keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Julkisen alan työntekijöistä ja yrittäjyydestä, vähän hallituksestakin

Mua kiinnostaisi tosi paljon yrittäjyys. Valitettavasti vaan ideat, joilla mä haluaisin lähteä liikkeelle vaatii niin suuria pääomia, ettei niitä ole yksin mahdollista edes lainana saada. Niinpä taidan pysyä tällä omalla julkisen puolen alallani, joka on tosin suhteellisen hyvin arvostettua ja muutenkin vallan kelpo työtä.

Mutta mua risoo ihan suunnattomasti se kuinka paljon julkisen alan työntekijöitä saa nyt haukkua ja kuinka kaikki on yhtäkkiä nyt päiväkodin työntekijöiden, sairaanhoitajien, opettajien, palomiesten ja poliisien vika. Ai ei vai? No nämä yhdessä esimerkiksi vanhushoidossa työskentelevien ja sosiaalitoimen työntekijöiden kanssa muodostavat suurimman osan siitä julkisen puolen työväestöstä.

Mutta kun jostain syystä se käsitys siitä, että julkishallinnon työntekijä on toimistossa nakutteleva virkailija, joka työskentelee vähän, hyödyttömästi ja pitkillä lomilla on niin kovin syvänä tällä hetkellä.

Jos kysyy ihmisiltä ansaitseeko kätilö palkkansa ja lomansa niin vastaus on joo. Mutta jos kysytään ansaitseeko julkisen alan työntekijä samat asiat vastaus on ei. Sen sijaan käsketään tekemään enemmän töitä ja luopumaan kaikista eduista mitä nyt sattuu puhujan mieleen tulemaan. Muistutetaan perään, että aina voi ryhtyä yrittäjäksi.

Selvä. Oletetaanpa, että kaikki suomen kunnallisen puolen 46 000 sairaanhoitajaa pistäisi pillit pussiin ja alkaisi yrittäjiksi. Samoin tekisivät 8000 palomiestä, 7500 luokanopettajaa ja 36 000 yläkoulun ja lukion opettajaa. Tästä rohkaistuneena pistäisi mikroyrityksiä pystyyn vielä 15 000 lastentarhanopettajaa ja puolet lähihoitajista, eli 27000 kappaletta noin suurin piirtein. Saataisiin melkein 140 000 yrittäjää Suomeen.

Mitä sitten, jos kouluissa ei olisi opettajia. Tuskin ketään haittaa. Sairaanhoitajat ja palomiehet voisivat vaikka perustaa oman alansa yrityksiä. Jos maksat saat palveluja. Erityisesti tuo ennaltamaksettava palokuntamaksu olisi kiva. Kalskahtaa vähän Chigago 1920 -meiningille, mutta toimisi tässä maassa varmasti paremmin.

Olen esimerkiksi sunnuntailisästä hallituksen linjauksen kanssa itse asiassa samaa mieltä. Yhteiskunnan pitäisi voida toimia ympäriviikkoisesti. Mutta kun se matalapalkka-aloilla ihan oikeasti on todella suuri osa palkasta, puhutaan kymmenistä prosenteista. Nostetaanko peruspalkkaa vai myönnetäänkö, että se itse asiassa laskee ostovoimaa eikä luo työpaikkoja. Eikä sitäpaitsi kenenkään mielestä sinne julkiselle saa edes tulla lisää työpaikkoja. Kaikki entisetkin pitäisi potkia pois. Hemmetin poliisit ja nuorisotyöntekijät. Ihme loisia ovat. Kyllä yksityisillä turvapalveluilla pärjättäisiin vallan hyvin. Ja nuorethan nyt on muutenkin ihan menetetty tapaus. Paitsi ne yrittäjänuoret, jotka pääsee lehtiin. Ne on kelpo väkeä.

