Negatiivinen kasvatus

Jäykkä ja kökkö otsikko, mutta parempaakaan ei tähän hätään tullut. Oli niin vaikeaa oikeasti kuunnella tänään yhden ihmisen tapaa puhua lapsille.

Oltiin Pyryn kanssa puistossa ja erään läheisen päiväkodin ryhmä tuli samaan puistoon leikkimään. Yhtäaikaa heidän kanssansa ehdittiin olla ehkä kolkyt-kolkytviis minuuttia. Sinä aikana eräs päiväkodin työntekijä käytti ihan oikeasti vain ja ainoastaan negatiivisia lauseita.

Muutama esimerkki

"Et osaa käyttää sitä, laita se pois". 
"Se on isompien lelu, sitä ei voi pienet käyttää".
"Älä yritä, ettet satuta itseäs".
"Älä mene sinne, ettet satuta itseäs".
"Älä mene sinne, kun se ei ole tarkoitettu leikkimiseen". (leikkipuistossa...)
"Et voi tehdä noin".
"Et saa tehdä noin".
"Älä koske".
"Älä mene".
"Älä yritä"... "Älä yritä sitä"..."Älä yritä..."

Tuo viimeinen kohta sattui niin paljon korvaan. Jouduin toki itse mm. koppaamaan tänään oman pienen poikani portaista, kun harjoitteli niiden alas kävelemistä sen sijaan, että tulisi turvallisesti "Peppu ensin." kuten meillä monesti huudetaan kohteliaasti pyydetään.

Silti toi "Älä yritä." vaan tuntuu niin pahalta. Vaikka olen ollut päiväkodissa töissä niin en silti pysty mitenkään puolustelemaan sitä. Se on niin jotenkin sitä suomalaisuutta, jota mä itse kammoan. Sitä samaa, joka on luonut sanonnat "Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa", "kynttilä vakan alla", "itku pitkästä ilosta" ja monet muut. Se kaikkea kokeilemista, menemistä, yrittämistä ja itsensä ylittämistä vastustava mentaliteetti. Se mentaliteetti, jossa on parempi oppia laittamaan lapio pois kädestä, koska et ole hiekkalaatikolla, vaikka se olisi voinut olla välttämätön keinusta aaveita ammuttaessa. Se mentaliteetti, jossa portaita saa kulkea vasta kun osaa, mutta harjoitella ei voi, koska ei osaa.

Yleensä olen sitä mieltä, että meistä jokainen osaa varmasti lasten kanssa toimiessaan toimia niin kuin itse parhaaksi näkee ja näkökantoja on monia. Tänään kuitenkin ärsytti niin paljon, että piti vaan lopulta alkaa korotetun kovaan ääneen kannustamaan Pyryä kaikessa mitä se teki. Yritti mm. kiivetä metallitankoa pitkin kiippariin, kun isommat tytöt päiväkodin ryhmästä niin teki. No ei tietenkään osannut mitään sinne päinkään, mutta piti silti isoon ääneen tsempata sitä. Ihan niin, että tämä päiväkodin työntekijä varmasti kuuli.

Oliko fiksua? No ei varmasti ollut. Mulle tuli silti parempi mieli siitä. Ja ehkä Pyrylle jäi se olo, että iskä ainakaan ei automaattisesti kiellä kaikkea.