen opekirppiksiltä tai muuten on vaan jo niin... no se on vaan tyhmää. Ei niin pitäisi olla.
Ei mikään ihme, että opettajista saa sen kuvan, että työtä tehdään kellon ympäri ja itsensä uuvuttaen. Se on toki monelle haave- tai kutsumusammatti. Mutta ennen kaikkea sen pitäisi olla työtä. Työssä on työaika ja se voi kuulkaa olla ihan vaikka vaan virka-aika suurimmalta osin. Siihen työhön ei edes millään yt-ajoilla tai muilla kuulu opetusmateriaalien hankkiminen jostain muualta kuin virallisia väyliä pitkin. Ja silloinkin sen saa tehdä sillä yt-ajalla eikä kymmeneltä illalla hakemalla autolla kolmenkymmenen kilometrin päästä.
Ihan niin kauan kuin me opettajat suostutaan tekemään palkatonta ylimääräistä työtä, maksamaan itse työmme tekemisestä ja sitoutumaan ihan mihin vaan koska "oppilaiden etu", niin kauan me myös riistämme ihan suoraan itse itseltämme oikeuden vaikuttaa vaikkapa niihin yt-aikojen järkevään käyttöön.
Joskus on pitkää päivää. Joskus jopa flow vie mukanaan ja pitkää päivää tekee mielellään. Kenenkään ei kuitenkaan pidä suostua mihin tahansa eikä kenenkään todellakaan pidä kustantaa itse omilla rahoillaan omaa opettajan työtänsä tai mitään sen osia (tyhyä lukuunottamatta tietty, omavastuut on ainakin omissa kouluissa ollut ihan kohdillaan hupiin nähden).
Sain jo kauan sitten valtavan ryöpytyksen osakseni eräältä kollegalta, kun erehdyin myöntämään, että minulle opettajan hommat on ennen kaikkea työtä, jossa käydään, jotta saadaan rahaa kaikkeen mitä sitten oikeasti haluaa tehdä. Sain kuulla olevani täysin opettajan työhön kelpaamaton ja ihan vaan huono ihminen, jonka pitäisi tajuta häipyä opetusalalta. Silloin seitsemän vuotta sitten "nuorena opena" se ihan oikeasti kirpaisi, mutta samaa mieltä olen edelleen. Silti mä väitän, että olen ihan kelpo opettaja ja teen työni hyvin. Jokainen tyylillään, mutta ei kenenkään pidä venyä loputtomiin. Ei ihan itsensäkään takia.
Tämä oli vaan tällainen avautuminen, kun tuntuu siltä, että aina opettajia harmittaa erilaiset asiat ja silti ollaan aina valmiita tekemään, vaikka mitä jos luokka sitä vaatii. Joskus pitää vaan sanoa ettei tämä nyt käy. Tähän en suostu.
En ehdi ei ole kiroilua. En jaksa ei ole huonoin asia, jonka voit toiselle ihmiselle sanoa. Se on joskus kuitenkin totta.
0 comments:
Lähetä kommentti