Voitaisko me ihan oikeasti luopua tästä asetelmasta, että julkisen alan työntekijät on pahoja ja ilkeitä loisia ja myöntää, että niillä on oikeastaan aika tärkeä arvo tän maan perusrakenteiden pyörittämisessä. Tottakai asioita voidaan tehostaa ja pitääkin tehostaa. Kuntaliitosten irtisanomissuoja oli ihan silkkaa idiotismia. Mutta kun se lastenhoitajan, lähihoitajan, terveydenhoitajan tai perhetyöntekijän työ on ihan yhtä tärkeää kuin sen yrittäjän, jonka lapsia tai perhettä nämä tukee. Halutaanko me kaikki ne laittaa jokaisen itsensä maksettaviksi, jos sattuu tarvitsemaan. Vai voidaanko myöntää, että valtiolla ja kunnilla on tosi tärkeitä tehtäviä, joiden altistaminen vaikkapa suoraan markkinataloudelle sattuu vain niihin kaikkein heikoimpiin.

Joten jokainen, joka sanoo että alkaisit yrittäjäksi niin tietäisit tosimaailmasta tai jotain muuta yhtä tyhmää... otapa oma lapsesi pois koulusta viikoksi sinne sun yritykseesi ja koita järjestää sille koulutus, päivähoito tai vaikkapa terveydenhuolto ilman, että se häiritsee sun työtäsi. Tai vaihtoehtoisesti voit myös mennä kokeilemaan leikkaussalihoitajan, kriisipalvelutyöntekijän tai vanhainkodin laitoshoitajan töitä. Ne kun on niin hemmetin helppoja ja niistä saa vielä pitkät lomatkin.

Yrittäjät on ihan äärimmäisen tärkeitä. Jokainen joka siihen uskaltaa lähteä ansaitsee ihan surutta kiitosta. Se on myös tässä maassa hemmetin riskialtista. Et pane peliin vain ajatuksiasi, aikaasi ja osaamistasi vaan monesti myös persoonasi ja henkilökohtaisen omaisuutesi. Monessa muussa paikassa maailmalla näin ei tarvitse olla. Eikä tarvitsisi olla täälläkään. Tuetaan erityisesti kasvuyrittäjyyttä, pienyrittäjyyttä ja mikroyrittäjyyttä sen sijaan, että asetetaan heitä vastakkain julkisen alan ja omien työntekijöidensä kanssa. Yrittäjät ovat ihan superporukkaa. Annetaan heille se arvo.

Mutta nämä nurkkakonttoreistaan twiittaavat Aki Kangasharjut ja Jyri Häkämiehet eivät ole yrittäjiä. Ne ovat lobbareita. Ne ajaa tasan tarkkaan oman pienen porukkansa etua. Se on heidän duuninsa. Se, että kyseisillä tyypeillä on isompi auto ei muuta yhtään sitä tosiasiaa, että ne tekee duuninsa jollekulle muulle. Ne huoraa ajatuksiansa ihan niin kuin kaikki ihmiset periaatteitaan tai vapaa-aikaansa. Ei niitä kiinnosta kaksi ihmistä työllistävän kioskinomistajan etu. Niitä kiinnostaa just sen etu, joka laittaa muistiot eteen ja lähettää sähköpostia. Ja ne ei ole SuperCellin pojat tai muut nuoret yrittäjät. Ne on ihan samaa vanhaa ukkoraiskaa, kuin oletetulla vastapuolellansa ay-liikeessä.

Voitaisko siis lopettaa se, että EK edustaa kaikkia yrittäjiä. Että kaikki yrittäjät ovat samanlaisia ja että jokainen julkisen alan työntekijä on pilalle hemmoteltu nilkki.

Voitaisiinko antaa hallitukselle, ay-liikkeelle ja EK:lle kaikille sellainen viesti, että te ette helvetti soikoon edusta meitä. Te edustatte viime vuosituhatta ja sen mukaista on teidän toimintannekin.

0 comments: