Asiaosaamattomuutta ja tyhjänrummutusta

Ensi alkuun ihan oikeasti pahoittelut opetusministeri Grahn-Laasoselle. Valitettavasti joudutte julkaisemanne ajatuskirjelmän takia toimimaan esimerkkinä siitä mikä monissa meidän poliitikoissa on vikana (taas kerran). Se olisi helppo välttää kun olisi tuottamatta sisällöltään täysin nollatasoa olevia höpöhöpöjulkaisuja, mutta kun sen väen vängällä julkisuuteen toivoitte puoluekokousta varten niin tässäpä hiukan kritiikkiä. Meillä on äärimmäisen päteviä poliitikkoja, jotka tuntevat oman alansa paremmin kuin hyvin. Valitettavasti vain heistä harva tuntuu olevan tarpeeksi äänessä.

Ensin ihan nuo typerimmät lauseet tai faktavirheet alta pois.

Kirjoitatte, että sosiaalimenot ovat nelinkertaistuneet vuodesta 1980 tähän päivään. No näin ei ole. Ei ainakaan THL:n virallisten lukujen mukaan. Sosiaalimenot olivat vuonna 1980 noin 19 miljardia euroa. Viime vuonna sosiaalimenot olivat hiukan yli 63 miljardia euroa. Vaikka teille ministerinä 15 miljardin heitto ei olisi juuri mitään, on se kuitenkin oikeasti aika paljon. Sen lisäksi ette tietenkään ole huomioinut sitä tosiasiaa, että valtiontalouden luvut olivat 35 vuotta sitten muutenkin huomattavasti pienemmät. Tosiasiassahan sosiaalimenojen kustannukset ovat vaihdelleet valtion osalta 20-30 prosentin paikkeilla ja kun siihen lisätään kuntien osuus mennään 30-40 prosentin tietämille. Eli ensin kannattaa ottaa haltuun sellaiset käsitteet kuin inflaatio, talouskasvu ja bruttokansantuote ja sen suhdeluvut ennen kuin heittelee ihan typeryyksiä vihkoihinsa.
(linkki THL:n tilastoihin tässä)

Kirjoitatte myös, että meillä on lakeja ja säädöksiä, jotka määräävät minkä ikäisenä tähtisädetikun saa sytyttää. No ei ole. Suosittelen tutustumaan vaikkapa Finlex -tietokantaan, jossa maininnat tähtisädetikuista koskevat vain ja ainoastaan varastointia. Meillä on kyllä säännöksillä ja ikärajoilla säädelty ilotulitteiden myyntiä ja ostamista. Viiva on ehkä vedetty väärään kohtaan, mutta mikään laki ei estä vaikka seitsemänvuotiasta sitä tähtisadetikkua sytyttämästä. Eli taas faktat kuntoon ennen kuin alatte ministeritason ihmisenä heittelemään nerokkaita lausahduksia julkisuuteen. On ihan oikeasti ihmisiä, jotka uskoo ministereitä sellaisenaan. Samassa virkkeessä kirjoitatte myös ullakkoasuntojen ikkunoista. Näistä olisi mukava nähdä lähde myös. Voin hyvin uskoa tällaisen säännöksen jossain olevan, mutta en usko sen olevan niin kattava ja jäykkä kuin annatte tekstissänne ymmärtää. Yleensäkin lähdeviitteet suorissa väitteissä olisivat paikallaan. Eivät toki missään tapauksessa pakollisia, mutta olisivat ihan fiksuja. Silloin ehkä itsekin tulisi tarkistettua, että olikohan asia nyt kuitenkaan näin.

Loppun vielä otetaan tarkasteluun virke "Ollaanko pian sellaisessa yhteiskunnassa, jossa kaikki mikä ei ole laissa on sallittua ja kaikki mitä ei ole erikseen sallittu on kiellettyä?" Jos tämän on tarkoitus olla jollain tavalla sarkastinen tai ironinen lause niin se tehokkaasti hukkuu ihan silkan perseilyn alle. Tässä lauseessa on suora sisäinen ristiriita. Se kumoaa itse itsensä. Parodia menee hukkaan, jos sen tekee johonkin poliittiseen ajatuskirjelmään, jonka olisi tarkoitus avata kirjoittajan poliittista ideologiaa ja mahdollisia keinoja tämän yhteiskunnan muokkaamiseen. Eli onko kyseessä tosi surkea vitsi vai ihanko oikeasti kirjoittaja opetusministeri on noin pihalla?

Noin saatiin suurimmat ihan virheelliset tiedot pois sieltä tekstistä. Sitten mennäänkin tuohon retoriikkaan ja kirjoituksen muotoiluihin.

Ensimmäisenä tärkeä huomio. Te ette anna yhtään ainutta viitekehystä, konkreettista ehdotusta tai minkäänlaista sinne suuntaankaan olevaa ajatusta. Kaikki kirjoitus on erään entisen oppilaani sanoin "heikkotasoista tuubaa". Paljon melua ilman minkäänlaista nuottikirjoitusta, joka antaisi edes hiukan toivoa siitä, että te tiedätte mistä puhutte.

Jotta tästä ei tule paljon novellia pidempi teksti, otetaan käsittelyyn tekstin tyyliä ja ajatuksianne yksi kappale jokaisesta kirjelmän kohdasta.

Aloitetaan vaikkapa tuolta alusta. Kirjoitatte, että kehitys 1800-luvun lopusta tähän päivään on ihme. Että kaikille naapureillemme ei ole käynyt näin. Keneenköhän naapuriin vertaatte meitä nyt? Ruotsiin, jossa käsittääkseni menee ihan kivasti? Viroon, jonka loikka nykyaikaan satavuotisen miehityksen jälkeen on huima, vai venäjään, joka jo 1800-luvulla kärsi laajalti samoista ongelmista keskusjohdon, valtavan valtion ja tehottoman, diktatuurimaisen hallinnon takia? Onhan meillä vielä rajanaapurina tietysti myös Norja, jos kaivataan oikein tosi isoa epäonnistumista. Jos tarvii kirjoittaa jotain typerää sentimentaalista roskaa niin edes jonkinlaista viitekehystä olisi hyvä olla.

Sitten seuraava kohta jota kuvaatte otsikolla Sivistys, ahkeruus, uteliaisuus. Sieltä eniten itseäni kismittää kohta "Pohjoiskarjalaisesta kyläkoulusta ponnistava voi kerrata matikkaa tai opiskella Stanfordin huippuluennot netistä. Sivistykseen ei ole lukukausimaksuja". Ei ole, mutta sen sijaan haluatte samaan aikaan ajaa lukukausimaksuja suomalaiseen koulutukseen. On ihan suoranaista vittuilua (enkä tykkää kiroilla blogissa, mutta sitähän tämä on) kirjoittaa näin, kun politiikkanne koulutuksen suhteen on eriarvoisuuteen tähtäävää. Tokihan omilla ansioillaan ja ahkeruudella aina pärjää. Jos niitä ei ole, riittänee vanhempien rahallinen panostus tässä maailmassa, jota kovasti tunnutte haikailevan. Mitäpä jos kertoisitte suoraan sen, että nykymaailmassa koulutus ei takaa yhtään mitään. Huippututkimusta, tuotekehitystä ja koulutuksen jokaista tasoa ajetaan alas rankalla kädellä. On silloin ihan turha huudella ministerinpallilta kuinka veronmaksun ei pitäisi olla välittämisen korkein muoto. Jos haluatte maan, jossa jokainen huolehtii vain lähipiiristään tai ostaa aneita lahjoituksilla, ajakaa toki sellaista politiikkaa. Älkää kuitenkaan kirjoittako sen päälle karkkivärein hyvinvointivaltio ja myykö sitä sellaisena. Ja ne konkreettiset esimerkit. Mitä tämä voisi tarkoittaa? Yksikin asia olisi hieno kuulla.

Maailman muuttumisesta kirjoitettiin jo tuolla faktakohdassa, mutta otetaan siitäkin huomio tähän. Kirjoitatte sujuvasti kritiikkiä käytännössä koko hyvinvointiyhteiskuntaa vastaan. Valitettavasti vaan ne ovat fraaseja, joita on toisteltu vuosikymmenen ellei useita. Ette tarjoa yhtään originaalia ajatusta tai jälleen kerran... ratkaisuehdotusta. Toteatte kirjoittamaan itsestäänselvyyksiä. Valitettavasti mitä enemmän tekstejänne ja ulostulojanne ottaa vastaan sitä enemmän vaikuttaa siltä, että ne ovat ainoat mihin pystytte.

Seuraava kappale on kuitenkin retoriikkanne tyylipuhtain taidonnäyte. Siellä kerrotte kuinka on itsestämme kiinni otammeko hyvinvointimme omiin käsiimme. Kerrotte kuinka on omalla vastuullamme kouluttaudummeko, pidämmekö huolta terveydestämme ja hakeudummeko töihin vai jäämmekö vaan kotiin. Tässähän se ongelma on. Me ihmiset jäämme vaan kotiin. Sieltä ne kaikki meidän ongelmat tulee. Pitäisi hakea töihin ja kouluttautua. Ai että, hyvä kun ratkaisu löytyi (tässä kohtaa pyrin itse sarkasmiin, jos se ei tullut selväksi).Kerrotte, että politiikassa törmää siihen, että yhteiskunta tietää paremmin kuin yksilö mikä tälle on parhaaksi. Näin näyttäisi olevan aika vahvasti. (siinä oli taas sitä sarkasmia haettu).

Välittäminen... Voi tämä on niin hieno kappale ettei muusta väliä. Välittäminen maksaa vaivan, muttei rahaa. Se on lohduttavaa siinä tilanteessa, kun esimerkiksi vanhustenhuollossa haluttaisiin mahdollistaa omaisten osallistaminen kustannuksiin. Välittämisessä on mielestänne vaikeinta se, että sitä ei voi ostaa eikä pakottaa. Kyllä sitä itse asiassa voi. Me voimme tarjota välittämistä, aikaa ja ihmisiä sekä lapsille, että vanhuksille. Se vaan vaatii niitä veroeuroja, joita niin monesti tekstissänne parjaatte. Välittämistä on mielestänne kun tuntematon pysähtyy testaamaan sammuneen pulssia. Silti yhteiskunnan ei mielestänne varmaankaan tarvitse tarjota tukea tästä eteenpäin sille samaiselle sammuneelle. Pahoittelen kärjistystä, mutta tämä on se olo, joka tekstistänne jää. Jokainen huolehtikoon vain itsestään ja lähimmistään, valtiota se ei kiinnosta. Jos tukiverkkoa ei satu löytymään tai tuuri on huono niin no... sitten käy huonosti. Olisi kannattanut olla ahkera ja utelias. Konkretiaa ei muuten juuri tekstissä näy. Mutta siihenhän on jo tottunut.

Viimeinen kappale käsittelee Maailman ennalta-arvaamattomuutta. Kirjoitatte siinä, ettei ole poliitikon tehtävä keksiä tai yrittää arvata mistä syntyy kasvua ja työpaikkoja. Anteeksi nyt vaan, mutta kyllä se itse asiassa on. Sitä varten teillä on ihan valtavan upea koneisto, jotta te pystytte säätämään lakeja ja asetuksia ja ohjaamaan budjettia sellaiseen suuntaan, että se vastaa tulevaisuuden haasteisiin ja voi mahdollistaa kasvua ja niityä työpaikkoja. Se mitä se politiikka sitten on, siitä voidaan olla montaa mieltä. Mutta ihan totta hemmetissä se on jokaisen poliitikon tehtävä yrittää keksiä ja toimia sen hyväksi, että kasvua syntyisi. Mikähän teidän mielestänne poliitikon tehtävä on? Säilyttää status quo? Pistää ärsyttämään noin tyhmästi muotoiltu asia. Ja heti sitten seuraavaksi kuitenkin mielestänne yhteiskunnan pitää rakentaa edellytykset tälle kasvulle. Mutta sitä ei pidä ennakoida tai miettiä. Ihan oikeasti hei, jos sisältö on karmeaa huttua niin yrittäisi pitää sen edes jollain tavalla edes linjassa itsensä kanssa.


Miksi sitten kirjoitan tällaisen pitkän sepustuksen varapuheenjohtajavaaleja varten kirjoittamastanne ajatuskirjelmästä. Siihen on hirvittävän simppeli vastaus. Vaaditte uudenlaista politiikkaa ja haluatte yhteiskunnan, jossa jokainen vaikuttaa omaan onneensa omalla työllänsä ja tekemisellänsä. Silti sanomisenne, tekemisenne ja politiikkanne on täysin mitäänsanomatonta, kliseistä, kaikkein pahimmalla tavalla yltiöpoliittista soopaa. Teidän kannanottonne ja ajatelmanne on sisällöltään täysin tyhjä, täynnä typeriä virheellisiä olettamuksia ja mutujuttuja. Se on roskaa. Se on samanlaista soopaa kuin voisi odottaa viisikymmentä vuotta omaa ajatustaan vaalineelta ihmiseltä, joka ei vaadi muutosta vaan syvempää poteroa ja lämpimämpää vilttiä sen päälle. Se on surullista luettavaa.

Teidän ulostulonne, kannanottonne ja julkilausumanne ovat kaikkea sitä mikä politiikassa on pielessä. Se on sananhelinän ja "anna mä pidän mun paikan, kun olen harmaa ja näkymätön ja kumarran joka suuntaan" -retoriikan taidokasta koreografiaa, mutta sillä ei ole mitään tekemistä hyvän politiikan kanssa. Se on niin vanhanaikaista vallanpitoa ja varovaisuutta, että seitsenkymppiset euroopassa vaikuttavat lappilaispoliitikotkin katsoisivat vähän häpeillen.

Se on hemmetin noloa ministeriltä.

Antakaa nyt jumaliste edes joku esimerkki, joku oma ajatus, joku oma esiintulo sen sijaan että kiittelette, myöntelette ja kumartelette joka hemmetin suuntaan. Olkaa nyt edes hetkisen ajan ministeriön johtaja, älkääkä kokoomuksen sisäisessä politiikassa taisteleva pikkuporvari, jolle tärkeämpää on tehdä sisällötöntä roskaa äänien säilymiseksi, kuin yrittää toimia oikeasti siinä tehtävässä, joka teille on valtuutettu.

Lyhyesti, yrittäkää edes.

Tässä on heti muutama konkreettinen asia.

Digitalisaatio pitää toteuttaa kouluissa arvionnin kautta ja oppilaslähtöiseen yksilökeskeiseen oppimiseen tähtääväksi. Peruskoulun tulee luopua mahdollisimman nopeasti ikäluokka-ajattelusta ja siitä, että peruskoulun on kestettävä yhdeksän vuotta. Koulujen ja harrastustoiminnan integraatiota pitää tehostaa niin tilankäytön kuin ajankäytönkin kannalta. Opettajien ammattitaitoa voidaan hyödyntää muussakin kuin opetustyössä mahdollisuuksien ja kiinnostuksen mukaan.

Taidetta, tiedettä, kulttuuria ja liikuntaa ei voida tarpeeksi korostaa sivistyneessä maassa. Ne ovat innovaatioiden kulmakiviä. Lopetetaan keskinkertaisuuden ylistäminen ja tuetaan myös niitä, jotka haluavat erottua massasta jo nuorina tai vanhempinakin.

Ja lopetetaan turhanpäiväinen mitäänsanomaton poliittinen julistaminen. Tehdään sen sijaan kokeiluja ja yrityksiä, niin kuin itse hemmetti soikoon vaaditte. Missä ne avaukset ovat?